Lue keskustelun säännöt.
Miten te selviätte kaikista kotitöistä?
04.12.2013 |
Musta tuntuu, että mä näännyn kotitöiden alle.
Mies tekee tosi vähän. Jos pyydän, niin aika harvoin tuottaa tulosta. Ne on kuulemma mun hommiani, koska mulla on niin helppo työ ja niin vähän palkkaa. Olen opettaja.
Esim. eilen tehtiin ruokaa. Tein lihapullia. Miehen oli pakko ängetä siihen keittiöön yhtä aikaa tekemään jotain paistia. Nyt aamulla, kaikki astiat oli levällään. Mies tosi nihkeästi edes omia ruokailuvälineiään laittaa tiskikoneeseen. Vaikka sanoisin asiasta.
Viikon sukat sillä näköjään taas lojui makuuhuoneen lattialla.
Ja on kuulemma mun vika, että on sotkuista. Että mies kyllä pitäisi paikat kunnossa, jos mäkin pitäisin. Mutta miten mä sen tavarakasojen ohi siivoan?! Jos kosken niihin ja siirrän niitä, tulee huutoa, että missä on se ja tämä tavara.
Nyt olen aloittanut joulusiivon, yhdestä huoneesta kerrallaan. Viime viikolla siivosin vessat, esim. Mies ei välitä mitään, sinne jää likaiset treenikamppeet ja kalsarit vessan lattialle ja pönttöön kakkaroiskeet. Kun valitin, että ei tästä tule mitään, jos hän ei edes omia jälkiään korjaa. Niin mies totesi, että mitä sillä on väliä, kun koti on niin sotkuinen! Kyllä hän sitten alkaa pitää paikkoja kunnossa, kun koko koti on siisti.
Miten saan kodin siistiksi, kun toinen suttaa sitä mukaa, kun saan siivottua? Miten?!
Kommentit (38)
[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 10:55"]
Avasin tämän ketjun ja kuvittelin jonkun suurperhe äidin valitusta, kuinka eteinen on täynnä kuraisia kenkiä,vaatteita, hanskoja ja vanhimmat lätkäkassi tukkii kulkuaukon eikä lätkäkamoja ole laitettu tuulettumaan/pesuun. Koululaisten reput on viskottu pitkin ja poikin, 1vee tekee julmetun sotkun syöttötuolinsa kohdalle ja se pitää mopata joka ruokailun jälkeen, pyykki vuoret kohoaa ja koiralla on karvanlähtö aika.
Ei, ongelma on mies, jolla on erilainen käsitys kodinhoidollisen vastuun jakamisesta.
Keskustelet asioista rauhallisesti miehesi kanssa. Jos alkaa länkytys sanot että siivoat kyllä omat sotkusi mutta turha alkaa valittamaan että on sotkua jos ei itse suvaitse mitään tehdä.
[/quote]
On yritetty. :( Lukuisia kertoja. Siivoan kaikki omat kamani. Puolet kodista on siisti, puolet täynnä miehen vaatepinoja, työkalusalkkuja, paperikasoja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä selviäkään, eikä mun tarviikaan selvitä. Jos ei huvita tehdä mitään, niin en tasan varmasti tee. Sen verran aina jaksan, että lapsilla on puhdasta vaatetta ja puhtaita astioita. Jos ei ruuanlaitto nappaa, lapset lämmittäköön pakkasesta tai jääkaapista jotain. Juuri nyt keittiö on aika hyrskyn myrskyn. Odottelen kaikessa rauhassa, että mies tarttuu roskapussiin ja aloittaa raivaamisen, jos vaikka se laittais tiskitkin koneeseen. Jos ei mitään tapahdu, teen sen illalla töiden jälkeen, jos jaksan. En vaadi mieheltä osallistumista, enkä toivo hänenkään vaativan minulta enempää kuin mitä haluan tehdä.
Mä olen sitä mieltä, että kun sotkun määrä saavuttaa tietyn pisteen, niin ei se siitä enää hirveästi lisäänny. Siivotaan sitten kun on ihan pakko. Meillä se tietty piste on siinä, kun mitään ei voi enää laskea kädestään tasoille. Silloin ne kädessä olevat yleensä löytävät omille paikoilleen. Mutta jos vain on laskutilaa, niin kyllä sitä tavaraa tuppaa siihen kertymään.
