Elämä someihmisen läheisenä

Tarkoitan someihmisellä nyt ihmistä, joka ilmeisesti lakkaisi olemasta ilman että hän raportoi elämäänsä jatkuvasti someen. Hän herää, siitä kerrotaan tietokoneen välityksellä maailmalle. Hän pukee päälleen. Tämä ikuistetaan kuvaan ja jaetaan tiedotuksena kavereille. Hän hermostuu. Kerrotaan yleisölle. Hän menee töihin. Raportoidaan eteenpäin. Hän syö pullaa. Kuva ja instaan. Hän saa viestin mieheltään. Ei riitä. Siitä pitää kertoa somessa. Lasten illan puuhat raportoidaan eteenpäin myöskin. Ja kun lamppu illalla sammuu, kerrotaan ehkä sekin muille että tietävät hyypiön menneen uinumaan.

Ensinnäkin: mikä vaivaa? Mikä diagnoosi tuohon sopii? Pakkomielle ja riippuvuus? Pohjaton sisäinen tyhjyys? Kyvyttömyys elää oikeaa elämää ainakin.

Toiseksi: onkohan joku tutkinut ja toivottavasti tutkii miten tuo vaikuttaa läheisiin. Miten ahdistavaa se on niille, jotka pääsevät raportoitaviksi koko 1000 ihmisen turhalle seuraajajoukolle jatkuvasti. Miten tuskallista on lukea yksityisasioita ja mielenliikahduksia, jotka jaetaan sadoille, kun ilman somea jäisivät oman perheen sisälle niinkuin pitäisikin.

Miten vaikuttaa suhteisiin, kun someihminen kyttää tykkäyksiä. Onko se ja se tykännyt. Muilla on oma elämänsä ja vaikka läheisetkin Suomessa olisivat, on heillä muutakin tekemistä kuin tykätä alvariinsa tämän spämmääjän arkirutiineista ja tuhansista selfieistä ja lasten söpöyskuvista. Miksi niitä jaetaan? Miksi?!?! muiden pitää seurata - vähän pakosti ellei kehtaa kadota seuraamasta kokonaan - toisten elämää kuin jatkuvaa suoraa lähetystä pyytämättä?

Ja mikä tärkeintä: mikä saa kuvittelemaan, että muut haluavat lukea 10 päivitystä joka päivä tietyn, yksittäisen ihmisen elämästä?