Miten selittää ikävää itkevälle lapselle että äitiin ei voi pitää yhteyttä?

Voi sinua ja tyttöä! Olet ilmeisesti tiiviisti tytön kanssa yhteyksissä? Ja tätä kautta myös perhekotiin. Ota asia puheeksi perhekodissa vaikka lapsen omahoitajan kanssa? Niin ettei lapsi ole paikalla? Tai pyydä aikaa jollekin muulle lasta auttavalle henkilölle eli psykiatri tai lastenvalvoja. Varmasti joku perhekodin työntekijöistä olisi paras kanava. Kerro hänelle nuo asiat jotka kirjoitit? 

Kerro että sinäkin olet surullinen tilanteesta ja toivot asioiden menevän pian parempaan suuntaan. Syy ei kuitenkaan ole lapsen, vaan äiti on valinnut näin. Ja se on väärä valinta. Yritä kysyä voisiko hän luottaa johonkuhun aikuiseen ja puhua tälle mieltä painavista kysymyksistä. Ja aluksi vaikka niin että sinäkin olet paikalla.

Mitä sitten sanotkin niin muista korostaa joka välissä, että lapsen vika tämä ei ole.

Kauhea tilanne. En edes yritä eläytyä asian tunnepuoleen. Tämä tuli ensimmäisenä mieleen omaa 11-vuotiastani ajatellen: hän on jo niin iso, että hänelle pystyy jo pitkälti selittämään erilaisia asioita ihan sellaisina kuin ne oikeasti ovat.

Selitä lapselle, että äiti on sairas, mutta että sekä äidistä että lapsesta pidetään huolta. Jos ja kun lapsi kysyy, sano suoraan, että on mahdollista, että äiti ei yrityksestä huolimatta silti parane, mutta että äidin kannalta tehdään kaikki mahdollinen ja että lapsesta pidetään silti huolta kaikissa tilanteissa.

Älä yritä pakottaa lasta avautumaan kenelle tahansa. Hän puhuu kyllä sitten kun oppii luottamaan. Luottamus ei tule väkisin eikä heti eikä sen kuulukaan tulla. Anna lapsen puhua sinulle, ota hänet vakavissasi ja lohduta häntä. Älä KERTAAKAAN valehtele, lapsi tajuaa sen ja lakkaa luottamasta sinuunkaan. Voit kuitenkin pyrkiä puhumaan lapsen hoitavan psykiatrin (muun vastaavan johtavan henkilön) kanssa asioista.

Vuosia tytön isosiskona olen korjannut äidin aiheuttamia pettymyksiä, kertonut rehellisesti kuinka asiat on ja ollut se joka ottaa toisen pahanolon vastaan. Lohduttanut ja pitänyt sylissä.

Keskustellut ja keskustellut ja vielä kerran keskustellut kaikista asioista tuloksetta.

Soitin eilen perhekodin äidille kun sisko ensin minulle tunnin itki puhelimessa miksi äiti ei vastaa, miksi äiti juo. Lapsi ei uskalla puhua äidin juomisesta ulkopuolisille kun on sitä niin kauan salannut. Tietää kyllä että pitää puhua, niinkuin kerron minäkin miten asiat on.

Nyt ei vain ole kauaa aikaa rakentaa luottamusta. Lastesuojelussa on keskustelut käynnissä ja siskon tulevaisuutta kartoitetaan. Yritämme saada tytöt pysyvästi meille mutta he eivät osaa tehdä päätöksiä. Tämä aika on hermoja raastavaa, olemme ainoa perhe mihin sisko oikeasti haluaa. Asui kanssani jo kerran 2 vuotta sitten n 6kk kun äiti silloinkin romahti.

Nyt jostain syystä kartoittavat kaikkia muita vaihtoehtoja vaikka jokainen on sitä mieltä, että meillä olisi parasta.

Sisko elää nyt vieraassa paikassa ilman varmuutta tulevasta, äiti hylkäsi kun ei jaksanut taistella viinaa vastaan. Enkä voi toiselle muuta sanoa kuin että asiat järjestyy.

En tiedä kuinka kauan jaksan itse olla se ainoa henkilö joka taistelee lapsen parhaasta ja viranomaiset ovat luulossa että tyttö voi hyvin kun ei paljoa tapaamisissa puhu :(

ap

Ehkä lapselle voi selittää, että äidin juominen on sairaus mielessä, joka tekee olon todella huonoksi, mustaa mielen ja on vienyt äidiltä voimat olla sellainen äiti kuin haluaisi olla. Tällä hetkellä äiti ei pysty ajattelemaan paljonkaan muuta kuin sitä juomista, eikä ne asiat mitä äiti sanoo, ole hänen omia ajatuksiaan vain alkoholismin ajatuksia. Alkoholistista tuntuu pahalta, mutta hänen sairautensa sanoo että siihen auttaa vain juominen, vaikka se juominen vain pahentaa asiaa. Alkoholismi sairastuttaa myös ympärillä olevat ihmiset ja tekee heidän mielensä aivan mustiksi ja olon surulliseksi, lapset kaikista helpoimmin. Jos äiti vielä pystyisi ajattelemaan kuin ennen sairauttaan, äitikin haluaisi ihan varmasti ensisijassa että hänen rakkaalla lapsellaan on turvallista olla ja ettei lasta päästettäisi nyt pahimmassa vaiheessa äidin kanssa tekemisiin, vaikka se tuntuukin kaikista todella pahalta. Kaikista eniten äiti toivoo siellä alkoholismin alla, että hänen lapsellaan olisi kaikki hyvin äidin sairaudesta huolimatta. Aikuiset voi selvitä siitä alkoholismista jos päättävät oikein kovasti taistella mielen mustuutta ja alkoholismin ajatuksia vastaan, mutta kukaan lapsi ei voi parantaa vanhempaansa eikä lapset selviä jos eivät pääse turvaan ja saa apua. On muita ihmisiä, jotka osaavat hoitaa äitiä nyt, ja sitten kun äiti voi paremmin, hän on kiitollinen että hän sai apua ja että hänen lapsensa pääsi turvaan sairaudelta.

