Lue keskustelun säännöt.
Ahdistus vai jännitys vai mikä?
03.12.2013 |
Mulla on yksi kauhea kokous odottamasssa tällä viikolla tai ensi viikolla, en tiedä, mikä päivä. Koskee lapsen asioita. Kun muistan sen olemassaolon, koko kroppa menee kuin kasaan, mahassa tuntuu siltä kuin joku kiristäisi rautalankaspiraalia sisuskalujen ympärille. Ja oikeastaan tuolta tuntuu, vaikka en muistaisikaan sitä. Viime yönä sain onneksi nukuttua, toissayönä ja sitä edellisenä valvoin.
Onko tämä nyt ahdistusta? Lääkäri sanoo niin, tai vaihtoehtoisesti epätyypillistä masennusta?
Mutta mites kun mä olen viimeisen puoli vuotta tai jopa puolitoista vuotta luullut, että ne ongelmat, jotka tän kokouksen nyt aiheuttaa, on jo ohi. Että kaikki on hienosti. Silti mua on väsyttänyt niin, että en ole oikein tolkuissani, asiat jää tekemättä, keskittyminen vipajaa ja käsiä ja jalkoja painaa. Ja muutamiin niveliin sattuu. Mulle myös puhkesi ruusufinni. Onko se silti ahdistusta, vaikka jo luulin, että kaikki on ok? Vai onko mulla joku fyysinenkin vika päävian lisäksi?
Kommentit (8)
[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 11:58"]
niin ja ennen kaikkea mun täytyisi saada itseni nyt jotenkin järjestykseen ja työkuntoon. Ne lääkkeet ei käy, kun niiden kanssa on vielä enemmän sekaisin ja vielä vähemmän työkunnossa. Mitä siis tekisin?
[/quote]
Jaa, minä olen ainakin ollut ihan täydessä työkunnossa enkä yhtään sekaisin syödessäni lääkkeitä ahdistukseen ja paniikkihäiriöön... Eli jos sinulla on kokeiltuna joku yksi lääke ja siitä oli huono kokemus, ehkä kannattaisi kokeilla jotain muutakin lajia... Itse söin bentsoa vain tarpeeseen, eli ei läheskään joka päivä, vain silloin kun tuntui liian pahalta että jaksaa taii tuntui että on tulossa paniikkikohtaus. Näin ei tarvinnut olla jatkuvasti minkään lääkkeen vaikutuksen alainen ja pelätä että tulee riippuvaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmän omaa aikaa ja lepoa? Terapiaa, jossa opit keinot käsitellä ahdistavia tilanteita?
niin, mä en ole kunnossa bentsoja syötyäni, ja kun mä en tiedä, milloin se kokous tulee, niin mulla ei ole varaa aloittaa niitä bentsoja ja kokeilla, että meneekö niistä tänään sekaisin vai ei. Mä en missään tapauksessa voi mennä siihen kokoukseen sekavana.
Ottaisin enemmän omaa aikaa ja lepäisin, jos voisin, mut kun mun pitää koko ajan hoitaa sen lapsen asioita ja kotitöitä ja palkkatöitäni ja olla valmiina ponkaisemaan mikä hetki hyvänsä johonkin. Ei siis ole, mistä ottaisi. Vain 24 tuntia vuorokaudessa mullakin.
Ihme kokous, jos ei osaa kertoa sen ajankohtaa kun vasta ko. päivänä.
[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 12:14"]
Ihme kokous, jos ei osaa kertoa sen ajankohtaa kun vasta ko. päivänä.
[/quote]
eikö olekin? Eikä sen kummallisuudet tuohon lopu. Mutta tiedän asian ennestään, eikä tieto helpota mun shdistusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tuo ahdistusta, mutta ei ahdistus ole mikään sairaus silloin kun sillä on selkeä ulkoinen syy. On normaalia ahdistua jännittävistä tai pelottavista tilanteista. Lapsen ongelmiin liittyvä kokous varmasti on useimmille hyvin jännittävä tilanne, varsinkin jos niitä lapsen ongelmia muutenkin murehtii jo arjessaan...
Niin no, kun tämä on kyllä jo joku sairaus, kun tätä on kestänyt vähintään vuoden ja mun väsymys/saamattomuus on sitä tasoa, että sain kirjastosta julmetun ison laskun uusimattomista/palauttamattomista lainoista. Ei siis ole pelkkä se kokous, josta olen tiennyt nyt viikon. Toki lapsen ongelmien taustalla on pitkäaikaisia juttuja, joiden siis piti olla vähitellen hyvin, mutta ei nyt sit olleetkaan taas.
niin ja ennen kaikkea mun täytyisi saada itseni nyt jotenkin järjestykseen ja työkuntoon. Ne lääkkeet ei käy, kun niiden kanssa on vielä enemmän sekaisin ja vielä vähemmän työkunnossa. Mitä siis tekisin?