Mikä avuksi kun 3-vuotiasta ei saa puettua millään?

3-vuotiaan pitäisi jo osata pukea ihan itse osa vaatteista. Pyydä häntä kokeilemaan osaako pukea ja palkitse omatoimisuudesta.

no meillä 5v lapsi ja tosi hidas pukemaan, mutta osaa pukea itse. Paras apu on se että aukaisen ulko-oven ja laitan vaatteet siihen eteiseen valmiiksi eli lapsi alkaa aika pian pukea itse kun tulee kylmä.

Joten neuvon. Ensi kerralla kun lapsi ei suostu pukemaan. Ota vaatteet kainoaloon ja lähdet pihalle. Veikkaan että muksulle tulee aika pian kylmä ja haluaa vaatteet päälle ja jos ei tule kylmä niin pukeminen saattaa onnistua pihalla.

Kun tilanne on noin paha niin tee jotain ihan kummallista. Reagoi juuri päin vastoin kun lapsi luulee sinun reagoivan. Kokeile!

Kiitos vinkistä, kokeilen ;)

Juu alkaa olla nauru kaukana tän 3v. kans, se on ottanut vähän vallan täälä talossa, ei usko äitiä yhtään. Sitte ku hermot menee lopullisesti pukemisessa, laitan sen terassille ilman ulkovaatteita, sen jälkeen se antaa pukea. Mut noin ei sais tehä mut mikään muu ei oo tepsinyt

Suhtaudu asiaan siten että lapsi tajuaa itse, miksi pukeminen on ihan hyvä juttu. Ymmärrän että sinulla menee hermot mutta nyt järki käteen. Suuttuminen ei auta yhtään mitään. Vie eteiseen joku iso kassi, vaikka ikean kassi ja kun menette ulos, laita lattialle vaatteet jotka lapsen pitäisi pukea. Ei lahjomista eikä mitään, sanot vain että nyt mennään ulos, laita ensin villatakki päälle (tai joku mikä teillä laitetaan) Jos ei suostu, kysy rauhallisesti että saatko sinä laittaa sen lapsen päälle. Jos antaa laittaa, sano seuraavaksi että laita nyt haalari päälle. Jos ei suostu jne. Jos homma stoppaa villatakkiin heti aluksi, laitat kaikki vaatteet siihen kassiin (ota varasukat koska lapsella ei ole kenkiä jalasa) ja sitten menette ulos ihan normaalisti ja rauhallisesti sinne hiekkalaatikolle tai keinuun. Joku voi vähän tuijottaa mutta mitä sitten, sano ihmettelijöille että teillä on menossa pikku kokeilu. Jos lapsi on tolkuissaan, hän halua pukea lämmintä päälle aika pian. Jos jatkaa jukuripäisenä keinumista jäätyneenä, sanot että nyt pitää lähteä kauppaan/kahvilaa/mäkkäriin (mieluisaan paikkaan) mutta että sinne ei voi lähteä ilman ulkovaatteita, että on olemassa sellainen sääntö talvella Suomessa. Ja sitten voivottelet että ei voi mennä kun lapsella ei ole ulkovaatteita että mitäs nyt tehdään, miten tämä nyt ratkaistaan (näyttelijän lahjat peliin), pitää varmaan mennä kotiin. Että olisiko lapsella joku ratkaisu tähän ongelmaan. Ja jos lapsi ei vieläkään "tajua" menette kotiin ja kokeilette seuraavana päivänä uudestaan. Muista rauhallisuus :)

Ensinnäkin estä juoksentelu viemällä lapsi pukeutumaan paikkaan, josta ei noin vain säntäillä. Meillä lapsi pukee kylpyhuoneessa, kun minä laitan hiuksiani ja meikkaan. Tai pikkueteisessä, jolloin olen oventukkeena. Juttelen samalla mukavia tai kehun miten nopea ja taitava pukia hän on. Välillä kilpailemme siitä, kumpi ehtii ensiksi riisua yövaatteet ja pukea päivävaatteet. Annan lapsen voittaa täpärästi. Kehun lasta myös muille aikusille ja siitäkös lapsi innostuukin taas seuraavalla kerralla olemaan nopeampi.

