Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
miten suoraan sanot mielipiteesi ystäville tai työkavereille?
28.11.2013 |
Tarkoitan tilanteita, joissa keskustellaan ihan arjen tavallisista asioista, vaikkapa lasten kasvatuksesta tai asunnon ostosta tai isovanhempien käyttämisestä lasten hoitajina tai ystävyyssuhteista tms.
Jos kaveri on ihan erilinjoilla kuin sinä ja kertoo vaikka jonkun jutun, joka liittyy lasten kasvatukseen, niin sanotko suoraan, että sinä olisit tehnyt ihan toisin? Tai jos tulee talousasioista puhetta ja ystävä tekee jotain ihan eri tavalla kuin sinä tekisit, niin tuotko sen ilmi?
Jokainen toki tekee niinkuin parhaaksi katsoo enkä tarkoita, että pitäisi alkaa jotenkin käännyttämään toista. Mutta tuotko esille sen, että sinusta fiksua olisi ollut tehdä ihan toisin? Kerrotko aina mielipiteesi?
Mulla on yksi työkaveri ja yksi ystävä, joilla on aina mun mielestä tosi kummallisia juttuja ja ratkaisuja. Olen niin kiltti, että en yleensä halua sanoa mitään negatiivista tai sellaista, josta toinen edes teoriassa voisi pahoittaa mielensä. Joskus kuitenkin tekisi mieli sanoa suoraan mitä ajattelen, kun toinen vatvoo jotain samaa asiaa viikosta toiseen ja koko ongelma johtuu mielestäni hänen omasta toiminnastaan.
Ymmärsitkö pointtini? Pidätkö mielipiteesi omana tietonasi vai sanotko ne aina suoraan silläkin uhalla, että toinen ei niistä tykkää?
Kommentit (12)
Pyrin olemaan neuvomatta muita kasvatusasioissa tai elämän perimmäisissä kysymyksissä tai arvomaailmassa. Eivät minun näkemykseni ole absoluuttinen totuus.
Keskustellessa voin tuoda esille sen millaisia tapoja itselläni on, mitä olen hyväksi havainnut, mutta en käske ketään vaihtamaan elämäntapaansa samanlaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanon hyvin suoraan. Taidan olla tunnettukin siitä :D Kyllähän sitä nyt ihminen saa oman mielipiteensä sanoa. Ja kommentoitu saa olla vapaasti myös eri mieltä.
Ei minun työpaikallani kukaan noista ainakaan loukkaannu, meillä on välillä kiivaitakin väittelyitä, jotka vaan piristävät päivää. Mutta toisaalta olen miesvaltaisella työpaikalla ainoana naisena, en tiedä onko naiset sitten jotenkin herkkiksempiä loukkaantumaan.
[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 10:10"]
Tuossa on toinen ketju, jossa puidaan sitä, että kaveri moitti äitiä, kun tämä ostaa liikaa leluja 2,5 vuotiaalle. Jos sinusta lasta lellitään ja hänet totutetaan siihen, että kaiken saa mitä keksii pyytää ja se ei sinust aole järkevää, sanoisitko asian suoraan vai pitäisitkö ajatuksesi omana tietonasi?
ap
[/quote]
En minä suoraan moittisi, sehän on ihan jokaisen perheen oma asia paljonko leluja ostaa eikä siihen toisten tule puuttua moittimalla.
Mutta jos itse on eri linjoilla kysymyksessä, saa omat näkemykset ja omassa perheessä noudatettavat erilaiset linjaukset toki kertoa, antaen toisella olla täyden vapauden pitää omat erilaiset tapansa.
t. 4
Olen samoilla linjoilla 3 kanssa.
