Onko yleistäkin, että päiväkodissa on purevia lapsia?
Ja jos on, niin miten on mahdollista, että joku kakara pääsee puremaan toisia eikä sitä estetä?!
Onneksi minun ei tarvitse viedä lapsiani moisiin paikkoihin. Ei ole ihme, että on kaikenmaailman koulukiusaajia, kun ei edes päiväkodissa saada lapsia ruotuun.
Kommentit (19)
Sanopa se. Jos aikuisia on 4 ja lapsia 16 niin miten siinä ei ole joku estämässä. Mietipä sitä?
Mutta aika harvinaistahan tuo loppujen lopuksi on.
Yleensähän se on sitä, että lapsi on liian pieni tai kypsymätön sosiaalisesti oikein toimimaan ryhmäsä ja se purkautuu puremisena tai aggressiivisuutena. Eikä edes välttämättä ole tehnmyt sitä aiemmin kotona.
Meidän lapsi on 2,5-vuotias ja on ajoittain purija. Puree MINUA, ei ketään muuta. Koskaan ei ole hoidosta tullut palautetta, että olisi lyönyt tai purrut muita. Itse oli kyllä saanut kynsistä toiselta hoitolapselta kasvoihin.
Tuo pureminen jäi jossain vaiheessa pois ja joka kerta (päivittäin) asiasta sanottiin, että pureminen ei ole kivaa. Istutettiin jäähyllä, toruttiin, aloin itkemään yms. purin jopa lopulta takaisin. Ei tehoa. Nyt lapsen vanhetessa on lopultakin tämä minun itkuun pärskähtäminen alkaut auttamaan, lapsikin alkaa itkemään. Toivottavasti se jääkin siihen, että uhmaa vain minulle puremalla. Ja että sekin jäisi lopulta pois.
[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 09:08"
Eniten ärsyttää niiden vanhempien asenne, joiden lapsi puree. Yleensähän pureminen päiväkodissa ei nimittäin tule yllätyksenä, vaan lapsi tekee sitä kotonakin, puree vanhempiaan ja sisaruksiaan. Se on alkuun ollut vanhempien mielestä jopa vähän "huvittavaa", sellaista mäykkäilyä, sille on ehkä naureskeltu, joka tapauksessa siihen ei ole reagoitu riittävällä jämäkkyydellä ja sillä meiningillä, että toista kertaa EI purra enää, piste.
Jos pureminen ei lopu, lapsi pitäisi mielestäni pitää poissa päiväkodista siihen asti, että sitä ei enää tapahdu. Vanhemmat saisivat palkata yksityishoitajan, jonkun supernannyn tai ottaa töistä palkatonta vapaata, jotta muille vaarallinen lapsi saadaan hoidettua normaaliksi. Eiköhän alkaisi vanhemmilta löytyä motivaatiota ja jämäkkyyttä pistää stoppi puremiselle..
[/quote]
Jokaisessa pienten ryhmässä on joku purija. Isommilla harvemmin.
Ja joo, ei todellakaan aina ehdi väliin kun kaikilla pureminen ei ole kokoaikaista, vaan esim. joka toinen päivä satunnaisissa tilanteissa.
Inhottavimpia tilanteita on ne kun hepatiittiä sairastava lapsi puree. Edes purrun lapsen vanhemmille ei saa toisen lapsen tartunnasta kertoa.
Meillä lapsi ei ole sitten vauva-ajan koskaan purrut ketään tai edes yrittänyt. Oli ollut vuoden pari jo päiväkodissa (eikä osoittanut mitään muutakaan väkivaltaisuutta: potkimista, lyömistä tms), kun eräänä päivänä oli tullut ihan tavallista kinaa kaverin kanssa, niin meidän lapsihan oli päättänyt yhtäkkiä iskeä hampaansa kaverin käteen ihan kunnolla. Oli 3-4 v tuolloin.
Miten tuossakin olisivat hoitajat voineet ehtiä väliin tai arvata ennalta? Tai miten siitä oltaisiin voitu kotona kasvattaa pois, kun ei koskaan aiemmin ollut edes yrittänyt? Jäi kyllä ainoaksi kerraksi tuo pureminen, kun lapsi itsekin taisi tajuta, ettei tämä ollutkaan hyvä idea.
