Miksi koiraihmiset ovat niin järkyttävän rumia?

Pöh! Mene jo kouluun!

Sitä minäkin ihmettelen usein, heidän täydellistä piittaamattomuutta ulkonäöstään.

Ehkä siksi kun voivat delegoida ulkonäköpaineet koiraansa ja saada sitä kautta hyväksyntää osakseen ainakin omissa ympyröissään.

Voi koiraparat, antakaa niiden olla koiria ja pitäkää huolta itsestänne, tulisi yhteiskunnalle halvemmaksi.

Taustaksi että olen itse koiraharrastaja ja koirankasvattaja.

En minä tiedä ollaanko me sen rumempia kuin muutkaan, mutta kieltämättä, koiraharrastajissa kovasti laittautuvia ja hienoja on varmaan vähemmän kuin muissa. Useimmat meistä ollaan vähän semmoisia erähenkisiä luontoihmisiä, jotka viihdytään vapaa-ajalla mielellään meikittä, tukka ponnarilla ja mukavissa ulkoiluasuissa joissa on paljon taskuja kakkapusseille, nameille jne. Vaatteet ja kengät pitää olla semmoisia että niillä voi maastossakin kävellä ja jotka ei mene pilalle jos ne kuraantuu ja täytyy pestä usein. 

Mutta kyllä itse ainakin sitten töihin pukeudun työni vaatimalla tavalla, ja kevyesti meikkaankin. Jakku- tai housupuku-minä on aika erinäköinen tyyppi kuin se tokokentän laidalla maastopuvun housut ja Hill's-liivi päällä touhuava vapaa-ajan minä.

Siksi ne onkin koiranaisia kun eivät saa miestä..

Koirat on aika sottaisia, tuovat karvaa, jotkut jopa kuolaa, tassujen mukana tulee hiekkaa jne. Jos on pitkäkarvainen koira, saattaa tulla myös kuraa ja muuta sisälle. Koti ei koskaan ole täydellisisen siisti, jos on koira. Samoin vaatteisiin tarttuu karvoja, joten liian hienoja vaatteita ei kannata käyttää. Siksi koiria, varsinkin useampaa sellaista, pitävät ihmiset, joille sellainen viimeisen päälle siisteys ja hienot vaatteet eivät ole tärkeä juttu. Sen tyyppiset ihmiset eivät laittudu niin paljon kuin jotkut muut.

En ole ruma. Mutta en myöskään jaksa tällätä kuin juhliin. Olen ulkoilmaihminen, nautin tekemisestä, eläimistä, retkeillään lasten kanssa jne. Itsensä stailaaminen on ajanhukkaa, jos tykkää ulkoilla ja hikoilla paljon. Kun on tarvis, osaan kyllä laittautua.  En kyllä taida olla mikään varsinainen koiraihminen, meillä nyt vain on koira jonon jatkona. Luulen että ihmiset jotka ottavat koiran, ovat usein juuri ulkoiluhenkisiä ja työteliäitä, koska se ilo mikä koirasta on, vaatii myös vaivaa. Sitten on eri ihmiset joille se oma ulkonäkö on kaikki kaikessa. He eivät ole kiinnostuneita ulkoilemaan ulkoilemisen ilosta 4 kertaa päivässä säässä kuin säässä. MInä esim. nautin siitä että on hyvä syy ulkoilla usein.

Ihan ok näköinen olen, ehkä juuri koiraharrastuksen ansiosta. Minulla on vinttikoira jonka kanssa pitää käydä pari kertaa päivässä kunnon kävelylenkki ja juosta tunti tai vähän päälle per päivä. Mieluummin luonnonkaunis meikitön timmi koiraharrastaja kuin väsähtänyt leveäperäinen koiranvihaajamamma.

Rumasta en tiedä, mutta vähän välinpitämättömiä monet ehkä on oman ulkonäkönsä suhteen. Moni laittaa rahansa koiran ruokintaan, eläinlääkärimaksuihin, koirahierojiin, erilaisiin kursseihin, harrastusvälineisiin, goretex-vaatteisiin, farmari- tai tila-autoon, näyttelymaksuihin (jotka alkavat olla ihan järkyttäviä), koemaksuihin jne. Jos kaiken haluaa viimeisen päälle, on jostain muusta tingittävä. Ja se mistä tingitään on varmaan kampaaja, kosmetologi ja viimeistä huutoa olevat merkikuteet, joita ei ehkä siellä jälki- tai hakutreeneissä tule ikinä tarvitsemaan.

Kun koko sosiaalinen elämä on siinä harrastuksessa, ei ole ehkä tarvetta laittautua muuten. Eikä se ole välttämättä ollenkaan huono asia. Koiraihmiset on harvoin yksinäisiä.