Lue keskustelun säännöt.
Sijaisvanhemmaksi ryhtyneitä?
24.09.2020 |
Olen jo lähemmäs 40v nainen, jolla itsellään 3 lasta, joista nuorin vielä päiväkoti-ikäinen. Minulla on hoitoalan koulutus ja olen työskennellyt myös perhepäivähoitajana. Olen jo vuosia miettinyt aina välillä tätä mahdollisuutta, mutta mies ei ole ollut kovin innoissaan tästä ajatuksesta.
Nyt kuitenkin kun lapsemme ovat jo vähän isompia, mies olisi mahdollisesti suostuvainen mikäli kyseessä olisi pieni lapsi ja itse voisin ajatella ottavani hyvin vaikka vauvaikäisiä meille sijoitukseen.
Miten paljon siihen voi itse vaikuttaa minkäikäisiä lapsia tulisi ja toisekseen miten pitkäksi aikaa? Itse ajattelen että lyhytaikaisetkin sijoitukset voisivat olla vaihtoehto. Onko joku perhe joka ottaa vain lyhytaikaisia sijoituksia? Onko se kovin rankkaa? Varmaan jos on pienistä lapsista kysymys, niin itse olisin kotona silloin ja tämä sopisi minulla kyllä hyvin, vaikka olenkin tällä hetkellä työelämässä ja töitä riittää hyvin. Taloudellista puolta mietin kans, että jos ottaa vaan alkuun vaikka yhden lapsen kerrallaan, niin minkä verran siitå jää käteen, pitää ehkä osapäiväisenä kuitenkin jatkaa töissä?
Kaikenlaisista kokemuksista olisin kiinnostunut kuulemaan. Onko joku joka on katunut sitä kun ryhtyi sijaisvanhemmaksi? Oliko se raskaampaa kuin mitä ajatteli?
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Onpa negatiivisia viestejä. Ehdottomasti sinun kannattaa mennä pride kurssille. Muista, että suurin osa sijoitetuista lapsista on ihan tavallisia lapsia. Itse olen tyytyväinen ja onnellinen sijaisäiti. Päivääkään en ole katunut.
Niin näyttää olevan aika negatiivisia kokemuksia. Toisaalta on hyvä, että nurjakin puoli tulee esille. Tätähän pride kurssilla yritetään peittää. Jos siellä kerrottaisiin suoraan mitä kaikkea sijaisvanhemmuus voi tuoda mukanaan, ei kukaan uskaltaisi lähteä sijaisperheeksi ja kuten täällä joku totesikin, sijaisvanhemmista on huutava pula. Eikä ihme.
Se kyllä pride kurssilla kerrottiin rehellisesti, että joka ikinen sijoitettu lapsi on tavallaan traumatisoitunut. No sen nyt tyhmäkin ymmärtää. Joku enemmän joku vähemmän ja jollakin oireet voivat puhjeta vasta ajan kanssa. Myös siinä olen samaa mieltä kirjoittajien kanssa, että jos teillä on omia lapsia, niin ajatelkaa ensin heitä. He menettävät paljon, toki voivat samalla saadakin. Niin tapauskohtaista. Itse koen huonoa omaatuntoa sekä omien-että sijoitettujen lasten puolesta. Aika ei riitä kaikille kuten pitäisi. Sijoitetut todellakin vastaavat ainakin kahta, jos ei kolmea yhtä omaa lasta kohden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mekin olemme toimineet nyt kolme vuotta sijaisperheenä. Tällä järjellä ja tietämyksellä en hommaan enää lähtisi. Lapsessa itsessään ei ole vikaa, mutta onhan se ”normaali” elämä hänen kanssaan aivan toista, mitä hyvistä lähtökohdista lähteneen lapsen kans. Ihan saa perusasioista lähteä liikkeelle, kuten käsienpesu vessan jälkeen, säännöllinen suihku, puhtaat vaatteet, säännöllinen ruokailu. Itselleni pride-koulutuksessa puhuttiin paljon valehtelusta ja se todellakin pitää paikkansa. Pienistäkin asioista valehdellaan ja se on todella raskasta. Varasteluakin esiintyy.
Ja koti... koti totisesti on avoimien ovien paikka. Etkä saa pelkästään sitä lasta vaan koko biologisen suvun. Eikä se suku todellakaan ole aina helppoa ja ymmärtäväistä vaan kaikki virheet etsitään.
Kannattaa ap etsiä milloin teidän lähikunnissa alkaa seuraava pride-koulutus. Saat sieltä hyvää koulutus eikä se sido mihinkään. Meidän ryhmästä vain me alettiin sijaisperheeksi
Kannattaa mainita tuosta biosuvusta sosiaalityöntekijällenne, ei ole tarkoitus kuormittaa sijaisperheitä liikaa. Itse ainakin yritän suojata perheen, jos tarvetta on.
Olemme keskustelleet asiasta sosiaalityöntekijöidemme kans ja asiaa on puitu useaan otteeseen. Nyt tilanne alkaa jo helpottamaan. Aiemmin biosuku koitti tehdä elämästä helvettiä ja sosiaalityöntekijätkin olivat avuttomia. Pahimman kuohuntavaiheen yli päästyä tilanne alkoi kuitenkin helpottamaan.
Kaduttaa kirjoitti:
En suosittele.
Näin ikävältä kuulostaa ja suorastaan julmalta, kun tietää, että sijaisvanhemmista on pulaa.
Ei ainakaan jos on omia lapsia, sillä he kärsivät eniten.
Toki riippuu siitäkin, millaisia lapsia tulisi, mutta jokainen sijoituslapsi on jollakin tavalla traumatisoitunut.
Meidän kohdalla näin.
Omille lapsille ei enää aika ( eikä voimat) riitä.
Nämä lapset imevät kyllä kaikki voimat, niin fyysiset, kuin psyykkisetkin.
Aikani ei nyt riitä kaiken kirjoittamiseen, mutta jo pelkkiin terapia/lääkäri/ psykiatri ym ym hyppäämisiin menee todella paljon aikaa.
Lisäksi on hyväksyttävä, että kotinne on tuonjälkeen auki kaikille.
Sosiaalityöntekijöille ja oikeastaan kaikille eri ammattiryhmien edustajille jotka lasten ja teidän kanssa yhteistyötä tekevät.
Sitten tulee vielä lasten biologinen suku.
Moneen saa venyä. Aina riittämätön tunne ja huono omatunto.
Meillä valvotaan yötä päivää ja on jos jotakin.
Kuulostaa kaoottiselta, mutta sitä tämä onkin.
Perhetyöntekijöillekin pitää aika katsella.
Mukava kun käyvät juttelemassa, mutta konkreettista apua heistä ei ole ollut.
Palkka on onneksi niin todella pieni, että tätä kukaan ei tee " rahastaakseen" päinvastoin, menoja tulee jotka itse maksettava.
Tämä on täysin kutsumusammatti.
Ikävä sanoa, mutta minä kadun.
Näihin lapsiin olen silti kovasti kiintynyt.
Olipas kuin minun kirjoitus. Kyllähän tuo vähän kuin arpapeliä on millaisen lapsen/lapset saa. Meillä myös huono tuuri jos nyt voi niin sanoa, mutta myös todella haasteelliset lapset. Kokopäivätyötä tämä on. Todellakin työtä. Kaikkineen. Moni ei ymmärrä miten paljon tähän mahtuu kaikenlaista.
Hyvät hermot, huumoria ja paaaaljon aikaa täytyy olla joka tähän ryhtyy. Ja mieluummin ei omia lapsia tai ainakin jo lapset pois muuttaneet. Enää en tähän ryhtyisi. Jos nämä pois lähtevät, uusia en enää ota ja kyllä, kyllä lapsiin kiintyy. Kaikesta huolimatta, tai juuri siksi.
Kävimme pride kurssin vuosi sitten, mutta jäi sitten ryhtymättä sijaisperheeksi. Jäi liikaa kysymyksiä ilmaan. Nyt olen hyvilläni, että emme lähteneet, sillä kurssikaverimme ovat aikamoisessa pyörityksessä parhaillaan.
Kannattaa tosiaan tarkasti punnita ennenkuin lähtee sijaisperheeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa negatiivisia viestejä. Ehdottomasti sinun kannattaa mennä pride kurssille. Muista, että suurin osa sijoitetuista lapsista on ihan tavallisia lapsia. Itse olen tyytyväinen ja onnellinen sijaisäiti. Päivääkään en ole katunut.
Niin näyttää olevan aika negatiivisia kokemuksia. Toisaalta on hyvä, että nurjakin puoli tulee esille. Tätähän pride kurssilla yritetään peittää. Jos siellä kerrottaisiin suoraan mitä kaikkea sijaisvanhemmuus voi tuoda mukanaan, ei kukaan uskaltaisi lähteä sijaisperheeksi ja kuten täällä joku totesikin, sijaisvanhemmista on huutava pula. Eikä ihme.
Se kyllä pride kurssilla kerrottiin rehellisesti, että joka ikinen sijoitettu lapsi on tavallaan traumatisoitunut. No sen nyt tyhmäkin ymmärtää. Joku enemmän joku vähemmän ja jollakin oireet voivat puhjeta vasta ajan kanssa. Myös siinä olen samaa mieltä kirjoittajien kanssa, että jos teillä on omia lapsia, niin ajatelkaa ensin heitä. He menettävät paljon, toki voivat samalla saadakin. Niin tapauskohtaista. Itse koen huonoa omaatuntoa sekä omien-että sijoitettujen lasten puolesta. Aika ei riitä kaikille kuten pitäisi. Sijoitetut todellakin vastaavat ainakin kahta, jos ei kolmea yhtä omaa lasta kohden.
Ei pidä paikkaansa, että jokainen olisi traumatisoitunut. Meille sijoitettu ei ole traumatisoitunut ennen, jälkeen sijoituksen eikä sen aikana. Tuskin hän ainoa on.
Se tyytyväinen sijaisäiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen kun tätä ketjua luen, että miksi täällä alapeukutetaan kirjoittajia, jotka pyytävät miettimään, ennenkuin ryhtyvät sijaisvanhemmiksi. Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa negatiivisia viestejä. Ehdottomasti sinun kannattaa mennä pride kurssille. Muista, että suurin osa sijoitetuista lapsista on ihan tavallisia lapsia. Itse olen tyytyväinen ja onnellinen sijaisäiti. Päivääkään en ole katunut.
Niin näyttää olevan aika negatiivisia kokemuksia. Toisaalta on hyvä, että nurjakin puoli tulee esille. Tätähän pride kurssilla yritetään peittää. Jos siellä kerrottaisiin suoraan mitä kaikkea sijaisvanhemmuus voi tuoda mukanaan, ei kukaan uskaltaisi lähteä sijaisperheeksi ja kuten täällä joku totesikin, sijaisvanhemmista on huutava pula. Eikä ihme.
Se kyllä pride kurssilla kerrottiin rehellisesti, että joka ikinen sijoitettu lapsi on tavallaan traumatisoitunut. No sen nyt tyhmäkin ymmärtää. Joku enemmän joku vähemmän ja jollakin oireet voivat puhjeta vasta ajan kanssa. Myös siinä olen samaa mieltä kirjoittajien kanssa, että jos teillä on omia lapsia, niin ajatelkaa ensin heitä. He menettävät paljon, toki voivat samalla saadakin. Niin tapauskohtaista. Itse koen huonoa omaatuntoa sekä omien-että sijoitettujen lasten puolesta. Aika ei riitä kaikille kuten pitäisi. Sijoitetut todellakin vastaavat ainakin kahta, jos ei kolmea yhtä omaa lasta kohden.Ei pidä paikkaansa, että jokainen olisi traumatisoitunut. Meille sijoitettu ei ole traumatisoitunut ennen, jälkeen sijoituksen eikä sen aikana. Tuskin hän ainoa on.
Se tyytyväinen sijaisäiti
No kyllä sinulla on tuuria ollut.
Työnohjauksessa meitä on 12 sijaisperhettä ja kaikki vertailemme kauhukokemuksiamme.
Eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kun tätä ketjua luen, että miksi täällä alapeukutetaan kirjoittajia, jotka pyytävät miettimään, ennenkuin ryhtyvät sijaisvanhemmiksi. Miksi?
Ehkä siksi, kun samalla annetaan asiasta hyvin negatiivinen kuva. Harkita täytyy ja oikeasti haluta lähteä hommaan jokaisen perheessä. Sijaisvanhemmuudessa kuitenkin on paljon hyviä puolia. Enemmän kuin niitä vaikeita
Koirakenneliä pitämällä pääsee paljon helpommalla ja tienaa paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei varmaan ole helppo homma toimia sijaisvanhempana mutta sitäkin tärkeämpää ja toivottavasti antoisampaa. Itse sijaisperheessä kasvaneena en voisi olla kiitollisempi, että minut on otettu vastaan ja huolehdittu kuin omasta lapsesta. Oman biologisen sukuni kanssa ei ole varmasti ole ollut helppo olla tekemisissä. Lapsia tulee sijaisperheisiin täysin eri perhe-ja elämäntilanteista, niinkuin joku aiemmin sanoikin. Meillä oli tasapainoinen sijaisperhe-elämä ja minun lisäkseni toinenkin sijaislapsi, jota yhä pidän sisaruksenani. Sijaisperheelläni oli jo aikuisia lapsia siinä vaiheessa kun me muutimme perheeseen. Mielestäni se oli ihan hyvä asia, niin ei tultu ketään "korvaamaan". Sijaisvanhemmuus vaatii paljon eikä kannata kevyin perustein sijaisvanhemmaksi hakeutua. Tsemppiä kaikille jotka tästä haaveilevat ja lähtevät asiaa viemään eteenpäin, arvostan todella paljon!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kun tätä ketjua luen, että miksi täällä alapeukutetaan kirjoittajia, jotka pyytävät miettimään, ennenkuin ryhtyvät sijaisvanhemmiksi. Miksi?
Ehkä siksi, kun samalla annetaan asiasta hyvin negatiivinen kuva. Harkita täytyy ja oikeasti haluta lähteä hommaan jokaisen perheessä. Sijaisvanhemmuudessa kuitenkin on paljon hyviä puolia. Enemmän kuin niitä vaikeita
Edelleen...kyllä sinulla on hyvä tuuri ollut.
Meillä on tällaista⛈😫😱🤬
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata ryhtyä sijaisperheeksi. Lapset voi mennä laitoksiin jossa hoitajat sentään pääsee vuoronsa jälkeen pois.
.