Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Periytyvätkö monimutkaiset uusioperhekuviot?
22.11.2013 |
Ystävälläni on sisaruksia kolmesta eri "suunnasta": on isän ja äidin yhteiset lapset, on isän ja äitipuolen lapset, sekä äidin ja isäpuolen lapset. Nyt myös ystävälläni on lapsia kahden eri miehen kanssa, joista toisella on lapsia myös toisen naisen kanssa. Toisen ystäväni perheessä äidillä on lapsia kolmen eri miehen kanssa, samoin isällä on lapsia kolmen eri naisen kanssa. Lisäksi näillä isän naisilla on lapsia muiden miesten kanssa, samaten äidin miehillä. Ystävälläni on siis sisaruksia ja sisarpuolia ja sisarusten sisaruksia ja sisarpuolten sisarpuolten sisarpuolia.
Kaikki edellämainitut ihmiset ovat tavallisia, normaaleja, koulutettuja, työssäkäyviä, hyvin toimeen tulevia ihmisiä, ei mitään wt-porukkaa.
Itse olen perheestä, jossa on kaksi lasta: minä ja veljeni. Meillä on molemmilla samat vanhemmat, eikä vanhemmillamme ole muita lapsia, kuin me kaksi.
Miksi ihmiset tekevät lapsia sinne tänne jokaisen vastaantulevan suhdeyritelmän kanssa? Mitä sillä todistetaan? Sitoutumista tai rakkautta?
Kommentit (9)
Me ollaan ydinperhe, 5 lasta.
Olen itse eroperheestä, 4 sisarrusta ja kaupunkilaisperhe. Mieheni 5 lapsisesta perheestä ja vanhemmat yhdessä yhä.
Me ollaan molemmat tahdottu aina lapsia ja kaikki lapset on toivottuja.
Jos parisuhde olisikin ollut täysi pettymys niin voisin kuvitella että olisin jostain metsästänyt uuden miehen ja tehnyt lisää lapsia. Lähinnä olisin pettynyt kaatuneeseen parisuhteeseen ja siihen että perhe hajoaa.
Pienenä päätin jo että tahdon ison perheen ja hyvän suhteen mutta tärkeintä on se hyvä suhde miehen kanssa. Me oltiin vuosia yhdessä ennen lapsia, oli karikkoa jo suhteen alussa ja puhuimme paljon millain tahdotaan lapsia kasvattaa, miten elää ja mitkä arvot on itselle tärkeitä.
En uskalla ottaa elämääni tai parisuhdetta itsestäänselvyytenä. Tämän hyvän eteen kuuluu molempien tehdä työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä. Voi olla että joillekin avioero on kauhistus, ja toisille ei.
Mun mummolla on 4 lasta 3 eri miehen kanssa ja nämä lapset hankkivat lapsia vain yhden puolison kanssa. Näistä lapsista vain yksi on eronnut. Myös kaikki lapsenlapset ovat saanneet lapsia yhden puolison kanssa. Tosin tämä tilanne voi vielä muuttua.
Minulla 1 lapsi edellisestä suhteesta (lapsen isä sairastui ja jäin yksin jo raskaana ollessani), nykyisellä miehelläni 1 lapsi, olivat monta vuotta exänsä kanssa yhdessä kunnes exä petti häntä, nyt me ollaan perhe, jossa minun lapseni 24/7 meillä ja tyttö vuoroviikoin meillä. Uusi lapsi syntyy keväällä. Kaikki ei mene niin täydellisesti kuin elokuvissa, mutta olen onnellinen! Olin exäni jälkeen varma etten tekisi enää lapsia, koska uusioperhe kuulosti monimutkaiselta. Tapasin tämän miehen ääniä ja kyllä ajatukset muuttuivat! Jos ette ole olleet tässä tilanteessa, ette voi tietää. Toki 3 eri miehen kanssa lisääntyminen vaatii jo jonkinlaista rohkeutta, mutta jos joku toimii niin, ei se ole keltään pois...
