Miksi jumppaan lähteminen tuntuu niiiiin vaikealta?

Se on ihan luonnollista. Monet ihmiset, ehkä jopa useimmat, mieluiten vain lepäilisivät kaiken päivää herkkuja syöden. 

Kannattaa aina ajatella, miten hyvä olo ja mieli siitä tulee myöhemmin, kun lähti harrastamaan liikuntaa. Sen sijaan siitä tulee usein todennäköisesti paha mieli jossain vaiheessa, jos vain makoilee ja herkuttelee pitkin päivää.

Mulle lähteminen tuntuu aina vähän haasteelliselta kun luonne on sosfobiaan taipuvainen ujo introvertti mutta aina olen ollut tyytyväinen että lähdin jumppaan

Hyvä kuulla, että joskus muillakin on haastavaa.

Minulla olisi tänään jumppa ekan kerran. On jo kolmas kerta, mutta olen ollut kahdella edellisellä viikolla iltavuorossa ja en ole päässyt.

Nyt on vielä uusi paikka ja uusi ohjaaja. Tunnin päästä matkaan. Saan haastaa itseni, etten skippaa. Tuleehan se laskukin aikanaan.

Tsemppiä meille :)

Eikö pelota korona? Itse käyn ulkona lenkillä kun on niin hyvät ilmatkin.

Mä lähden aina ulos kun tulee pimeää. Häpeän mun tummia silmienalusia ja turvonutta naamaani. Univelkaa on jonkun verran.

Vierailija kirjoitti:

Mulle lähteminen tuntuu aina vähän haasteelliselta kun luonne on sosfobiaan taipuvainen ujo introvertti mutta aina olen ollut tyytyväinen että lähdin jumppaan

Sama. Siksi valitsin jumpan, mihin piti ilmoittautua ja maksaa koko kausi, niin ei tule jäätyä kotiin. Jos menisi johonkin salin jumppaan mihin voisi vain mennä kun huvittaa, niin en varmaan menisi ollenkaan.

Tässä asiassa kannattaa panostaa rutiinin luomiseen.

Kun sen saa riittävän vakaaksi, ei enää muista arvuutella lähtemistä niin paljon.

Mulla tulee niin hyvä olo liikunnasta, että ilolla aina lähden kun tiedän sen tunteen jälkikäteen.

Saad ihan hirveät kicksit urheilusta.

T 10 tuntia urheilua viikossa ja 40 kuukaudessa.

Vierailija kirjoitti:

Tässä asiassa kannattaa panostaa rutiinin luomiseen.

Kun sen saa riittävän vakaaksi, ei enää muista arvuutella lähtemistä niin paljon.

Tärkeä pointti :)