VOI JUMALAUTA, PURETTEKO TE OIKEASTI LASTA TAKAISIN?! Jotakin 1-3 -vuotiasta, jonka ikäisiä nuo haukkaajat varmaankin yleensä ovat? Ihan käsittämätöntä, tuohan on ihan kirjaimellisesti väkivaltaa lasta kohtaan. Voisitteko ihan naama perslukemilla vaikka neuvolassa kertoa, että kasvatuskeinona purette lasta, kun ei sana kuulu?
No minä kerroin. Kerroin myös hoidossa. Ei tullu ls-ilmoa tai muutakaan. Ja tätä lapsen puremista oli jatkunut yli puolivuotta. Kyllä kerran olen purrut lasta takaisin, en kovaa, mutta niin että lapsi tiesi miltä se tuntui. No eipä siitä hyötyä ollut. Joten jatkan sitten sillä itkulinjalla, kai sekin on jotain henkistä väkivaltaa.
[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 09:29"]
VOI JUMALAUTA, PURETTEKO TE OIKEASTI LASTA TAKAISIN?! Jotakin 1-3 -vuotiasta, jonka ikäisiä nuo haukkaajat varmaankin yleensä ovat? Ihan käsittämätöntä, tuohan on ihan kirjaimellisesti väkivaltaa lasta kohtaan. Voisitteko ihan naama perslukemilla vaikka neuvolassa kertoa, että kasvatuskeinona purette lasta, kun ei sana kuulu?
[/quote]
Meillä on kolme lasta. Keskimmäinen meni päiväkotiin juuri 1 v. täytettyään. Oli varmasti liian pieni 12 muun samankokoisen joukkoon.. Eikä minusta siinä puremisessa ollut mitään huvittavaa, päinvastoin oli kurjaa hakea lasta, kun aina sai pelätä ketä lapsi on taas purrut.
Itse olin purija leikki-ikäisenä, sellainen silloin tällöin purija. Se oli jotenkin ainoa keino kanavoida sen hetkiset epämiellyttävät tunteet ulos ja ikään kuin saada rauha vastapuolelta. En osaa selittää. Siihen ei kuitenkaan liittynyt sellaista, että haa, nytpä menen haukkaamaan tota toista oikein kunnolla niin että sattuu. Pikemminkin samaan tapaan kuin koiran puolustusrefleksi - jätä minut rauhaan, anna tilaa. Ne kerrat oli niin refleksinomaisia, etten usko että niihin olisi tehonnut mikään jäähyttäminen tai muu saarna. Pikemminkin olisi ehkä pahentanut vaan omaa oloa ja tullut jonain muuna ei-toivottuna reaktiona ulos.
Pureminen sitten jäi ihan itsestään pois.
Harvinaista se on, ei joka ryhmään millään riitä purevia lapsia. Yleensä puremista aiheuttaa sisaruskateus, eikä päiväkodissa tarvi purra jos sisarus ei ole samassa ryhmässä, niinpä pureskelua tapahtuu enemmän kotioloissa. Kotona ne ap:n kullanmurutkin voivat purra toisiaan ihan vapaasti, ap ei ehdi väliin, jos hetkeksikään irrottaa otteensa lapsistaan.
minun lastsani puri perhepäivähoidossa ollut poika.Hoitaja ei saanut sitä loppumaan joten käskin tyttöäni puremaan takaisin puri kerran takaisin ja pureminen loppu siihen
.itselläni on noin 1v ikäinen poika joka tykkää purra en tiedä jos ei kotikonstit auta ja poika tarhassa puree niin kehotan kyllä purtuja lapsia puremaan takaisin.
Lapsen ehkä täytyy konkreettisesti tuntea miltä pureminen tuntuu,jotta ymmärtää sen sattumisen. Ei ehkä kovin kypsä ratkaisu,mut ainoa jos muu ei auta.
Jokaiselle täytyy taata koskemattomuus.
Purijat on yleensä poikia en tiedä mistä johtuu.