Yhdelle tutulleni sanoin kyllä aika napakasti. Hän kertoi olevansa todella väsynyt ja kysyin että mistä johtuu. Hän kertoi että hänen alakouluikäinen lapsi herättää keskellä yötä ja haluaa kylpyyn. No,äiti laittaa kylpyammeen keskellä yötä kylpykuntoon kylpyvaahtoineen ja lapsi kylpee jopa 2tuntia! Sitten ihmetellään kun on väsy. Siihen kommentoin että eihän lapsen jokaista oikkua voi toteuttaa. Kylpyaika on silloin kun vanhemmat niin sanovat eikä keskellä yötä.
Tuttuni suuttui kommentistani ja totesi että heidän lapset saavat mitä haluavat ja sanoin sitten että älä valita väsymystä kun itse sen aiheutat. Auts. Hyi minua.
[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 10:26"]
Olen samoilla linjoilla 3 kanssa.
Yhdelle tutulleni sanoin kyllä aika napakasti. Hän kertoi olevansa todella väsynyt ja kysyin että mistä johtuu. Hän kertoi että hänen alakouluikäinen lapsi herättää keskellä yötä ja haluaa kylpyyn. No,äiti laittaa kylpyammeen keskellä yötä kylpykuntoon kylpyvaahtoineen ja lapsi kylpee jopa 2tuntia! Sitten ihmetellään kun on väsy. Siihen kommentoin että eihän lapsen jokaista oikkua voi toteuttaa. Kylpyaika on silloin kun vanhemmat niin sanovat eikä keskellä yötä.
Tuttuni suuttui kommentistani ja totesi että heidän lapset saavat mitä haluavat ja sanoin sitten että älä valita väsymystä kun itse sen aiheutat. Auts. Hyi minua.
[/quote]
Just tän tyyppisiä juttuja on yhdellä kaverillani koko ajan. Kilttinä ihmisenä en aina kehtaa sanoa suoraan, mitä ajattelen, mikä johtaa siihen, että suurimpaa osaa hänen jutuistaan on vaikea kommentoida mitenkään.
Ehkä pitäisi ottaa vähän suorempi linja eikä aina pelätä sitä, että joku pahoittaa mielensä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä yleensä arvostele tai kommentoi ystävieni tai tuttujeni tapoja. Olen ehkä liiankin hienotunteinen ja joskus ihmettelen kovasti, kuinka jotkut arvostelevat jopa mun ulkonäköä suoraan päin naamaa (olen ihan ok näköinen,) vaikkeivät itsekään ole mitenkään täydellisiä. Ihmettelen siis, kuinka jotkut luulevat, että voivat sanoa kaiken päin naamaa ja ulkonäölleen ja ruumiinrakenteelleen ei oikein voi mitään.
Yhdelle ystävälle olen ollut pakotettu kommentoimaan aika pehmeästi hänen toimintaansa, kun haukkuu aina kaikki muut aivan pystyyn ja hänessä ei ole koskaan mitään vikaa. En ole silti hänellekään koskaan sanonut kunnolla, että katsopa joskus peiliin. Puhuu ja kohtelee jopa omia lapsiaan todella törkeästi miehestään puhumattakaan. Haukkuu myös kaikkia vieraampia ihmisiä, kaikki muut kuin hän ovat "vitun idiootteja" ja lapsensa "idiootteja apinoita."
Erosi miehestään, kaikki tietysti miehen vikaa, ja nyt asuu avoliitossa uuden miehen kanssa. Näyttää tekevät uuden kanssa kaikki samat virheet kuin edellisenkin kanssa. Tähän olen yrittänyt hienovaraisesti vihjailla, että älä tee samoja virheitä, jne. Molemmat miehet ovat yleisesti hyvin pidettyjä eli oikein mukavia ihmisiä.
Mä en ala neuvoa työkavereitani, aikuisia ihmisiä. Voin ehkä sillä tuulella ollessani kyllä haastaa ajattelemaan asiaa toiselta kantilta, mutta siihen se jää. Mielipiteeni pidän ominani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 10:38"]
En mä yleensä arvostele tai kommentoi ystävieni tai tuttujeni tapoja. Olen ehkä liiankin hienotunteinen ja joskus ihmettelen kovasti, kuinka jotkut arvostelevat jopa mun ulkonäköä suoraan päin naamaa (olen ihan ok näköinen,) vaikkeivät itsekään ole mitenkään täydellisiä. Ihmettelen siis, kuinka jotkut luulevat, että voivat sanoa kaiken päin naamaa ja ulkonäölleen ja ruumiinrakenteelleen ei oikein voi mitään.