Ensiksi täytyy harjoitella perustaitoja rauhassa yhdessä. Jos lapsi ei saa vetoketjua kiinni tms niin turhaa hermostuttaa tai kohta ei halua muutenkaan pukea. Kannattaa opettaa kädestä pitäen, ennenkuin alkaa odottaa itsenäistä pukemista. Pipo käteen ja päälle vasta ulkona, niin ei hermostu kuumastakaan. Vanhempaa ei pidä joutua odottamaan ulkovaatteet päällä. Se ei kannusta.

välillä pitää ajatella luovasti :) mutta siinä sokeutuu kun 3v jallittaa. Meistä kaikki äidit ovat varmasti olleet samassa tilanteessa.

t. 3

Kitti vinkistä, kokeilen. On vaan itsekki niin väsynyt ettei tuo luovuus toimi.

meilläkin jallitettiin tuon nukkumaan menon kanssa. Mutta kun olen päättänyt että sängystä ei enään nousta kun sinne on kerran menty niin rahasin lapsen vaikka sen 10 kertaa takas sinne puhumatta muuta kun että nyt pienten poikien nukkumaan meno aika. pää tyynyyn.

Jos et jaksa tätä niin miten olisi lahjonta. tarrataulu käyttöön ja jokaisesta kiltistä nukkumaan menosta saa tarran.. sitten kun niitä on esim. 10 kpl peräkkäin niin saa jotain mieluista kaupasta..

Tarhaan meillä lähdettäisiin vaikka kalsarivillenä jos ei pukemaan suostu tai kauppaan jos on pakko mennä. Mutta kivat ulkoilut jättäisin väliin ja jäätäisiin sisälle. Yleensä uhkaus että jos nyt ei mennä niin sitten ei ehditä ollenkaan vaan tältä päivältä jää ulkoilut väliin auttaa. Lapsi rupeaa pukemaan.

Mä jo kokelin tuota sänkyyn takasinviemistä, tein varmaan kymmenen kertaa sen, ei auttanu, tarroista ei apua, ei piittaa. Olen miettinyt onko sillä joku adhd (en ny oikeen usko) mut mistä sen tunnistaa, jos on?

Mä oon ihan avuton mitä tehdä ku äiti ei jaksa enää.

Mitäs sitten kun lapsi on suurempi, kun et hallitse kolmivuotiastakaan. Ei muuta kuin napakat otteet ja nutut niskaan. Myötäkarvaan silittämisellä ja lahjonnalla pahennat vain tilannetta. Jokaisen on puettava vaatteet päälleen näillä leveysasteilla eikä siitä makseta kenellekään palkkaa. Tiedän, että ohjeeni on vanhanaikainen ja alapeukkua tulee, että paukkuu, mutta riepoo tuo nykyinen lasten lelliminen.

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 12:02"]

Mitäs sitten kun lapsi on suurempi, kun et hallitse kolmivuotiastakaan. Ei muuta kuin napakat otteet ja nutut niskaan. Myötäkarvaan silittämisellä ja lahjonnalla pahennat vain tilannetta. Jokaisen on puettava vaatteet päälleen näillä leveysasteilla eikä siitä makseta kenellekään palkkaa. Tiedän, että ohjeeni on vanhanaikainen ja alapeukkua tulee, että paukkuu, mutta riepoo tuo nykyinen lasten lelliminen.

[/quote]

Tämä on myös mun neuvoni, ne vatteet päälle, ilman neuvotteluita ja lahjontaa. Kyllä aikuinen yhden 3v:n pukee. Ensin pari kehoitusta laittaa päälle, samalla lapselle kerrotaan että jos ei itse pue niin sitten äiti pukee. Ja sitten se äiti pukee jos lapsi ei pue. Pari-kolme kertaa kun on puettu niin se lapsi alkaa itse pukea kun huomaa että pelleily loppuu. Nyt se saa juoksentelullaan ja muulla häröilyllä tahtonsa läpi ja huomaa, ettei äiti saa hälle mitään. Äidin pitää olla rauhallinen ja määrätietoinen. Tietyt hommat tehdään, pukeminen on yksi niistä. Siitä ei neuvotella ja lahjota.

Meillä 3,5-vuotiaaseen tehoaa käänteinen psykologia: "En kyllä usko että osaat pukea nuo sukat jalkaan jne..." ja joka kerta kun laittaa jotain itse päälle, esität aivan ällistynyttä, tehoaa aina..! Ei mitään järkeä lähteä juoksemaan perään tai yrittää ottaa kiinni, innostuu vaan.

