70-luvulla syntyneiden isät - millaisia olivat?

Minulla oli ( ja onneksi on yhä)hyvä isä. Hän teki kyllä paljon( matka-) töitä, mutta paikalla ollessaan oli läsnä. Hän osallistui heti alusta lähtien hoitooni. Hänestä oli tärkeää, että oli hyvät välit sukulaisiin ja siksi kävimme paljon niin isovanhempien luona, kuin muitenkin sukulaisten luona.

Teimme isäni kanssa kahdestaan reissuja jo siitä saakka, kun olin melko pieni.

Hyvänä kertojana, isäni tutustutti minut moniin asioihin ja hän jaksoi aina kaikki automatkat jutella meidän lastenkin kanssa.

Hänestä oli tärkeää tutustua omaan historiaan ja kulttuuriin joten olemme kiertäneet paljon Suomessa ja tutustuneet monenlaiseen kulttuuriperimään. myöskin Lapissa ja Norjassa kävimme paljon, joten sieltä on rakkauteni sinne lähtöisin.

Hän myös otti syliin, halasi ja kertoi kuinka tärkeitä me lapset heille olemme

Henkisen ja fyysisen väkivallan harjoittaja. Hän häpesi minua ja en muista ainuttakaan kertaa, että hän olisi kehunut minua. Kävi töissä, niin kuin äitikin, mutta ei osallistunut tasavertaisesti kotitöihin yms. Isä aina päätti mitä televisiosta katsotaan. Ei kysynyt miten koulussa menee. Ihan täys mulkku.

Tosi ihana isä. Tuppasi mukaan synnytykseen kätilön estelyistä huolimatta. Jäi isyyslomalle joiksikin päiviksi, kun synnyin. Oli ensimmäinen isolla työpaikallaan joka niin teki ja hänet yritettiin ylipuhua jättämään isyysloma pitämättä. Teki paljon töitä ja jonkin verran kotitöitä. Äiti teki enemmän kotitöitä, mutta olikin kotiäitinä. Isä auttoi läksyissä vuosikaudet, kannusti ja auttoi muutenkin. Minulla on edelleen tosi hyvät välit häneen!