Lapsiperheen alkoholistisukulaiset, miten toimia

Samat säännöt kuin muillekin sukulaisille: lasta tavataan vain selvinpäin ja riitelemättä.

Kuulostaa hyvältä ohjenuoralta. Eli ajattelemassani tapauksessa kakkosen esittämillä kriteereillä kyseinen sukulainen ei tule koskaan tapaamaan lasta.

ap

En ole ap, mutta minkälainen on normaalia alkoholinkäyttöä esim. juhlapyhinä sukunne kesken? Paljonko juodaan, humaltuuko kukaan? Lapsuuden perheessäni ei käytetty ollenkaan alkoholia niin suhtaudun ristiriitaisin tuntein alkoholin käyttöön.

No me pistettiin yhdelle sukulaiselle porttikielto kun kävi käsiksi kerran. Sen jälkeen on syntynyt lapsia eikä ole tullut mieleenkään että kyseinen tyyppi tapaisi heitä ikinä.

Oma äitini on viikonloppujuoppo. Välillä on tullut tilanteita, kun on soitettu skypellä ja mummo onkin nakit silmillä. Muuten on pystytty välttelemään tilanteet. Todennäköisesti ongelma pahenee kun hän jää eläkkeelle. Lapset on vielä pieniä, kunhan kasvavat ongelmasta on tarkoitus puhua suoraan mutta kauhistelematta ja ilman turhaa mustamaalausta. En ala tätä mitenkään piilottelemaan. Suvussamme on selkeästi taipumusta alkoholismiin, joten lasten on hyvä tiedostaa jo nuoresta minkälaista se on.

[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 13:27"]

En ole ap, mutta minkälainen on normaalia alkoholinkäyttöä esim. juhlapyhinä sukunne kesken? Paljonko juodaan, humaltuuko kukaan? Lapsuuden perheessäni ei käytetty ollenkaan alkoholia niin suhtaudun ristiriitaisin tuntein alkoholin käyttöön.

[/quote]

No kyllä meillä on juhla-aterialla ollut viiniä ruokajuomana lapsuudenperheessäni mutta kukaan ei ole pyhinä (eikä muulloinkaan) ollut humalassa. Eli minä sain viettää lapsuuden "raittiissa" ympäristössä vaikka vanhemmat saattoivatkin juoda saunakaljan tai joskus viiniä. Koskaan he eivät alkoholin takia käyttäytyneet eri tavalla ja aina lasten kanssa ollessaan pysyttelivät ajokunnossa (vaikka eivät tietenkään ajelleet autolla juotuaan mutta varmasti olisivat olleet alle sen 0,5 promillea kunnossa).

Minulla on ihan neutraali suhtautuminen alkoholiin ehkä juuri siksi ettei se ole ollut perheessäni mikään mörkö koskaan. Eikä kyllä nipottamisen aihekaan. Olen huomannut että oudosti alkoholiin suhtautuvat juuri ne joiden kotona äiti tai isä on juonut paljon.

Minun isäni oli alkkis ja tapasi normaalisti lapsiani. Nyt hän on kuollut. En muista, olisiko ikinä humalassa ollut kun kävimme kylässä, en muista. Huomattavaa tietysti, että isäni ei ollut koskaan väkivaltainen edes humalassa, eli sikäli ei ollut mitään huolta. Mutta jos olisi räyhäävä tai väkivaltainen sukulainen, niin ei tosiaan olisi mitään aihetta tutustuttaa tällaista lapsiin. Oli sitten humalassa tai selvinpäin tuollainen.

Nyt on pakko sanoa että en tunne yhtään alkoholistia enkä ole nähnyt ketään sukulaistani humalassa. Yksi isäni pikkuserkku on kuulema nuorena käyttänyt runsaasti mutta on nykyään absolutisti. Eikä kukaan ole edes uskovainen. 

Eikö alkoholistille voi sanoa suoraan että ei juo muiden läsnäollessa jos ei osaa pysyä kohtuudessa? Miten aikuinen ihminen voi oikein selittää tarpeensa juoda itsensä känniin? 

No jos on agressivinen ja ei tule muutenkaan toimeen vanhempien kanssa, niin miksi pitäisi tavata lastakaan? Mä jouduin tekemään tuon kipeän päätöksen oman äitini kohdalla jossain vaiheessa, äitini kuoli ihan muutama kuukausi tuon jälkeen joten "ongelma" poistui sitä kautta. Meillä kyläillessä rajoitin alkon tarjoilua, mutta eipä se  paljon auttanut, kun rouvalla oli oma pullo kassissa mukana josta sitten tupakalla ollessa hörpittiin. Ja JOKA kerta siitä tuli myös illallispöydässä riita, että "eikö konjakkia tosiaan tarjoilla kuin 1 lasi, onhan sitä vielä tuolla pullossa vaikka kuinka?!"