Ensinnäkin: tuo vaihe menee nopeasti ohi. Toisekseen: meillä on auttanut se, että sanotaan rauhallisesti, että okei, me lähdetään, jäät sitten yksin kotiin. Kummasti tulee kiire laittaa vaatteet päälle.

t: jo neljännen 3veen äiti

Ei noin pieneen tehoa puhe vaan teot. Sanot että nyt puetaan. Jos ei pue, niin sanot että joko puet itse, tai sitten minä puen. Jos ei vieläkään pue itse, niin nappaat syliin ja alat pukea. Jos alkaa vatuloimaan ja saa raivokohtauksen niin aina parempi. Sanot, että nyt ollaan tässä niin kauan että rauhoitut. Sitten puetaan. Ei muita vaihtoehtoja. Meillä ainakin juuri tuon ikäisenä istuttiin välillä pitkät tovi millon mistäkin syystä eteisen lattialla niin, että aikuinen pitää lapsesta kiinni ja lapsi raivoaa minkä ehtii. Kädet ja jalat on ollut lapsella "lukittuin" omien jalkojen väliin. Kyllä se siitä rauhoittuu. Ja sitten puetaan. Siis viestinä lapselle se, että nyt tehdään niin kuin aikuinen sanoo eikä vaihtoehtoja ole.

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 11:28"]

Mä jo kokelin tuota sänkyyn takasinviemistä, tein varmaan kymmenen kertaa sen, ei auttanu, tarroista ei apua, ei piittaa. Olen miettinyt onko sillä joku adhd (en ny oikeen usko) mut mistä sen tunnistaa, jos on?

Mä oon ihan avuton mitä tehdä ku äiti ei jaksa enää.

[/quote]

Oikein kymmenen kertaa teit, no vau! Kokeilepa sata kertaa nyt ensin ja raportoit sen jälkeen oliko vaikutusta.

Olen aina ajatellut 3-vuotiaan kanssa, että nyt ratkaistaan kumpi meistä päättää. Eli olenko curling-äiti, jonka lapsi saa aina tahdon läpi vai olenko tiukkis-äiti, joka kantaa huutavan lapsen kainalassa kaupasta/leikkipuistosta kotiin.

Nyt on sun vaan jaksettava olla tiukkana ja puet lapsen pakolla, vaikka olisi veltto/huutaisi/huitoisi tai viet ulos ilman vaatteita. Jollain toimii "huijaaminen" tai kilpailu, mutta meillä nuoremman kanssa pakko pukeminen oli ainoa mahdollisuus. Illalla palautat sänkyyn sen 100 kertaa tai istut sängyn vieressä vahtimassa. Mä olen kumpaakin lasta jossain vaiheessa "nukuttanut" eli ollut sängyn vieressä, niin kauan että rauhoittuu ja nukahtaa. Ja kyseessä on lapset, jotka on esim. vauvana vaan laitettu sänkyyn ja ovat nätisti nukahtaneet, mutta tietyssä iässä on ollut sängystä karkailua. Tosi rankkaa, mutta myöhemmin tavallaan näkee sen kiitoksen, kun äidin sana on laki. 

Pikkulapsen kanssa noi on vielä helppoja taisteluita, mutta mieti mitä sulla on edessä, kun ko. lapsi on teini. Jos et nyt ole se joka teistä päättää, et ole sitä koskaan. 

JUURI OPETAN OMAA  PUOLTOISTA VUOTIASTANI JÄÄMÄÄN SÄNKYYNSÄ NUKKUMAAN PÄIVÄUNIA.

otettiin pinnoja pois että helpottuu sitten normi sänkyyn siirtyminen.nyt oon vieny 27 kertaa sen rauhallisesti takasin ja viimein taisi sinne jäädä.luulen että tässä pari päivää voi mennä,mutta jatkossa helpottuu.idea:VIE TEKEMISESI LOPPUUN ASTI,USKON ETTÄ TULOKSIA TULEE:)pukemisen teen niin että puen vaan,kyllä se on tenava joka antaa lopulta periks,en minä.

17 tässä,nukkuu kun tukki:)sitkeys,siis mun palkittiin.ennenkö alotin koko hommaa,päätin että vien lapsen aina sänkyyn kun tulee pois.tosiaan 27 kertaa vein,ja olisin ollu valmis vaikka 500 kertaan. ja kyse on 18 kuukauden vanhasta,mitä aikasemmin alottaa niin vähemmällä pääsee.