Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

nainen ja työnarkomaani

Vierailija
29.11.2013 |

Lydänkö kohtalotovereita? Olen 19 -vuotias ja rakastan työntekoa yli kaiken. Parhaillaan tehnyt kolmea duunia viikkoon. Sinkkuna elelen, ystävyyssuhteet kuihtuneet. Puhe aina töistä. Tunnistan kehittyvän ongelman mutta en halua päästä "ongelmasta" eroon vaan kehittyä jatkuvasti paremmaksi ja paremmaksi. 

 

Muita naisia samanlaisilla ajatuksilla? Yleisiä mielipiteitä? Itseä kiinnostaa lähinnä nuoren ikäni takia minkälaiseen tilanteeseen muut ajautuneet.. 

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
29.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eipä taida naisista löytyä...

Vierailija
2/3 |
29.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Seuraavat 10-15 vuotta opettavat sulle, että sulla onväärä taktiikka kehittyä "paremmaksi". Ei noin tule "paremmaksi". Paremmaksi tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että pystyy erottamaan tärkeän ja vähemmän tärkeän ja täysin irrelevantin toisistaan ja jo kolmen työn tekeminen yhtä aikaa osoittaa, että tuota kykyä ei ole. Noin sitä ei myöskään opi. Noin ei pääse syvemmälle mihinkään,  noin vain raapii jokaista pintaa vähän sieltä täältä, mutta ei saa kunnolla hanskaansa yhtään mitään. Noin tulee sählääjäksi, jolla on vakava keskittymishäiriö, muistinogelmia, jatkuva päänsärky, kumara ryhti ja vittumainen mielenlaatu, jonka kanssa kukaan ei halua tehdä töitä, koska hirveästä yrityksestä huolimatta mistään ei tule mitään.

 

Mä voin kertoa tämän, koska olen ollut aika lähellä kyseistä tilannetta. Kymmenen ekaa vuotta mä olin parempi kuin kukaan. Sit iski noi keskittymisongelmat. Tajusin onneksi rauhoittua ennen kuin olin siinä vaiheessa, että kukaan ei enää halunnut tehdä töitä kanssani, mutta tiedän nyt, miksi osa niistä, jotka ovat sellaisia, ovat päätyneet sellaisiksi. No moni tietty on vain saamaton alkujaan, mutta työnarkomania vie sinne myös ennen pitkää. Ne, jotka oikeasti pääsevät pitkälle, osaavat aina rauhoittua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
29.11.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen 23-vuotias ja olen työnarkomaani. Mistään päihteestä en saa samanlaisia kicksejä kuin hyvin tehdystä työpäivästä.

Paloin loppuun 18-vuotiaana oikeustieteellisessä. Mun toinen jalka lakkasi toimimasta. Siis ei vaan taipunut mistään nivelestä, oli kuin puuta ja tuntui hassun kipristelevältä. 

Sen jälkeen en ole päässyt jatkamaan töissä yhtäjaksoisesti muutamaa kuukautta pidemmälle. Yritän aina liikaa, kaikki pitää tehdä aina paremmin kuin muut, yritän olla huomaamaton ettei kukaan huomaisi että teen työtä pakollisilla tauoilla enkä malta lähteä työpaikalta muuten kuin hätisteltynä. Hiljattain mulla diagnosoitiin, toistuvan masennuksen lisäksi, vaativa persoonallisuus eli obsessiivis-kompulsiivinen persoonallisuushäiriö.

Sellaiseen tilanteeseen minä päädyin. Suosittelen lämpimästi ammattiapua, ennen kuin oot samassa jamassa kuin minä.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä yhdeksän kahdeksan