Mulla on vähän sellainen tapa, että työpäivinä en halua rasittaa itseäni turhaan kotitöillä. Vapaapäivinä tulee tehtyä enempi. Mulla voi olla jopa 12 päivää putkeen töitä ja sitten taas voi olla vaikka 7 päivää vapaata.
Ja miehen naputusta en kuuntele, herra on hyvä ja raivaa itse, jos sotku risoo.
Mikään miehen palvelija minä en myöskään ole, jos ei aikuinen mies saa pyykkejään pestyä tai ruokaa itselleen laitettua niin ei ole minun ongelma. Nakkaan miehen pyykkejä hyvää hyvyyttäni koneeseen, jos jää muuten vajaaksi. Samaa ruokaa mies saa syödä mitä me muutkin, mutta jos en jaksa laittaa ruokaa ja edellistä riittää vain lapsille, niin mies laittakoon itselleen vaikka munakkaan.
Tämän tein miehelle selväksi jo seurusteluaikana ja systeemistäni olen pitänyt kiinni. Aina jos naputus alkaa, niin muistutan, että herra ihan itse valitsi itselleen emännän.
Olemme molemmat töissä ja ansaitsemme suunnilleen yhtä paljon. Yhtä paljon myös laitamme varoja yhteisen elämän rahoittamiseen. Miksi siis minun pitäisi lohkaista vapaa-ajastani isompi siivu arjen pyörittämiseen ml. kotityöt.
Vitun ärsyttävä mies, tuollaista en katselisi päivääkään >:l
[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 10:52"]
[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 10:50"]
Kunnioitus on ansaittava, se ei tule pyytämällä.
Meillä on alusta asti ollut selvät sävelet, että me halutaan ns. vanhanajan malli, että minä ole piika ja mies renki. On yksi sterssi vähemmän, kun ei tarvitse riidellä roolien jaosta perheessä.
[/quote]
Joo, voisinhan minä olla vaikka millainen kotihengetär, jos en kävisi itse töissä. Nyt en ehdi töiden ja ktitöiden lisäksi mitään muuta. Minä jään siivoamaan, mies lähtee illalla kuntosalille. Ja marisee siinä välissä, kun ei ole ruokaa.
[/quote]
Aivan...Sinä oletkin se ainoa suomalainen nainen, joka käy töissä. Löysää pipoa. Ei se arki siihen kaadu, jos koti on vähän heikunkeikun ja kaikki ei mene tismalleen oikein sinun tahtomallasi tavalla. Salille vaan energiaa purkamaan, kyllä ne hikiset sukat odottaa.
Tuollaiset asiat tulee onneksi esiin jo siinä koeajovaiheessa (tunnetaan myös nimellä avoliitto), jolloin ei ole ehditty perhettä kasvattaa. Siinä on sitten päätettävä, voinko elää elämäni näin vai en. Minä olen yhden miehen laittanut pihalle kun emme kerta kaikkiaan sopinut yhteen. Toisen vastaavan pidin vuosikaudet fuckbuddyna, mutta emme edes seurustelleet kun elämäntavat oli niin erilaiset. Nykyään olen naimisissa erittäin käytännöllisen ja viitseliään miehen kanssa, jolla on suurinpiirtein samanlainen siisteyskäsitys kuin mulla ja olemme molemmat kotona onnellisia! Tehtävät on jaettu joko sattumalta tai erityisesti sopien. Silti mieheni tarttuu kyllä imuriin jos minä olen kipeä ja minäkin saatan joskus muistaa viedä roskat jos mies on reissussa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen osaikaisesti töissä ihan sen vuoksi että kerkeän auttaa lapsia koulujutuissa ja tekemään kotityöt. Mieheni tekee töitä pitkää päivää, joten en todellakaan pakota häntä kotiin tullessa vielä tehdä kotitöitä.
Mun eksä oli puheissaan niin siisti ja siivousintoinen.
Silloin kun asui YKSIN niin hän pesi lattiat joka viikko (no kun ei ollut imuria). Tosin yksinasuessaan hän myös tupakoi sisällä (ja niin teki kaveritkin) ja minä ensitöikseni kasasin helkkarinmoiset kasat epämääräisiä lippuja, lappuja, muistoesineita yms niihin tyhjentyneisiin muuttolaatikoihini.
Tyhjensin ruokakaapit aineksista, joissa oli viimeinen käyttöpäivä mennyt viisi vuotta sitten.