[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 13:39"]

Nyt on pakko sanoa että en tunne yhtään alkoholistia enkä ole nähnyt ketään sukulaistani humalassa. Yksi isäni pikkuserkku on kuulema nuorena käyttänyt runsaasti mutta on nykyään absolutisti. Eikä kukaan ole edes uskovainen. 

Eikö alkoholistille voi sanoa suoraan että ei juo muiden läsnäollessa jos ei osaa pysyä kohtuudessa? Miten aikuinen ihminen voi oikein selittää tarpeensa juoda itsensä känniin? 

[/quote]

Voi, mutta ei tuo välttämättä auta. Pyysin esimerkiksi häissäni, että äiti ei joisi paljon, mutta ei hän välittänyt pyynnöstäni. Hänen mielestään hänellä ei koskaan ole ollut ongelmaa, alkoholia nautitaan hänen mielestään siksi että siitä tulee mahdollisimman paljon känniin. Me lapset kuulemma olemme vain tiukkapipoisia. Luulen että äiti ihan aidosti ajattelee muidenkin vetävän räkäkännit aina tilaisuuden tullen. Hänelle se on se normaali tapa käyttää alkoholia.

6

Selkeä linja on pakko ottaa. Me mietimme asian myös ennen ensimmäisen lapsen syntymää. Yksi isovanhemmista on alkoholisti. Päätimme, että kun on juonut niin emme tapaa häntä. Käytännössä joudumme soittamaan vielä tuntia ennen suunniteltua tapaamista ja varmistamaan, että on selvänä. Kovin harvoin nähdään kun selviä päiviä on niin vähän, mutta olemme olleet tyytyväisiä ratkaisuun. Mies sai lapsena nähdä ko. vanhempaansa ihan tarpeeksi juovuksissa, eikä halua, että omat lapsensa enää näkevät sitä. Alkoholistillekin on varmasti itselleenkin parempi, että linja on selkeä=vain selvänä nähdään. Muuten emme ole absolutisteja, itsekin saatamme ottaa viiniä ruoan kanssa kun kavereita on kylässä vaikka lapset ovatkin mukana jne. Mutta järkevät ihmiset varmasti ymmärtävät eron, milloin ja millainen juominen lasten seurassa on ok ja millainen ei. 

Miehen vanhemmat täysiä rapajuoppoja. Vaikka lepset on reilusti yli 10v, niin eivät ole koskaan heitä nähneet, koska nämä kännikalat ei ole pystyneet olla niinkauan selvinpäin, että oltaisiin ehditty heille. Asuvat 3 km päässä...  Asuntokin kyl niin kammottava ja täynnä tupakansavua, et parempi näin.

Kerron omasta näkökulmastani.

Suvussani/perheessäni ei juuri alkoholia ole käytetty väärin tai liikaa, lukuunottamatta yhtä setääni. Hän on/oli merimies ja aina lomillaan ryyppäsi. Niin,että vaimonsakin kyllästyi ja otti eron. Nykyisin hän on eläkkeellä ja mitä joskus häntä näen kaupungilla tai kuulen vanhempieni jutuista, niin edelleen juo rahansa.

Lapsena näin häntä juovuksissa suvun  yhteisellä mökillä ja joskus isoäitini luona. Yhdessä vaiheessa hän asui ätinsä luona, kun ei ollut muuta paikkaa. Se oli kiusallista, kun hän saattoi maata krapulassa yhdessä huoneessa. Mutta siihen aikaan olin sitten jo aikuinen.

Setä ei ollut aggressiivinen - tai mitä nyt saattaa juovuksissa olevalla ihmisellä volyymi nousta ja jonkun aikuisen kanssa saattoi hermostua. Kylällä saattoi joutua tappeluun. Itse en nähnyt hänen lyövän ketään tms.

Häntä ei juuri kutsuttu meille kylään. Muuten siis kyllä näin häntä ja kuulin puhetta, kun häntä oli etsiskelty kapakoista jne. Eli kyllä hän siinä mielessä oli minulle olemassa.

Minusta hän oli lapsenakin jotenkin epäluotettava tapaus. Olen aina kokenut oloni varautuneeksi hänen seurassaan. En ole pelännyt, mutta en osaa olla vapautunut, kuten muiden sukulaisten seurassa. Tuntuu, että hän on arvaamaton - vaikkei siis ole koskaan minulle pahaa sanaa sanonut.

Minusta lapselle kuuluu näyttää, että on olemassa erilaisia ihmisiä. Itselle ainakin tuo setä on ollut hyvä esimerkki siitä, että alkoholilla läträäminen on typeää ja älytöntä ja pahimmassa tapauksessa siitä menee oma ja läheisten elämä pilalle.

