Lue keskustelun säännöt.
Apua, PAHA miesongelma, auttakaa!!
20.07.2006 |
Olen joutunut elämään kaukosuhteessa 1,5 vuotta erään miehen kanssa.. Olen kokenut todella ristiriitaisia tunteita hänen kanssaan.. Olen itse tosi epävarma itsestäni, mutta se ei selitä kaikkea.. Mies on muuttamassa syksyllä samaan kaupunkiin, mutta en tiedä mitä ajatella.. Meillä on ollut mahdollisuus nähdä vain pari viikonloppua/kk ja lopun ajan ollaan puhuttu puhelimessa n. 1h päivässä sen 1,5 vuoden ajan.. Meitä yhdistää kaveruus ja yhteisymmärrys. Toisaalta minua ärsyttää aivan suunnattomasti tietyt asiat hänessä (kuten huono tyylitaju, huonossa kunnossa oleva kroppa (olen vähän pinnallinen, tiedän), pelokkuus ja " epämiehekkyys" , möläyttelee mitä sattuu, mammanpoika...). Jos rakastaisin häntä, ajattelisinko näin hänestä? Vai onko tämä nyt sitä realismia ja oikeaa " parisuhdetta" , että siis huomaan hänessä näitä ikäviä/ärsyttäviä asioita? Huomaan toki hyviäkin asioita, joita on mm. kiltteys, kunnollisuus, älykkyys, vastuuntuntoisuus, keskustelutaito, huumorintaju, avarakatseisuus, sitoutuneisuus..
Olen itse vasta 20v ja mies on 26v, voisiko epävarmuuteni ja muu liika kriittisyys johtua iästä? En ole ikinä tavannut samanlaista miestä, joka olisi säväyttänyt henkisellä tasolla. Nyt olen ihan sekaisin, kun en nää miestä kovin usein, riidellään vain puhelimessa johtuen ikävästä ja tyhmistä aiheista ja tiedän, että ollaan muuttamassa saman katon alle muutamien kuukausien päästä.. Mies tekee ison ratkaisun Minun takiani, mutta minä en näekään häntä siinä valossa, että hän on elämäni rakkaus, ainoa Se Oikea.. Pohdin kaikkia vaihtoehtoja ja tunteet menee laidasta laitaan..
Auttakaa.. Tiedän olevani vähän epäkypsä, mutta sitä suuremmalla syyllä kaipaisin neuvoja niiltä, joilla enemmän elämänkokemusta..
Kommentit (6)
Sorry, mut sen kuvan kirjotuksesi perusteella sain. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitte tutustua LÄHIsuhteeseen ilman yhdessä asumisen ja kaiken onnistumisen paineita.
Kyllä tuo sellaista parisuhteen realismia on. Kukaan ei ole täydellinen ja on asioita, mitkä toisessa ärsyttävät. Suhde jatkuu, jos hyviä juttuja on enemmän kuin huonoja.
kyllä niitä muitakin miehiä on.
eli katsele vaan rauhassa ympärilles äläkä ainakaan muuta yhteen tuon miehen kanssa ennen kuin alkaa säväyttää henkisesti.
Kokemuksen rintaäänellä sanon, että se mies ei taida olla sinua varten. Kyllähän niitä huonoja puolia löytyy itsekustakin, mutta nuo mitä mainitsit tietää ongelmia tulevaisuudessakin. Jos nyt vaikka aloitetaan siitä, ettet pidä miehen kropasta. Seksi saattaa nyt vielä toimia, mutta 5v päästä voit alkaa inhota yhä enemmän miehesi vartaloa. Itseasiassa moni huonopuoli, mikä vaivaa jo noin alussa vaivaa aina. Miehet eivät muutu.
Pelokkuus, epämiehekkyys ja mammanpoikaisuus viittaavat kaikki ilmeisesti samaan asiaan. Eli mies ei toisin sanoen herätä sinussa sellaista tunnetta, että tietäisit miehen vaikka puolustavan sinua tiukassa paikassa, vaan pikemminkin sinä joudut puolustamaan miestä. Hmm haluatko todella sellaisen miehen? Minä en haluaisi, sinusta en tiedä.
