Lue keskustelun säännöt.
Onko minun elämäni elämisen arvoista?
26.11.2013 |
Josnolisit minä, mitä ajattelisit elämästäsi? Minä olen työkyvyttömyyseläkkeellä, mielenterveysjuttuja. Minulla ei ole ammattia, ei mitään koulua loppuun käytynä ja hyvin vähän työkokemusta. En uskalla harrastaa mitään, en osaa olla suorittamassa ihmisten ilmoilla - kaupassa ja muualla käyn mutta luikin aina kotiin häntä koipien välissä. Häpeän vähän kaikkea.
Täytän perjantaina 31, eikä minulla ole mitään unelmia eikä tavoitteita. Tulevaisuuden ajatteleminen saa aikaan paniikkikohtauksen, tuntuu että olen jäänyt kaikessa niin jälkeen että on turha enää edes yrittää. En usko, että kukaan ottaisi minua töihin ja koulussa on vaikeaa, vaikka sellaiseen pääseminen on epätodennäköistä.
En jaksa, minulla ei ole mitään saavutuksia, ei mitään kerrottava mistään. En juo, en polta, en käytä huumeita, mutta olen silti loinen muiden silmissä.
Kommentit (9)
Itse hoitaisin ensin tuon paniikki-/ahdistushäiriön kuntoon. ja sitten miettisin isompia asioita.
Onnelliseksi ihmisen tekee mm. se, että lopettaa vertailun muihin.
Ihan varmasti sinulla on paikka täällä ja löydät sen kyllä.
Kun pahin ahdistus helpottaa, voit vaikka miettiä, mitä sinä voisit tehdää maailman hyväksi. Menet vaikka mukaan paikallisen Hopen toimintaan tms, keräät roskan päivässä tms. Jos sosiaaliset tilanteet vielä ahdistaa, tutustu ihmisiin netissä, fb:ssä on erilaisia ryhmiä, joissa ei tarvitse olla aktiivinen. jne.
Kyllä se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, elämäsi todellakin on elämisen arvoista!
Itse asiassa tarinasi on todella mielenkiintoinen. Tunnen erään samanlaisen, hän on mies ja täyttää pian 30. Mukava tyyppi. :)
Miten päiväsi sujuvat? Ajattelitko vielä yrittää kuitenkin kuntoutua, vai oletko tyytyväinen elämääsi sellaisena kuin se on?
:)
Minun mielestäni sinulla on mahdollisuuksia, koska tiedostat tilanteesi itse. Muista myös se tärkeä seikka, että asut Suomessa. Täällä et ole loinen koska et ole rikollinen tai päihteiden käyttäjä. Voit aikuisenakin (edullisesti) kouluttautau esim. työvoimatoimiston kurssien kautta tai iltakouluissa, esim.iltalukiossa, on myös ammattikoulutusta aikuisille. On paljon työtehtäviä joissa voi pääsääntöisesti tehdä töitä yksin. Muista olla rehellinen, jos esim.käyt ammatinvalintaneuvonnassa, kerro suoraan että etsit koulutus- tai työmahdollisuuksia joissa voi työskennellä pääasiassa yksin. Esim. tietokone on sellainen työväline jota voi käyttää yksin. On paljon huoltoyhtiöiden kunnostustöitä joita voi tehdä yksin. Toki niitä muista työntekijöitä joutuu välillä kohtaamaan, mutta sinäkin totut siihen, olet varmasti omassa elämässäsi tottunut ja omaksunut paljon asioita.
Suomi on maa jossa hyvin erilaisten ja tasoisten ihmisten on mahdollista pärjätä kohtuullisesti, ja se on jo hyvin.
Tottakai elämäsi on elämisen arvoista. Tietysti olisi ihan mahtavaa jos saisit elämän sen verran kuntoon että voisit olla edes jollain tasolla onnellinen. Ei tänne maailman olla tultu suorittamaan tai vertailemaan itseä muihin. Aina löytyy dynaamisempia, sosiaalisempia ja aikaansaavampia ihmisiä kuin minä itse, olisi turha alkaa vertailemaan tai kadehtimaan vaan tärkeintä että itse olisin tyytyväinen ja saisin elää omannäköistä elämää.
Jokainen ihminen on jossain asiassa hyvä ja kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan joukkoon. Olisi äärimmäisen tylsää jos ihmiset olisivat vasn yäydellisiä ja tehokkaita. Joku harva, ikävä ihminen voi ajatella sinua loisena, mutta uskon että valtaosa toivoo sinulle vaan hyvää! Ethän sinä tee kenellekään pahaa, et potki mummoja tai vastaavaa! Minusta ainakin olisi todella tärkeää että mielenterveyspalveluihin, terapiaan ja kuntoutukseen saataisiin jotain parannusta ja lisää rahaa...
Masennus ja muut mielen sairaudet ovat sairauksia muiden sairauksien joukossa, älä tunne huonommuutta masennuksen vuoksi. Varmasti se huonontaa elämänlaatuasi ja kykyä sosiaalisiin tilanteisiin, mutta jos saisit masennusta hoidettua, niin oma persoonallisuutesi pääsisi kasvamaan. Saatko tarpeeksi terapiaa? Entä voisitko saada jossain vertaistukea?
Rukoilen puolestasi!
Onhan se.
Sun ongelmanasi on tälleen äkkiä luettuna se, että luulet ihmisten olevan kiinnostuneempia sun elämästäsi kuin oikeasti ovatkaan. Todellisuudessa aika harva kiinnittää sun kauppakäynteihisi niin paljon huomiota että sun pitäisi luikkia niistä pois häntä koipien välissä ja hävetä. Suurella osalla ihmisistä on kuitenkin muutakin ajateltavaa kauppareissuillakin.
Eli turhaan häpeilet ja mietit muiden ajatuksia.
Kai sulla on joku terapia päällä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On. Miksi ei olisi? Ei elämän elämän arvoisuus vaadi mitään saavutuksia tai oikeutusta. Jokaisen joka elää, elämä on elämän arvoista. Jokaisen puun, pikkulinnun, ihmisen. Ei ihminen tarvitse sen enempää oikeutusta elämiselleen kuin vaikka kukkanen tai talitintti. Sitä voi vain elää, ja olla piinaamatta itseään moisilal kysymyksillä elämän arvosta.
Itsellänikin on elämä, jota moni ei pitäisi "elämän arvoisena". Olen jo nelikymppinen, ja vanhapiika, ei lapsia. Minulla on sosiaalisten tilanteiden fobia ja olen erittäin ruma. Lisäksi on yksi kivulias pitkäaikaissairaus. Minulla ei ole yhtään ystävää eikä kaveria. Työ kyllä on, mutta ihan vaan leipätyö, ei mikään intohimo josta saisin tarkoitusta elämääni. Silti koen elämäni rikkkaaksi ja hyväksi. Minä nautin arjen pienistä asioista ja pelkästä elossaolemisen tunteesta. Siitä, jos joskus perussairauteni takia on tavallista vähemmän kipuja tai väsymystä. En minä tarvitse onneeni paljoa.
No hoitaisin mielenterveyteni ensin kondikseen ennen kuin miettisin mitään elämisenarvoisuuksia. Ahdistushäiriö tekee omista arvioista epäluotettavia. Sen kai tiedätkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet arvokas ihmisenä. Jumala on sinutkin luonut ja elämälläsi on tarkoitus. Löydät sen vain Jeesuksessa :) Hän rakastaa sinua juuri sellaisena kuin olet!
Itse hoitaisin ensin tuon paniikki-/ahdistushäiriön kuntoon. ja sitten miettisin isompia asioita.
Onnelliseksi ihmisen tekee mm. se, että lopettaa vertailun muihin.
Ihan varmasti sinulla on paikka täällä ja löydät sen kyllä.
Kun pahin ahdistus helpottaa, voit vaikka miettiä, mitä sinä voisit tehdää maailman hyväksi. Menet vaikka mukaan paikallisen Hopen toimintaan tms, keräät roskan päivässä tms. Jos sosiaaliset tilanteet vielä ahdistaa, tutustu ihmisiin netissä, fb:ssä on erilaisia ryhmiä, joissa ei tarvitse olla aktiivinen. jne.
Kyllä se siitä.