Mitä syitä tässä on elää?

Koska jonain päivänä, kun ahdistus ja suru väistyy, se ihan tavallinen kävely ja syöminen, arkiset asiat voi tuottaa iloa.

Kun mielikin maassa ja paljon ahdistavia asioita, sitä ei näe, eikä siihen usko. Siksi se mieli tekee repostelu.

Asiat muuttuu, ne on monesti jo matkalla!

Samaa mietin minäkin. En muuten osaa vastata mitään. Yritän vaan itsekin jaksaa eteenpäin.

Päivä kerrallaan.

Kuka sanoo:"Minä olen tullut ,että teillä olisi elämä ja yltäkylläisyys".

Up

Kyllä. 

Kaikki arkipäivät menee töissä. Kaikki jaksaminen on keskitettävä työelämään, ei siellä muuten pärjää. Viikonloput menee akkuja ladatessa, kun seuraava viikko pitää taas jaksaa töissä. Siltikään en jaksa töissä. TYötä ja nukkumista. Ikuinen oravanpyörä. Mutta kyllähän siitä oravanpyörästä pääsee pois sitten 30 vuoden päästä. Sittenhän sitä kuoleekin jo pois hyvin äkkiä. 

Tämmöistä on elämä. 

Joku päivä löytyy savuja. Siinä on jotain syytä elää. Vaikka joutaa täältä poiskin on tämä niin ankeaa.

Ollako vai ei olla, siinä pulma:

Jalompaa onko hengen kärsiä

Kaikk' inhan onnen iskut sekä nuolet

Vai käydä miekkaan tuskain merta vastaan,

Lopettain kaikki? — Kuolla, — nukkua,

Ei muuta; — luulla, uness' että päättyy

Tuhannet kiusat nuo ja sieluntuskat,

Nuo lihan perinnöt, — se loppu hartaast'

Ois halattava. Kuolla, nukkua: —

Nukkua! kenties uneksia? — siinä

Se vastus. Millaiset lie unet kuolon,

Kun poiss' on maalliset nuo ahdistukset,

Se arveluttaa. Ja nuo arvelukset

Ne elon kurjuutta niin pitkittävät.

Ken kärsis ajan ilkkua ja vitsaa,

Hylätyn lemmen tuskaa, korskan pilkkaa,

Vääryyttä sortajan, lain väännellystä,

Virastolt' ylpeitä ja potkuja,

Joit' ansiokkaat epatoilta saavat,

Jos puukon tutkaimella suoran tehdä

Vois elämästään? Ken nuo haitat kärsis

Ja hikois, voihkais elon kuorman alla,

Jos pelko, mitä tulee kuolon maassa, —

Tuoss' salatussa, jost' ei matkamiesi

Palaja ykskään, — niin ei huumais mieltä,

Ett' ennen kärsimme nää tietyt vaivat,

Kuin uusiin riennämme, joit' emme tunne?

Näin pelkureiks meit' omatunto saattaa,

Ja päätöksemme luonnonraittiin muodon

Mietinnän kalvas karva sairaaks muuttaa,

Ja innokkaat ja ytimekkäät hankkeet

Uraltaan luistavat tuost' arvelusta

Ja teon nimen kadottavat.

sun täytyy keksiä uusia unelmia. Tai edes jotain mikä on vähääkään kivaa. Do it!

Mä haluaisin päästää irti kaikista sosiaalisista paineista. Olla sitten vaikka yksin ja puuhastella mitä mieli tekee. Kunhan en tee asioita vain siksi, että "niin kuuluu tehdä" tai että "kaikki muutkin saavat iloa näistä" tai vain siksi että kuuluisin porukkaan ja saisin ystäviä. 

Mites se yksi elämänohje menikään; valitse taistelusi. Kun elämässä ei voi ikävyyksiltä välttyä, ainut minkä pystyy tekemään on se, että koittaa valita ne ikävyydet, jotka uskoo parhaiten kestävänsä.

Vierailija kirjoitti:

Kuka sanoo:"Minä olen tullut ,että teillä olisi elämä ja yltäkylläisyys".

Suuruudenhullu narkomaani masturboinnin jälkeen?

Mun mielestä elämä on kuin elokuvateatterissa katsottu huono leffa. Sitä menee elokuviin ja odotukset on korkealla: Jes, tämä on varmaan hyvä elokuva. On hyvät näyttelijät ja juonikin vaikuttaa hyvältä. Sitten elokuva alkaa, ja aika pian huomaa, että tämä on aivan käsittämättömän paska leffa. Juoni on tuskaisen surkea, eivätkä ne näyttelijätkään niin hyviä lopulta ole. Äänetkin ovat liian kovalla, ja perse puutuu. Mutta elokuvateatterista ei viitsi poistua kesken esityksen, koska se häiritsee muita ihmisiä. Siksi sitä kituu penkissään koko elokuvan ajan ja helpottuu, kun se viimein loppuu.

Niinpä.