En tiedä, koska se miehen kerran viikossa -siivousjakso elämässä oli ollut, mutta eipä näkynyt imuria isännän kädessä. Ja juuri tuohon hänkin vetosi, että siivoaa omat jälkensä... Mikä tarkoitti sitä, että vei kyllä juurikin oman lautasensa tiskikoneeseen, mutta maitopurkki ja porkkaraaste (emmä käyttänyt), kattilat ja pöydän pyyhkiminen oli sitten "jonkun muun sotkuja".
Se riitti tekosyyksi. Että kun kaikki muut sotkee (mitä voi odottaa parilta alle kouluikäiseltä? Sohvalla paikallaan istumista?) niin ei hänkään viitsi siivota.
Nyt saa elää ihan oman järjestyksensä keskellä. Ah.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa niin tutulta! Mieheni jättää suorastaan kissan kuselta haisevat treenivaatteensa ensin vessaan kuivumaan ennen kuin laittaa pesuun. Pesun jälkeen mun on pakko pestä tyhjä koneellinen etikalla ja kloriitilla muuten tunkkainen hienhaju tarttuu seuraaviinkin pyykkeihin.
Hän jättää aina roskat tiskipöydälle, AINA, vaikka roskakori on ihan siinä senttien päässä!
Ruoka- ja työpöytä ovat aina täynnä käytettyjä laseja ja lautasia. Tyhjiä olutpulloja saattaa löytyä vaikka sohvan alta!!
Ja mitä tulee siivoamiseen.. On kuulemma turhaa siivota kun on niin sotkuista että turhauttaa edes aloittaa siivoamista, no aijaa!! Ja mitäpä hän edes siivoaisi kun imuroiminen on kuulemma niin ikävää puuhaa kun imurista lähtee niin kova ääni (?!) ja vessan siivoamisen tarkoitusta hän ei ymmärrä alkuunkaan kun se vessanpönttöhän pesee itse itsensä vedettäessä. Hän ei siis koskaan ole pessyt vessojamme (joita meillä löytyy jopa 3kpl).
Jos hän "siivoaa" keittiön niin se tarkoittaa vain astioiden laittoa koneeseen, ei puhettakaan tiskipöydän putsauksesta edes rätillä saati puhdistusaineella.
Nyt ahdistaa edes pelkkä ajatus joulusiivouksen aloittamisesta.
On ihme miten muuten niin kaikessa muussa asioissa niin tarkka ihminen voikin olla niin laiska siivoamaan. Tiedostin tämän kyllä silloin aikoinaan kun hänet miehekseni huolin, mutta nyt kun meillä on lapsiakin niin alkaa voimat olla koitoksella. Mieheni aina marisee kun ei saa kutsua vieraita parin tunnin varoitusajalla, mutta eihän kotiimme todellakaan kehtaa ketään päästää. Sitten kun vieraiden tulosta on sovittu niin hän ei siltikään laita tikkua ristiin auttaakseen siivoamisessa.
Ennen ne romanttiset teot, muutoin huomioiminen, kuunteleminen yms. korvasivat siivouksen, mutta kun nekin ovat kadonneet johonkin niin alkaa vähän itselläkin kiinnostus toisen huomioimiseen olla nollassa.
Mulla on nyt valitettavasti kokemusta molemmista ääripäistä - exäni oli narsisti ja samalla neuroottinen siivooja joka suoristi maton hapsutkin ja puunasi hellaa monta kertaa päivässä vaikkei sitä olisi käytetty :(
Ukko sua koettelee. Periaatekysymys ja valtapeli. Muuta säännöt tai vaihda peliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 11:06"]
Minä olen osaikaisesti töissä ihan sen vuoksi että kerkeän auttaa lapsia koulujutuissa ja tekemään kotityöt. Mieheni tekee töitä pitkää päivää, joten en todellakaan pakota häntä kotiin tullessa vielä tehdä kotitöitä.
[/quote]
Onko kotitöiden tekemistä se, että tiputetaan likaiset vaatteet niille sijoilleen tai leikataan leipää pöytäliinan päällä ja jätetään murut siihen? Nämä siis ap:n esimerkkejä miehen käytöksestä. Ei siis ole kyse siitä, että mies ei pelkästään jätä siivoamatta, vaan hän aktiivisesti aiheuttaa sotkua. Ei ole normaaliälyllä varustetun miehen käytästä tuollainen, mutta siinä on ap:ssa itsessään vikaa, jos hyväksyy sen.
