En jaksa enää omaa siskoani :(

Ollaan siis jo aikuisia, vajaa kolmikymppisiä. Sisko haukkuu kaikki ja kaiken, sellainen ihmistyyppi joka vie kaikki voimat, "raskas ihminen".

Ollaan siskoni kanssa täysin erilaisia; minä olen menevämpi, puheliaampi, tunteellisempi ja teen asioita yleensä harkitsematta, ja saan kavereita ym. helposti. Tulen vieraiden kanssa hyvin juttuun heti. 

Siskoni taas on hiljainen, syrjäänvetäytyjä ja hänellä ei ole kuin muutama kaveri. Nuorempana hänellä oli tapana ystävystyä minun kavereideni kanssa ja kääntää heidät minua vastaan. Hän ei oikein osaa tulla vieraiden ihmisten kanssa toimeen, hän on tyly ja ei omaa "sosiaalista silmää". Viettää kaiken aikansa miehensä kanssa, yksi kaveri sillä on ketä se näkee, mutta sitäkin se haukkuu selän takana minulle jatkuvasti. hän kyllä kovasti haluaisi muuttua sosiaalisemmaksi ja esim. Facebookissa esittää täysin toisenlaista ihmistä kuin oikeasti on.

Alkaa tosiaan viedä voimia kun hän arvostelee minuakin koko ajan, tai siis pitää huonompana, mollaa, ja vielä pahempaa on se, että se on piilotettua, en voi oikein puolustautuakaan. Esimerkiksi hän haukkuu poikaystäväni, aina on joku syy miksi hän ei kelpuuttaisi poikaystäviäni. Hän haukkuu kroppani ja korostaa omaansa, miten on itsekurilla saanut itsensä kuosiin ja haukkuu läskejä Facebookissakin kaikkien kaverien nähden. Vaikka en itsekää ole läski niin en kuitenkaan voi koskaan olla paremmassa kunnossa kuin hän. Jos joku mies kehuu rintojani, hän ei kuulemma haluaisi isoja tissejä, on niin rumat ja kuulemma vaan idioottimiehet pitää isoista rinnoista. Sen sijaan jonkun ominaisuuden, mikä hänellä itselläänkin on, mutta minulla ei ole, sanotaan nyt vaikka pitkät sääret, on se, mitä kaikki ihailevat ja haluavat. Muutenkin joka asiassa olen aina huonompi, olen tyhmempi, olen rumempi, mitä milloinkin.

Baarissa kun olemme joskus olleet yhdessä, kukaan ei saisi tulla mulle juttelemaan ja ne jotka tulee, ei olisi siskolle kelvanneet alunperinkään (liian lyhyt, liian pitkä, liian humalassa jne jne). Yleensä miehet kehuvat silmiäni, niin sisko ihmettelee että eihän niissä mitään erikoista ole, tuollaiset mollukat. Jos joku haluaa jutella pidemmän aikaa niin sisko alkaa nolaamaan minua kertomalla kaikkia noloja juttuja minusta ja pilkkaamalla. Nämäkin on aina sellaisia vitsejä, mitä minun pitäisi ymmärtää enkä saa suuttua. Sisko ei taida itse tajuta, että hän karkottaa kaikki miehet käyttäytymisellään. hän leikkii jääkuningatarta eikä puhu kenellekään, ei tanssi, istuu vain ja odottaa ja asettelee itseään parempaan asentoon. En halua enää lähteä baariinkaan hänen kanssaan, kun en jaksa yksinkertaisesti vaan istua tapittaa tuntikausia. 

En kuitenkaan osaa lopettaa yhteydenpitoa, sillä sisko osaa välillä olla mukava. Mulla itsetunto on kuitenkin niin maassa, että en tahdo jaksaa enää siskon seuraa. Kaikki tapaamiset vie vain energiaa, ei tuo. Aina kun katson itseäni peilistä niin kuulen siskon arvostelevat sanat. Tuntuu tosi pahalle. Mitä voisin tehdä?