Saako Eeva Kolusta keskustella?

Kyselin aiemmin, onko joku lukenut Kolun uutta kirjaa, ja onko se huttua vai hyvä tietokirja... mutta keskusteluni poistettiin, en tiedä miksi?

No asiaan. Kun nyt tulin Kolua miettineeksi, kävin kurkkaamassa Uutta Mustaa. Edelleen Eevan teksteistä huokuu paha olo.

Tekstit on kirjoitettu seesteistä tavoittelevasti, mutta niissä on jotain ahdistavan pakotettua. Se paha olo vaan huokuu läpi koko sen teennäisen rakenteen, joka päättyy aina johonkin mukaviisauteen. Kuitenkaan mikään ei mene noissa teksteissä eteenpäin, vaan junnataan selvästi samassa ahdistuksessa vuodesta toiseen. Kulissieteerisyys käy yhtä karmivaksi kuin tekohymy jonkun nuken kasvoilla.

Pysyn mielipiteessäni (joka täältä poistettiin) että Kolun pitäisi ottaa kaikki irti tuosta kroonisesta pahoinvoinnistaan ja tehdä jotain RUMAA taidetta ja irtautua pakotetusta kulissihymistelystä. Siksi olin vähän pettynyt kun vuosikausien ummetuksen jälkeen ulos turahtikin ilmeisesti (?) tosi köykäinen (?) selfhelp-opus, eikä romaani. Toki se romaanikin olisi voinut olla köykäinen, mutta ainakin sen kautta olisi voinut harrastaa tuota itsekeskeistä vatvomista fiktion kautta ilman, että se on yhtä RÄIKEÄN itsekeskeistä kuin tekstinsä yleensä.

Eeva tee jotain rumaa! Ole piittaamaton! Ahdistaa vilkaistakin tuotoksiasi. Ei pakottamalla mitään kaunista tule! Ota mallia vaikka Antti Holmasta.