Ilmeisesti ap on heikolla itsellätunnolla varustettu nainen, joka ajattelee, ettei löydä ketään muuta miestä.
Kuulostaa hirveän tutulta. Meillä on vielä tässä yhtälössä leikki-ikäinen ja vauva. Välillä sujuu melkein hyvin, mutta useimmiten kaaosta piisaa. Mies jättää aivan kaiken levälleen ja mikään asia ei mene paikoilleen käytön jälkeen. Hammasharja löytyy jostain pesukoneen päältä, ruuat pitkin pöytiä kun eivät palaudu kuiva-ainekaappiin tai jääkaappiin, dödö löytyy olohuoneesta, kirjoja siellä ja täällä, likaisia vaatteita lattioilla ja joka paikassa. Ongelmallista on, etten itsekään ole mikään siisteyden ihmelapsi, mutta lasten takia on vaan ollut pakko opetella. Vaatii multa muita ihmisiä enemmän keskittymistä ja energiaa huomioida tavaroiden paikalleen laittaminen ja siivoilla kotia. Siksi harmittaa kun oma panostus valuu hukkaan. Usein skippaan pari tuntia yöunista puunaamalla keittiön kokonaan. Ja ennen puunausta pitää setviä tavarakaaos ja palauttaa asioita paikoilleen tai miettiä että mikä voisi olla paikka tälle ja tälle tavaralle. Keittiön kaappeja ja jääkaappia joutuu siivoilemaan jatkuvasti,koska mies survoo ruoat niihin niin että ne tippuvat kaapeista kun oven avaa ja pian on jotain rikki ja esim. jauhot ympäri lattioita. Täydellisen keittiösiivon jälkeen menee vuorokausi (tai vähemmän) kun kaikki on taas hujanhajan. Jos mies ruokkii lapsen niin laittaa leipää pöydälle ilman lautasta eikä ikinä pyyhi pöytää tai lattiaa (lapselta tippuu juomaa, ruokaa ja murusia).
Kodinhoidosta riidellään säännöllisesti ja miehen on vaikea myöntää omaa osuuttaan kaaokseen ja välillä on se ääni kellossa, että onko sillä nyt väliä jos on kaaos. Ja sama laulu täälläkin että kyllä hän sitten hoitaisi, jos minäkin hoitaisin ja jos kämppä olisi kokonaan siisti. Nyt ollaan päästy sellaiseen sopimukseen, että mies on ilmoittanut tekevänsä kotihommia kunhan vaan kerron mitä pitää tehdä. (Tämä pikkaisen rasittaa, sillä miksi minun pitää olla jonain tirehtöörinä ja koordinaattorina kun on kaksi aikuista ihmistä taloudessa.) Olen päättänyt tehdä kaikista peruskotitöistä listan ja lukujärjestyksen, katsotaan miten toimii. Tosin olen skeptinen sen suhteen, että kotityöt tulisivat tehtyä, kun ensin olisi raivattava aina pinnat ja lattiat. Tämän tosiaan itsekin teen säännöllisesti ja aikaa ja voimia menee pirusti eikä silti ole ikinä ihan täysin siistiä. Lisäksi siitä listasta tulee puutteellinen kun siihen en jaksaisi laittaa sellaisia juttuja, että pyyhi keittiön tasot jos niihin kaatuu jotain tai sulje keittiön kaapinovet tai laita hammasharja takaisin hammasmukiin hampaat pestyäsi. Nämä perusjututkin on hakusessa.
En tiedä miten tää listahomma toimisi, mutta ainakin konkreettisesti sillä voisit osoittaa mitä kaikkea teet ja miten kotityöt jakautuvat. Ehkä tavaroiden roiskimiseen ympäriinsä toimisi jokailtainen siivousvartti, jolloin sovitusti yhdessä raivattaisiin levällään olevat tavarat. Täytyis itsekin ottaa käyttöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisella tavaralla on oma paikkansa, ja tavarat myös palautetaan paikalleen käytön jälkeen. Sotkut siivotaan sitä mukaa, kun niitä syntyy. Esimerkiksi ruokaa laittaessa pyyhin tasot ja lataan tiskikoneen, kun ruoka kypsyy. Muuta siivoamista on vartti töiden jälkeen ja vartti illalla. Kumpikin osallistuu, ja hommat hoidetaan yhdessä.