Eli siinä mielessä kyllä tekisin tiettäväksi, että tällainenkin sukulainen on. Nyt, kun olemma aikuisia, vanhempani ovat kutsuneet häntä isoäitimme kanssa meille jouluksi. Ehtona, että pitää olla tolkuissaan. Setä on hyvin yksinäinen, väärin se olisi häntä kokonaan ulkopuolellekaan sulkea.

Lapsia ei voi kasvattaa säkissä. Mutta en nyt ihan joka viikko heitä altistaisi vastaavanlaisen tyypin seuralle.

Onhan se kyllä ikävää jos alkoholisteja lähipiiristä löytyy. Meillä toinen mummeista on ja ikävä sitä on lapsille selittää miksi mummi ei vastaa puhelimeen välillä kun on putki päällä ja miksi isi aina välillä muistuttelee mummia syömäänkin. Vierailuja ennen aina soitetaan juuri ennen että on kunnossa ja lapsia ei sinne voi jättää yksinään. Selvänä ollessa hommat menee sinänsä ihan hyvin eikä mitään riehumista tai muuta ole koskaan ollut humalassakaan. Lapsille vaan olisi luultavasti pelottava tilanne kun "mummi on vähän kummallinen".

Kotona otetaan joskus lasilliset viiniä tai joku olut, mutta ei mitään kännejä vedellä.

Mun molemmat vanhemmat oli/on alkoholisteja. Äiti ei koskaan tunnustanut ongelmaa, vaan hänen mielestään hän vain rentoutui. Isä taas on ongelmansa tunnustanut, mutta on edelleen käytännössä samanlainen tuurijuoppo kuin on aina ollut. Äiti kuoli viime joulun alla, ja hän tapasi lapsiani kahdesti: kerran esikoiseni ollessa 7kk vanha, kävin hänen luonaan kylässä, jonka jälkeen päätin, että toiste en lasta hänen luokseen vie, ja toisen kerran siskoni häissä (jonne äitiä ei oltu kutsuttu, mutta oli saanut vihiä juhlista ja tuli niihin kuokkimaan) esikoisen ollessa 5-vuotias ja toisen lapseni ollessa 1-vuotias. Nuorintani hän ei koskaan ehtinyt edes nähdä, joskaan tuskin häntä edes kiinnosti. Isäni taas tapaa lapsia noin kerran vuodessa kyläillessään meidän luonamme. Kerran olemme käyneet hänen ja avovaimonsa mökillä, ja vaikka reissu oli sinänsä mukava, en toiste halua sellaiselle lähteä. 

Minä olen aivan ehdoton siitä, että lasteni ei tarvitse nähdä alkoholin käyttöä, ei ollenkaan. Meille kotiin ei saa kukaan tuoda alkoholia, eikä meille ole asiaa kännissä tai krapulassa. Ainoat, joille olen joutunut rajoja vetelemään, ovat omat vanhempani, joille säännöt olivat samat: kännissä tai krapulassa lasten luokse ei tulla, lasten lähelle ei tuoda alkoholia eikä sitä käytetä heidän läsnäollessaan, ja jos haluaa lapsia tavata, voi tulla meille, me emme matkusta monen sadan kilometrin päähän (koska on riski, että periltä löytyy känninen tai krapulainen, tai kun on pakko jäädä yöksikin, illan tullen kaivetaan kaljat esiin - näin kävi sillä mainitulla mökkireissulla). Äidilleni ei koskaan sopinut, että hänelle asetetaan ehtoja yhtään mihinkään, ei myöskään tässä asiassa, ja tokihan hänen ystävilleen asia kerrottiin niin päin, että minä estän häntä tapaamasta lapsenlapsiaan. Isäni myös alkuun marmatti, että olen kiittämätön kakara, kun moisia ehtoja määrään ja estän tapaamasta (tämä tapahtui sen jälkeen, kun en päästänyt häntä ovesta sisään hänen ollessaan humalassa tulossa meille, ja soitin poliisit hakemaan hänet pois oven takaa huutamasta), mutta lopulta hän taipui siihen, että nämä ovat mun ehdot, joista en jousta, ja myönsi, että mä olen täysin yksinvaltias, kun on kyse minun lapsistani ja heidän tapaamisestaan. Varmaan on sanomattakin selvää,  ettemme me vanhemmat myöskään käytä alkoholia ollenkaan. 

ollaan erottu ja nähnyt viimeksi alkkaripapan vanhainkodissa vuonna 2008 kun sinne joutui.Erottiin aika pian sen jälkeen miehen kanssa ja mies vannotti etten saa tulla lähelle hänen isäänsä.Isällään tämä alkoholiongelma.

17 jatkaa.Lapsenlapset näki valitettavasti papan usein humalassa.Pienempi lapsista sanoi halattaessa,että papan vatsassa pörisee..