Ortodoksit eivät ota naisia papeiksi

Kun yhteiskunnassa ruvetaan meuhkaamaan jostakin asiasta, käy usein niin että sokeudutaan, eikä nähdä metsää puilta.

Kymmeniä vuosia sitten, kun keskusteltiin kiivaasti naispappeuden oikeutuksesta ja tapasin silloin ortodoksisen kenttärovastin ja kysyin häneltä, että miten teidän kirkossanne naispappeusongelma on ratkaistu. - Hän kysyi minulta: Mikä naispappeusongelma? He pysyivät omassa tunnustuksessaan.

Nyt ollaan taas samassa tilanteessa. Suomen perustuslaki tuntee vain miehen ja naisen. Raamattu tuntee vain miehen ja naisen sekä vain heidän välisensä avioliiton. Korkeimman oikeuden päätös on asettunut miehen naisen liiton kannalle (KHO:2020:97). Luterilaisen kirkon korkein päättävä elin, kirkolliskokouson, pitänyt kiinni vain miehen ja naisen välisestä avioliitosta.

Seta ja pride ovat kirkon ulkopuolelta käynnistäneet kamppaniat avioliiton, perhemallin ja sukupuolikäsitteen muuttamiseksi. Tämä ei ole kirkon ongelma. Se on setan ja priden ongelma.

Yllämainittu KHO:n päätöksesä painotetaan uskonnollisten yhteisojen oikeudesta päättää itse mm. avioliitokäsityksestään. Eiköhän vähemmällä porulla päästäisi, että pride ja seta perustavat oman uskonnollisen yhteisönsä. Kyllä sinne luopiopappeja löytyy.

Edelleen kirkon perusta on Raamatun sana ja isiemmen usko.