Vähän sama ongelma meillä, omien jälkien korjaaminen on todella nihkeää ja joka tapauksessa se jää aina jotenkin kesken.. eli sukat menee pyykkikoriin, mutta kalsarit ei. Mä oon ottanut sen kannan, että siivoan omani ja yhteiset, kaikki ukon roinat on tasan siinä mihin jäävät just niin kauan kun ovat. Eli viimeistään, kun puhtaat kalsarit loppuu kaapista, sitten ne kamat löytää tiensä sinne pyykkikoriin. En sano, en siivoa. Olkoot just niin kuin ovat. Kyllä siihenkin pian tottuu, usko mua. Ja aivan sama vaikka toinen olisi kotona, kyllä ne omat jäljet siivotaan silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä käydään töissä/työmatkoilla joten nämä hommat jää illaksi :
- laitetaan ruokaa yhdessä
- astiat tiskipöydälle tai suoraan koneeseen - minä laitan loput
- siivoan tasot (7,5m + iso saareke) ja järjestelen mainoslehdet ja muut roskat pois tasoilta.
- se joka ehtii laittaa puhtaat tiskit kaappiin, minä mies tai lapsi
- keitetään kahvia ja juodaan, kupit jätetään keittiön pöydälle aamua varten
- pelataan lapsen kanssa muutama korttipeli tms
- jokainen nappaa jotain iltapalaa ja vie astiat pesukoneeseen
- käyn kaappaamassa kissanpaskat sen laatikosta
- nukkumaan mennessä otan mukaan pari lapsen vaatetta ja laitan pyykkikoriin, omat vaatteet perään ja puolikäytetyt kaappiin
- silitän ehkä paidan itselleni aamuksi - mies silittää omansa aamulla
Arkena on tosi vähän tekemistä, eipä nuo juuri elämää häiritse. Tuossa välillä viedään sitten lasta treeneihin tai matseihin tai ollaan vaan kotosalla rennosti.
- Perjantaina imuroidaan ja pyyhitään lattiat em lisäksi n 250m2
- la pesen vessat (3) ja vaihdan lakanat 2 vkon välein, pyyhkeet joka viikko
- kaupassa käydään yhdessä samalla kun viedään kuopus treeneihin
- samat perushommat 2-3x päivän mittaan kuin arkenakin.
- pyykkiä pestään, kuivataan ja laitetaan kaappeihin 3-4 koneellista
- kesällä tähän päälle vähän raksa- ja puutarhahommia:)
Se tekee joka ehtii tai on kotosalla. Mies auttaa 100% aina kun mahdollista.
Tuo ajatus, että joka päivä siivotaan ainakin 15 min + keittiön siivous päälle, on hyvä! Yritän alkaa noudattaa sitä.
Jurppii vaan, että jos mies tekee ruokaa, niin hän ei voi niitä astioita ja jälkiään siivota. Se on mun homma, kun hän kerran teki ruoan. Mutta eipä toimi toisin päin, että hän pesisi astiat, kun minä teen ruoan...
Alan olla aikas totaalisen kyllästynyt tähän järjestelyyn. Ja siiehn, että mies käyttäytyy täysin välinpitämättömästi, mutta kaikki on minun syytäni kuitenkin.
ap
No, en kyllä selviäisikään kaikista, eli komppaan muita - mies on ongelma.
Muuten olen havainnut hyviksi käytännön jutuiksi (meillä 5v ja kohta myös vauva):
Teen esikoiselle isoja annoksia ruokia pakkaseen (mies tekee myös). Aamulla annos sulamaan ja kun tullaan pk:sta kotiin niin ruoka vaan lämmitetään (mä ja mies ei itse syödä lämmintä ruokaa illalla).
Tavaraa (myös huonekaluja) on vähän
Lapsen leluille on isoja laatikoita ja koreja, jotka menee siististi hyllyyn tai sängyn alle. lelut on helppo vaan työntää sinne.
Lehdille ja postisälälle on kauniit isot virkatut korit, helppo heittää sinne ja kantaa keräykseen kun ehtii.
Miestä en ole luojan kiitos joutunut kouluttamaan, mutta voisitko esim. valita neljä kotityötä, joista hän saa valita kaksi, jotka tekee joka viikko. Esim. koko kämpän imurointi, vessan pesu? Ja tuossa kuvaamassasi tilanteessa olisin kyllä aika tiukasti sanonut, että mies voi tehdä ruokaa myöhemmin.
*vanhimman lapsen