Ja lisäksi edelliseen, en usko että ketään on tarkoitettu elämään yksin ja odottamaan "kun lapset ovat aikuisia", hyvä ajatus ja itsellänikin kävi mielessä exän sairastuttua.. Mutta kyllä se sydän tykyttää jollekin jos tykyttää, ei kannata juosta onnensa ohi, jos rakastuu <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mut miksi niitä muksuja pitää tehdä kaikkien vastaantulevien kanssa? Pari-kolme lasta ymmärrän vielä, mutta miksi niitä pitää tehdä paljon ja kaikkien kanssa ja sitten unohtaa pitää huolta? Mitä sillä holtittomuudella saavutetaan? EIhän viikon tai kuukauden tuntemisen jälkeen voi tietää, onko toisesta isäksi tai äidiksi. Sitten pamahdetaan paksuksi, hetken on kivaa, sit vituttaa ja jatketaan matkaa. WTF?!?
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioerolla ei ole mitään tekemistä uusperheen kanssa. Ero voi tulla joskus vaikka ei sitä itse haluaisi mutta uusperheen perustamiseen voi vaikuttaa paljonkin.
Itse eronnut omasta tahdostani, mutta en halua perustaa uusperhettä.
Alue: Aihe vapaa
Hyvin suppean otannan perusteella sanoisin että voivat periytyä juu. Kai niihin oman perheen perustamispäätöksiin vaikuttaa se, mihin omassa lapsuudessaan on jo tottunut. Minulla on samanlainen tausta kuin sinulla, suvussa taakse päin perheet olleet ydinperheitä ja vaikka joissain tapauksissa ero ei ehkä olisi ollut niin huono asia, eroja ei oikein ole. Isän puolelta on muutamalla suvun miehellä yhden yön jutusta syntynyt lapsi, ajalta ennen sen "varsinaisen" perheen perustamista.
Jos itse eroaisin (ensinnäkin erokynnys olisi tosi korkea, mutta eihän sitä varmaksi voi sanoa ikinä), kynnys minkäänlaiseen uusperhekuvioon tai edes yhteen muuttamiseen jonkun miehen kanssa olisi äärimmäisen korkea. Luultavasti sitä ei tapahtuisi lasten ollessa alaikäisiä ja erityisesti en haluaisi lisää lapsia toisen miehen kanssa. Saati sitten kolmannen kanssa, huh.
Mutta ymmärrän, että jollekin toiselle se asia ei olisi niin vaikea ja korkean kynnyksen takana, enkä minä ajattele että se mikä minulle on normaali tai ainoa mahdollinen ratkaisu, olisi oikea kaikille muille. On onnellisia ja hyvinvoivia uusperheitä, ja päältä päin monimutkaisiakin perheitä joissa on lapsilla eri isiä ja äitejä ja jossa sisarukset ovat vaihtelevan tiiviisti tekemisissä keskenään. Lähipiirissäkin on suuri perhe, jossa (jo hyvinkin aikuisista) lapsista suurimmalla osalla on sama isä mutta äitejä on sitten useampia, osa sisaruksista ei ole lainkaan biologista sukua toisilleen, silti sisarusten ja myös heidän vanhempiensa välit on lämpimät, sisarukset viettävät paljon aikaa keskenään ja huolehtivat toisistaan.
Uskoisin siis, että itse en uskaltaisi tuollaiseen lähteä, koska minulla ei ole suvusta minkäänlaista taustaa tai näkemystä siihen, miten uusperhekuvioiden tulisi toimia. Jos jollakin toisella on sellaisesta jo omakohtaista kokemusta tai on läheltä nähnyt sitä, niin hänelle se silloin on normaalia elämää ja hän voi varmasti myös esim. niiden sukulaisten kanssa perhedynamiikasta puhua ja kysyä vaikkapa neuvoa.