Kun äitimme kuoli, kukaan sisaruksistamme ei itkenyt hautajaisissa

Ei kaikkia itketä enää, kun surutyö on jo tehty. Noin silloin kun kuolemaa on osattu odottaa ja edesmennyt jo elänyt pitkän iän.

Ovatko siis vanhempanne hirviöitä, oletteko te hirviöitä vai mikä tämän aloituksen se punainen lanka on?

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikkia itketä enää, kun surutyö on jo tehty. Noin silloin kun kuolemaa on osattu odottaa ja edesmennyt jo elänyt pitkän iän.

Joo, nyt ei ollut siitä kysymys vaikka toki elikin pitkään kun kuoli 78v.

Vierailija kirjoitti:

Ovatko siis vanhempanne hirviöitä, oletteko te hirviöitä vai mikä tämän aloituksen se punainen lanka on?

Vanhemmat ovat olleet mielisairaita ja etenkin äiti teki elämästä aika vaikeaa.

Mistä luulet, että johtuu? Oliko lapsuutenne rakkaudeton?

Sisaruksilla ei synkkaa aina. Oma täti hymyili rentoutuneesti äitimme hautajaisissa. Onneksi kuoli joku aika sitten. Hautajaisiin en mennyt.

Vierailija kirjoitti:

Mistä luulet, että johtuu? Oliko lapsuutenne rakkaudeton?

Kaikesta ilkeydestä, mitä äiti meille teki.

En itkenyt oman poikaystäväni hautajaisissa. Mutta olin itkenyt sitä jo niin kauan ja pitkään aiemmin.

En minäkään ole koskaan itkenyt kenenkään hautajaisissa. Se on lapsellista ja heikkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovatko siis vanhempanne hirviöitä, oletteko te hirviöitä vai mikä tämän aloituksen se punainen lanka on?

Vanhemmat ovat olleet mielisairaita ja etenkin äiti teki elämästä aika vaikeaa.

Kuulostaa siltä, että teillä ei ole ollut helppoa elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovatko siis vanhempanne hirviöitä, oletteko te hirviöitä vai mikä tämän aloituksen se punainen lanka on?

Vanhemmat ovat olleet mielisairaita ja etenkin äiti teki elämästä aika vaikeaa.

Täysin ymmärrettävää. Mummoni oli narsisti ja kaikki toivoivat´hänen lähtöään. Hautajaisten virallisden osuuden jälkeen väki siirtyi mummin taloon rääpiäisruokien ja pullojen kanssa. Kukaan ei tkenyt ja me serkuksetkin pidettiin hauskaa, kun pitkästä aikaa nähtiin. Ehkä elämäni parhaimmat bileet. 

En minäkään itkenyt anopin hautajaisissa johtuen siitä että itkin ne pariviikoa jotka edelsi hautajaisia,

kyyneleitä vain ei enää tullut joka hävetti hiukan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovatko siis vanhempanne hirviöitä, oletteko te hirviöitä vai mikä tämän aloituksen se punainen lanka on?

Vanhemmat ovat olleet mielisairaita ja etenkin äiti teki elämästä aika vaikeaa.

Kuulostaa siltä, että teillä ei ole ollut helppoa elää.

Joo, ei ollut helppoa.

Olette te kyllä sakkia, ammattivalittaja. Sisarukset eivät pidä suhun yhteyttä eli varmaan ette sitten itke toistennekaan hautajaisissa.

Ei itku ole surun merkki. Omakohtaista kokemusta on. Suru on niin syvää, että edes itku ei tule. Minusta on lapsellista analysoida toisten surua. Se voi iskeä vasta vuosien päästä, kun pystyy sen käsittelemään.

Vierailija kirjoitti:

Olette te kyllä sakkia, ammattivalittaja. Sisarukset eivät pidä suhun yhteyttä eli varmaan ette sitten itke toistennekaan hautajaisissa.

Ei me toistemme hautajaisiin mennä. Mun haitajaisiini ei varmaan tule kukaan.

Itse olin jotenkin lamaantunut isäni hautajaisissa. Olin itkenyt kolme kk putkeen kun isä teki kuolemaa. Hoidin häntä ja tuin äitiä...ja itkin. Kuolema oli periaatteessa helpotus, koska sairaus oli niin kamala. Sisarukseni taas itkivät hautajaisissa, mutta he eivät olleet läsnä silloin kun isä teki kuolemaa koska asuvat niin kaukana. Heille järkytys siinä vaiheessa oli varmasti suurempi. Itse olin itkuni jo itkenyt ja vain ihan tyhjä....voi olla että sukulaiset ja pappi ajattelivat että onpas siinä tytär kun ei edes itke. Mutta saavat ajatella mitä huvittaa.

Tosta että itkeekö.... Se on aika henkilökohtanen juttu. Jotkut itkee muutenkin enemmän, jotkut vähemmän, ilman että on mitenkään tunteetonkaan ihminen.

Esim kun olin nuori ja mun läheinen kuoli, mua nolotti paljastaa omaa "heikkoutta" muille ihmisille ja pidättelin sen takia itkua hautajaisissa. Eli ei voi oikeen suoraan päätellä että se kuinka paljon itkee, on verrannollinen johonkin vlittämmiseen ku osa ihmisistä ei tykkää näyttää tunteitaan avoimesti yms.

Mikä ihmeen hinku teillä on kirjoitella tänne, kuinka vihaatte sairaita omaisianne? Menkää terapeutille. En usko enää yhtään kirjoitusta noista hirviövanhemmista, vaikka niissä olisikin osa totta. Meillä kaikilla on omat mörkömme menneisyydessä, mutta sillä on turha hakea sympatiaa.