Yhdelle ystävälle olen ollut pakotettu kommentoimaan aika pehmeästi hänen toimintaansa, kun haukkuu aina kaikki muut aivan pystyyn ja hänessä ei ole koskaan mitään vikaa. En ole silti hänellekään koskaan sanonut kunnolla, että katsopa joskus peiliin. Puhuu ja kohtelee jopa omia lapsiaan todella törkeästi miehestään puhumattakaan. Haukkuu myös kaikkia vieraampia ihmisiä, kaikki muut kuin hän ovat "vitun idiootteja" ja lapsensa "idiootteja apinoita."
Erosi miehestään, kaikki tietysti miehen vikaa, ja nyt asuu avoliitossa uuden miehen kanssa. Näyttää tekevät uuden kanssa kaikki samat virheet kuin edellisenkin kanssa. Tähän olen yrittänyt hienovaraisesti vihjailla, että älä tee samoja virheitä, jne. Molemmat miehet ovat yleisesti hyvin pidettyjä eli oikein mukavia ihmisiä.
[/quote]
Tuollaiselta kysyisin korkeintaan että kuka mahtaakaan olla idioottiapinan äiti?
YSTÄVÄLLE voin sanoa suoraan. Työkaverille puhutaan kohteliasta diipaadaapaa -paskaa ja korkeintaan kolmatta kertaa erikseen kysyttäessä voin sanoa miten itse olen asian tehnyt, silloinkin varon arvostelemasta muiden ratkaisuja. Toki työkavereissakin on parempia tuttuja, heidän kanssaan voi puhua vapaammin. Työasioissa sanotaan sitten mielipide, mutta niistä ei kukaan voi henkilökohtaisesti loukkaantua (eikä loukkaannu, koska olen töissä miesporukassa:) ).
Puolitutut vetää kilareita ihan kummista asioista... sanon ostaneeni lapselle kaupan tarjouksesta Nokian kumisaappaat ja tuttu on ostanut samoihin aikoihin kirpparilta cirafit... ja tällainen asia koetaan henkilökohtaisena loukkauksena. Mä en vaan aina ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin olla eri mieltä, mutta en täräytä sitä kuin nyrkillä päin naamaa ja perustelen.
Varmaankin mielipiteilen jonkun verran, mutta mitäs mielipiteistä. Jos on tyypeillä faktat kadoksissa, niin sanon kyllä, ettei asiat niin ole. Miksi ei taistelisi disinformaatiota vastaan? Maailmassa nyt eläviä ihmisiä ei esimerkiksi ole enemmän kuin koskaan ennen eläneitä. Väestöräjähdys on humpuukia, maailman väkiluvun kasvu lähenee koko ajan nollaa, trendi on ollut sama jo vuosikymmeniä. Huomatkaa, että nämä eivät ole mielipiteitä (yllättävän suuri osa tyypeistä pitää näitä mielipiteinä) vaan faktaa, jotka saa tilastoista ja tutkimuksista selville. Joku pahoittaa mielensä, mutta jos kukaan ei koskaan sano mitään, niin disinformaatio vaan lisääntyy.
Alue: Aihe vapaa
Tuossa on toinen ketju, jossa puidaan sitä, että kaveri moitti äitiä, kun tämä ostaa liikaa leluja 2,5 vuotiaalle. Jos sinusta lasta lellitään ja hänet totutetaan siihen, että kaiken saa mitä keksii pyytää ja se ei sinust aole järkevää, sanoisitko asian suoraan vai pitäisitkö ajatuksesi omana tietonasi?
ap