Meillä on kumpikin lapsi purrut kerran, toinen sisarustaan ja toinen isäänsä. Kummallakin kerralla reagoinnit ovat olleet niin voimakkaita, ettei toista kertaa ole tullut. Eivät ole ikinä purreet päiväkodissa tai muualla.
Mitä jos itkemisen sijaan suuttuisit? Ihan oikeasti siis karjaisisit, kun sattuu ja sitten sen alistetun itkun sijaan sanoisit niin tuimalla ja vihaisella äänellä kuin ikinä, että tuota ei enää tehdä, onko selvä. Sitten lapsi saa pyytää anteeksi, saa jonkin rangaistuksen huonosta käytöksestä mutta et hyvittele suuttumistasi vaan osoitat, että nyt tuli raja vastaan ilmeillä ja eleillä. Sellaista tuimaa ilmettä ja todella matalaa puhetta.
Meillä yksi lapsista puri kerran ollessaan 3. Puri ystäväni lasta koska oli mustasukkainen minun (äitinsä) antamasta huomiosta tälle toiselle lapselle. Lapsi puri toista kädestä niin kovaa että otin hänen nenästään kiinni (niin että sieraimet menivät umpeen jolloin oli pakko avata suu). 3v pelästyi ihan hirveästi sillä toisen lapsen käteen tuli iso jälki ja vertakin tuli. Tämä asia selvitettiin eikä ole sen jälkeen koskaan purenut. Kerroin tästä asiasta reilusti päiväkodissa.
meidän poika puri äitiään ja muutaman kerran minua pienenä,kiellettiin ja purin kevyesti takaisin joskus ja aika nopeasti loppui 1v kun tuli täyteen ei ole enää purrut,
mutta nyt on lelut ruvennut lentelemään.
Lastani purtiin päiväkodissa. Ilmoitin hoitajille, että seuraavasta kerrasta teen rikosilmoituksen, koska päivähoitolakin turvaa lapselle turvallisen hoitopaikan. Vastaus oli, että "ei me puremisille mitään voida". Tein ilmoituksen sekä päivähoitoalueen johtajalle että sosiaalipuolen johtajalle ja kas - yllättäen hoitajat joutuivat puuttumaan puremisiin.
Kannattaa siis ottaa yhteys hoitajien esimiesten esimiehiin ja kunnallisiin päättäjiin. He eivät pidä ajatuksesta päästä poliisikuulusteluihin.
Mitäpä jos oma lapsi olisi ollut purija. Kuulusteluissa olisit myös sinä.
Aina on vain se MINUN lapsi.
[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 10:14"]
Lastani purtiin päiväkodissa. Ilmoitin hoitajille, että seuraavasta kerrasta teen rikosilmoituksen, koska päivähoitolakin turvaa lapselle turvallisen hoitopaikan. Vastaus oli, että "ei me puremisille mitään voida". Tein ilmoituksen sekä päivähoitoalueen johtajalle että sosiaalipuolen johtajalle ja kas - yllättäen hoitajat joutuivat puuttumaan puremisiin.
Kannattaa siis ottaa yhteys hoitajien esimiesten esimiehiin ja kunnallisiin päättäjiin. He eivät pidä ajatuksesta päästä poliisikuulusteluihin.
[/quote]
Eniten ärsyttää niiden vanhempien asenne, joiden lapsi puree. Yleensähän pureminen päiväkodissa ei nimittäin tule yllätyksenä, vaan lapsi tekee sitä kotonakin, puree vanhempiaan ja sisaruksiaan. Se on alkuun ollut vanhempien mielestä jopa vähän "huvittavaa", sellaista mäykkäilyä, sille on ehkä naureskeltu, joka tapauksessa siihen ei ole reagoitu riittävällä jämäkkyydellä ja sillä meiningillä, että toista kertaa EI purra enää, piste.
Jos pureminen ei lopu, lapsi pitäisi mielestäni pitää poissa päiväkodista siihen asti, että sitä ei enää tapahdu. Vanhemmat saisivat palkata yksityishoitajan, jonkun supernannyn tai ottaa töistä palkatonta vapaata, jotta muille vaarallinen lapsi saadaan hoidettua normaaliksi. Eiköhän alkaisi vanhemmilta löytyä motivaatiota ja jämäkkyyttä pistää stoppi puremiselle..