Olisipa elämä.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä elämä on kuin elokuvateatterissa katsottu huono leffa. Sitä menee elokuviin ja odotukset on korkealla: Jes, tämä on varmaan hyvä elokuva. On hyvät näyttelijät ja juonikin vaikuttaa hyvältä. Sitten elokuva alkaa, ja aika pian huomaa, että tämä on aivan käsittämättömän paska leffa. Juoni on tuskaisen surkea, eivätkä ne näyttelijätkään niin hyviä lopulta ole. Äänetkin ovat liian kovalla, ja perse puutuu. Mutta elokuvateatterista ei viitsi poistua kesken esityksen, koska se häiritsee muita ihmisiä. Siksi sitä kituu penkissään koko elokuvan ajan ja helpottuu, kun se viimein loppuu.

Mun mielestä elämä on kuin elokuva eli itse olen pääroolissa ja muut on vaan sivuhahmoja.

Kuinka paljon ja millä tavalla koette koronan vaikuttaneen elämäänne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä elämä on kuin elokuvateatterissa katsottu huono leffa. Sitä menee elokuviin ja odotukset on korkealla: Jes, tämä on varmaan hyvä elokuva. On hyvät näyttelijät ja juonikin vaikuttaa hyvältä. Sitten elokuva alkaa, ja aika pian huomaa, että tämä on aivan käsittämättömän paska leffa. Juoni on tuskaisen surkea, eivätkä ne näyttelijätkään niin hyviä lopulta ole. Äänetkin ovat liian kovalla, ja perse puutuu. Mutta elokuvateatterista ei viitsi poistua kesken esityksen, koska se häiritsee muita ihmisiä. Siksi sitä kituu penkissään koko elokuvan ajan ja helpottuu, kun se viimein loppuu.

Mun mielestä elämä on kuin elokuva eli itse olen pääroolissa ja muut on vaan sivuhahmoja.

musta tuntuu että muut on päärooleja ja mä olen täysin turha sivuhahmo

Vierailija kirjoitti:

Ollako vai ei olla, siinä pulma:

Jalompaa onko hengen kärsiä

Kaikk' inhan onnen iskut sekä nuolet

Vai käydä miekkaan tuskain merta vastaan,

Lopettain kaikki? — Kuolla, — nukkua,

Ei muuta; — luulla, uness' että päättyy

Tuhannet kiusat nuo ja sieluntuskat,

Nuo lihan perinnöt, — se loppu hartaast'

Ois halattava. Kuolla, nukkua: —

Nukkua! kenties uneksia? — siinä

Se vastus. Millaiset lie unet kuolon,

Kun poiss' on maalliset nuo ahdistukset,

Se arveluttaa. Ja nuo arvelukset

Ne elon kurjuutta niin pitkittävät.

Ken kärsis ajan ilkkua ja vitsaa,

Hylätyn lemmen tuskaa, korskan pilkkaa,

Vääryyttä sortajan, lain väännellystä,

Virastolt' ylpeitä ja potkuja,

Joit' ansiokkaat epatoilta saavat,

Jos puukon tutkaimella suoran tehdä

Vois elämästään? Ken nuo haitat kärsis

Ja hikois, voihkais elon kuorman alla,

Jos pelko, mitä tulee kuolon maassa, —

Tuoss' salatussa, jost' ei matkamiesi

Palaja ykskään, — niin ei huumais mieltä,

Ett' ennen kärsimme nää tietyt vaivat,

Kuin uusiin riennämme, joit' emme tunne?

Näin pelkureiks meit' omatunto saattaa,

Ja päätöksemme luonnonraittiin muodon

Mietinnän kalvas karva sairaaks muuttaa,

Ja innokkaat ja ytimekkäät hankkeet

Uraltaan luistavat tuost' arvelusta

Ja teon nimen kadottavat.

Pistä kirjoittajan nimi lainauksen mukaan.

Askel kerrallaan, hiljalleen uusi voi tulla elämääsi älä ole itsellesi liian vaativa ole armollinen hengitä hiljalleen nauti elämästä28

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon ja millä tavalla koette koronan vaikuttaneen elämäänne?

Tuntuu, että ihmisten määrä olisi noussut kymmenen kertaiseksi. Ennen kaikkialla oli rauhallista, mutta nyt tuntuu kuin kaikki olisi aina lomalla ja jokainen paikka täynnä ihmisiä. Kuin ikuinen vappu. Tuon takia ahdistaa ja toivoo, että palattaisiin arkeen ja rauhaan.

Vierailija kirjoitti:

Koska jonain päivänä, kun ahdistus ja suru väistyy, se ihan tavallinen kävely ja syöminen, arkiset asiat voi tuottaa iloa.

Kun mielikin maassa ja paljon ahdistavia asioita, sitä ei näe, eikä siihen usko. Siksi se mieli tekee repostelu.

Asiat muuttuu, ne on monesti jo matkalla!

Miten ne väistyy?

Miten muuttuu?