Mammanpoika termi viittaa yleensä siihen, että pidät miestä arkana, mutta jos hän on todellinen mamman poika, siis tulevan anoppisi tossun alla, niin siinä tapauksessa kannattaa tutustua anoppiin ennen kuin mietit haluatko miehestä sen enempää. Jos anoppi on dominoiva, niin hän tulee olemaan sitä mahdollisesti myös mahdollisen tulevan lapsenne suhteen. Eli tuppaa kylään aina, kertoo miten mummon kultaa hoidetaan ja puetaan jne. Ja mummohan tietää aina parhaiten ja antaa karkkia alle 1v vauvalle jne.
Tiedän, hyppäsin sivuraiteille, mutta raotin sinulle hiukan tulevaisuuttasi. Jos tämän kaiken tunnet sietäväsi, niin siitä vaan, pidä hauskaa. Jos et halua tällaista tulevaisuutta, ole kiltti ja lopeta nyt kun vielä voit. Olet niin nuori, että ehdit löytää sen oikean vielä oikein hyvin. Tee se nyt, kun teillä ei vielä ole lapsia ja kun ette vielä ole sidottuja toisiinne. Elä elämäsi ja nuoruutesi!
Vierailija:
Olen joutunut elämään kaukosuhteessa 1,5 vuotta erään miehen kanssa.. Olen kokenut todella ristiriitaisia tunteita hänen kanssaan.. Olen itse tosi epävarma itsestäni, mutta se ei selitä kaikkea.. Mies on muuttamassa syksyllä samaan kaupunkiin, mutta en tiedä mitä ajatella.. Meillä on ollut mahdollisuus nähdä vain pari viikonloppua/kk ja lopun ajan ollaan puhuttu puhelimessa n. 1h päivässä sen 1,5 vuoden ajan.. Meitä yhdistää kaveruus ja yhteisymmärrys. Toisaalta minua ärsyttää aivan suunnattomasti tietyt asiat hänessä (kuten huono tyylitaju, huonossa kunnossa oleva kroppa (olen vähän pinnallinen, tiedän), pelokkuus ja " epämiehekkyys" , möläyttelee mitä sattuu, mammanpoika...). Jos rakastaisin häntä, ajattelisinko näin hänestä? Vai onko tämä nyt sitä realismia ja oikeaa " parisuhdetta" , että siis huomaan hänessä näitä ikäviä/ärsyttäviä asioita? Huomaan toki hyviäkin asioita, joita on mm. kiltteys, kunnollisuus, älykkyys, vastuuntuntoisuus, keskustelutaito, huumorintaju, avarakatseisuus, sitoutuneisuus..Olen itse vasta 20v ja mies on 26v, voisiko epävarmuuteni ja muu liika kriittisyys johtua iästä? En ole ikinä tavannut samanlaista miestä, joka olisi säväyttänyt henkisellä tasolla. Nyt olen ihan sekaisin, kun en nää miestä kovin usein, riidellään vain puhelimessa johtuen ikävästä ja tyhmistä aiheista ja tiedän, että ollaan muuttamassa saman katon alle muutamien kuukausien päästä.. Mies tekee ison ratkaisun Minun takiani, mutta minä en näekään häntä siinä valossa, että hän on elämäni rakkaus, ainoa Se Oikea.. Pohdin kaikkia vaihtoehtoja ja tunteet menee laidasta laitaan..
Auttakaa.. Tiedän olevani vähän epäkypsä, mutta sitä suuremmalla syyllä kaipaisin neuvoja niiltä, joilla enemmän elämänkokemusta..
eli mietit kehtaatko itse muuttaa miehen kanssa jolla on " tyyliongelma" ..
Hyvä parisuhde vaatii että molemmat kunnioittaa itseään ja toista. Voitko kunnioittaa häntä?
Vierailija: