Liitoskivut ja synnytys

Minullakin oli liitoskipuja, mutta synnytyksessä ne eivät vaivanneet. Klitoriksen kanssa samoin kuin sinulla. Onneksi on niin, että kun vauva laskeutuu synnytyksessä lantioon niin liitokset saavat vauvasta tuen. Pystyin kävelemään synnytyksessä, vaikka se olikin muuten raskaana ollessa vaikeaa. Synnytyksen jälkeen kävelin suihkuun ja syntyneiden osastolle:) En revennyt, kun liitokset antoivat periksi. Olin elämäni kunnossa!

Seuraavan kerran nukuin ehkä kahden vuorokauden kuluttua synnytyksestä. Olin niin ihastunut vauvaan, koin tarvetta suojella häntä, kuulla jokaisen hengityksen, että en nukahtanut. Ne hormonit!

Kiitos teille ihanat, vastauksista! Varsinkin nelosen vastaus antoi valtavasti uskoa tulevaan ja siihen, että siitä synnytyksestä voi selvitä kaikesta huolimatta :)

-Ap

Mulla liitoskivut alkoivat kans ekan kerran joskus rv23, mut sit loppu. Eli ei se kipu aina kestä sinne loppuun asti :)

Kutonen, millä viikoilla suunnilleen sulla loppui ne kivut?

Mulla nää on alkaneet jo jossain rv 20 paikkeilla, helpottivat välillä vähän, mutta ovat tulleet nyt takaisin pahempina kuin koskaan. Nyt siis tosiaan se rv 29+ menossa. 

-Ap

Mulla alkoi liitoskivut ekassa raskaudessa ehkä viikolla 30, synnytys oli vaikea mutta tosiaan liitoskivut eivät tuntuneet missään. Toinen synnytys vajaa puolentoista vuoden päästä, liitoskivut oli melkein koko raskauden ajan kun kroppa ei ehtinyt kunnolla palautua edellisestä. Nyt oli vielä pahemmat kävelyvaikeudet mutta synnytys helpohko ja ei taaskaan liitoskivut vaikuttaneet. nyt on viimeisestä synnytyksestä kohta pari vuotta ja EDELLEEN vaikeuksia kävellä. Fysioterapeutti silloin sanoi että ehkä menee pari kuukauttakij synnytyksen jälkeen kun liitoskivut häviää. No, mulla tosiaan edelleen sattuu jos vähänkään pitemmän matkan kävelee. Nyt olen vihdoin varannut lääkärin että saadaan kunnolla tutkittua onko siellä esim mennyt jotain rikki synnytyksessä. 

Oikeastaan liitoskivut johtuvat juuri siitä, että kroppa valmistautuu synnytykseen. Paikat antavat periksi,  jotta synnytys sujuisi paremmin. Ikävää vaan, että nuo kivut voivat jäädä ikuiseksi riesaksi. Itsellä niitä nimittäin on tosi pahoina, vaikka synnytyksestä on kohta kolmekymmentä vuotta.

Oothan kokeillut käyttää myös särkylääkkeitä liitoskipuihin? Mulla oli liitoskipuja toisessa raskaudessani jo rv. 15 alkaen ja särky oli kammottavaa. Välillä otin kipulääkettä jotta pääsin liikkeelle.

Synnytys meni normaalisti mutta liitoskipuja oli vielä hyvän aikaa synnytyksen jälkeen, kunnes elimistö oli palautunut koko raskaushuuruista. Tai ehkä ne loppuivat vähän aiemmin, olisko ollut n. 1 kk päästä. Tosin ne ei olleet yhtä pahoja kipuja kuin odotusaikana.

Minulla oli myös kamalat liitoskivut jostakin rv 25 lähtien. Nukkuminen oli tuskaa ja kylkeä piti vaihtaa siten että heräsin erikseen vaihtamaan asennon, jouduin jopa nousemaan ylös ja laskeutumaan takaisin harkiten. Neuvolassa pääsi huuto, kun täti etsi häpyluuta mittaillakseen mahan. Jälkeenpäin tutut vitsailleet kuinka hankalan näköisesti kävelin läpyttelemällä jalat harallaan etukenossa.

Pelkäsin myös etukäteen synnytystä liitoskivun takia, mutta synnyttäessä en edes muistanut koko asiaa. Supistuskivut veivät kaiken huomion ja kun viimein sain epiduraalin niin en kyllä tuntenut yhtään mitään muuta kuin sen että puudutus kutitti ihoa ja teki mieli rapsuttaa mahaa koko ajan :D

Niin ja synnytyksen jälkeen ei enää mitään liitoskipuja ollut laisinkaan.

11

Jos nyt ap vahingossa roikkuu täällä vielä niin kerrin minäkin positiivisen tarinan =)

liitoskivut alkoi n. rv20 (toinen lapsi), rv24 oli pakko jäädä saikulle loppuun asti (hoitotyö). Oli ihanaa käydä uimassa, vedessä liikkuminen ei sattunut ollenkaan! (Pieni vinkki)

Synnytys alkoi rv40+3, puoli viideltä heräsin supistuksiin, seitsemältä olin sairaalassa, 3cm auki ja saliin. Puoli ysiltä en kestänyt enää, pyysin epiduraalin jonka sain vähän yhdeksän jälkeen. 10.49 oli vauva sylissä, ja olin synnytyksen jälkeen elämäni kunnossa =)

Niin hyvässä kunnossa että kotiuduin seuraavana päivänä, ja pystyin käymään ulkona pihalla leikkimässä esikoisen (silloin 1v9kk) kanssa =)

Kiva, kun muilla on liitoskivut loppuneet synnytykseen. Mulla ei loppuneet. Ja mulla ne myös alkoivat 20. viikon paikkeilla, saikulle jäin loppuraskauden ajaksi 24. viikolla. Mulla häpyliitos repesi. En pystynyt kävelemään, ajamaan autoa, nostamaan jalkoja tai painamaan jaloilla ollenkaan. Kipuja kesti melko voimakkaina vielä puolisen vuotta synnytyksen jälkeen. Synnytys itsessään sujui hyvin, kesti vain kauan, 38 tuntia. En pystynyt ekan synnytyksen jälkeen esim. vaunujen jarruja käyttämään jalalla, enkä muuten pysty vieläkään. Ekan lapsen syntymästä on 25 vuotta aikaa. Seuraavat raskaudet eivät olleet yhtä pahoja, mutta kovia liitoskipuja oli kuitenkin jokaisessa. 

Kiitos taas kaikille vastanneille. Jäi kiinnostamaan erityisesti 14 tarina. Miten tuo häpyliitoksen repeämä diagnosoitiin? Itsekään en pysty seisomaan yhdellä jalalla lainkaan, en pukemaan housuja / sukkia / kenkiä seisaaltaan, en siirtämään esim tyynyä lattialla (=lattiaa pitkin) jalalla työntämällä, en nostamaan jalkaa makuuasennossa kädellä auttamatta jne.

-Ap

Kyllä ne vaan pikku liitoskivut unohtuu kun vauvaa pusket pihalle. Ja vaikka susta nyt tuntuu helvetilliseltä niin ei se oo mitään verrattuna synnytykseen. Mulla oli kovat liitoskivut kans, synnytyksrssä en muista edeshuomanneeni niitä. Ponnistusvaihe kesti yli tunnin ja päättyi lopulta imukuppiin eli liitoskivut ei kerro mitään siitä miten synnytys tulee sujumaan tai mistään muustakaan

Ekassa raskaudessa liitoskivut olivat aika siedettävät, tokassa aika tylsät ja kolmannessa hyvin tylsät. En muista enää koska ne alkoivat, mutta ne hävisivät noin pari viikkoa synnytyksen jälkeen. Liitoskipuni tuntuivat lähes aina ja joka asennossa. Kävely, varsinkin ennenkuin "vetreydyin" oli tuskaa ja vaivalloista, istumaan meno sattui, istuminen sattui ja ylös en meinannut päästä ollenkaan, en kovalta tuolilta, en sängyltä ja lattialle jos erehdyin menemään, saattoi ylös nousemisessa mennä useampi minuutti kun yritin päästä nousemaan niin, ettei sattuisi ihan hirveästi. Nukkuminen ei ollut mukavaa, pidin tyynyä jalkojeni välissä ja käöntyessä heräsin aina kokonaan kun jouduin kahdella kädellä ottamaan tukea sängystä ja sain käännyttyä vain hyvin hyvin hitaasti valtavan mahani kanssa. Muut eivät näyttäneet oikein ymmärtävän kipujani, minulle lähinnä naureskeltiin, mutta itseä ei naurattanut jostakin syystä ollenkaan.

Kun menin kolmatta sairaalaan synnyttämään, olin jo 10 cm auki ja aloitin punkemisen jo tutkimushuoneessa. Liitoskipujen takia en saanut mitään edes kohtuullisen mukavaa asentoa ja kun pojalla oli vähän reilumpi pää, oli synnytys ilman kipulääkitystä kamala. Pyydä siis kipulääkitys jo ihan liitoskipujenkin takia hyvissä ajoin!  Nyt tuosta on jo 7 vuotta, mutta muistan liitoskivut oikein hyvin. :)

Eikö kellään ole kokemusta / tietoa asiasta?

-Ap

Ihan normaalisti voit synnyttää. Kyllä ne on ihan muut kivut mielessä sillä hetkellä... ja jos ottaa epiduraalin, niin siinä ne tokenee kaikki kivut.