Yrittäisin myös puhua siitä millaisia tunteita ja ajatuksia se äidin tai isän alkoholismi on ehkä muissa lapsissa aiheuttanut, tuleeko siitä todella surullinen ja huolestunut olo, tuntuuko niin kuin olisi valtava musta pilvi yläpuolella, tuntuuko ettei saa henkeä, tuntuuko niin kuin olisi ihan yksin... Voisi myös sanoa, että todella monella lapsella on samanlainen tilanne, mutta korostaa sitä että äidin sairastuminen ei ole lapsen vika, mikään mitä äiti on tehnyt tai tekee juodessaan ei ole lapsen vika, yhteydenpidon katkeaminen ei ole lapsen vika, kukaan lapsi ei voi parantaa vanhempaansa.

Sano lapselle, että äiti rakastaa häntä niin paljon, että haluaa antaa lapselle paremman elämän. Äidillä on niin paha riippuvuus, että hän ei pysty siitä pääsemään eroon, joten äiti itse ajatteli, että lapselle on parempi päästä asumaan siskon luo. Mutta lapsen täytyy ymmärtää, että äidin ponnistelut menevät tyhjiin, jos lapsi ei puhu kenellekään. Sano lapselle, että äiti on jo itse kertonut kaikille, että hän on alkoholisti, ja nyt tarvitaan vielä se, että lapsi itse myöntää tämän. Sitten vasta äidin ponnistelut rakkaan lapsen hyväksi voidaan toteuttaa.

Pystyykö siskosi kirjoittamaan tunteistaan? Joillekin se on luontevampaa kuin puhuminen ja kirje esim. perhekodin äidille voisi avata yhteyttä.

Mun kumppanilla ihan sama ongelma. Tekis niin mieli auttaa mut mitään ei oo tehtävissä, siis sen eksän suhteen.

Niin siis, jos ongelma on se että lapsi ei vieläkään halua puhua siitä alkoholismista, niin jos lapsi luottaa, voi yrittää selittää että alkoholismi on sellainen sairaus, joka haluaa että siitä ei puhuta eikä siihen puututa, vaan annetaan sen olla rauhassa. Mitä vähemmän siitä puhutaan ja mitä salaisempaa se on, sitä paremmin se pystyy leviämään ja pahenemaan. Ihminen jolla on alkoholismi, ei halua itsekään puhua siitä ongelmasta vaan salailee sitä niin kauan kuin voi, vaikka se puhuminen auttaisi ja voisi parantaa. Ihan samalla tavalla kuin alkoholisti haluaa tosi kovasti juoda, vaikka juominen vain pahentaa sairautta. Alkoholismi vaikuttaa myös ympärillä oleviin ihmisiin niin, että heitäkin alkaa pelottaa siitä puhuminen. Jos ihminen on niin huonossa kunnossa sairauden vuoksi, ettei pysty enää itse vastustamaan sitä niin että puhuisi siitä muille, hän tarvitsee apua perheenjäseniltä, että he puhuvat ja kertovat eivätkä tottele sitä alkoholismia, vaikka se heidänkin mielessään tuntuu pelkona ja suruna. Eli jotenkin niin, että äidin suojeleminen on sitä, että ei suojele alkoholismia. Voi myös kertoa, että lapsen on mahdotonta tietää mikä äidin käytöksessä on alkoholismia ja mikä äitiä itseään. Siksi lapset täytyy saada turvaan äidin luota, ja äitikin haluaisi niin.

Muista että yksikin rakastava ja luotettava ihminen riittää pelastamaan pahimman yli. Ehkä se olet nyt sinä? Jos tuntuu raskaalta niin pyydä itsellesi tukea myös.

Voi kun siskosi saisi hyvää ammattiapua, kunnollista alkoholistien läheisille suunnattua apua, veratistukea. En usko että psykiatri osaa häntä auttaa vaan samoissa tilanteessa olleet, samanlaisen matkan kulkeneet.  Kumpa siskosi saisi taas olla lapsi, ilman että hänen pitää kantaa huolta äidistä.  Voimia!

Tässä on taustalla niiiiin rankkoja asioita, joita en tähän viitsi kirjoittaa. Tunnistaisi liian helpolla.

Perhekotiin joutuminen ei johtunut äidin juomisesta, sillä lapsi asui isällään viimeiset vajaa 2 vuotta ja koko ajan lapsi voi huonosti ja halusi takaisin äidille juomisesta huolimatta.

Isä ei ottanut lapsen pahaanoloon kantaa ja se kärjistyi viiltelyyn.

Lentämällä lähti perhekotiin ja tietoa ei ole pääseekö meille vai ei. Se siskoa nyt eniten rassaa. Joutuu juoksemaan palaverista toiseen puhumassa samoja asioita vaikka ei uskalla niissä puhua.

Isälläkään arjen hallinta kaukana normaalista ja lapsi joutunut kärsimään alkoholismin ja muutoinkin rikkonaisen lapsuuden.

Itse en voi tehdä oikein mitään muuta kuin kuunnella ja tukea, yrittää valaa uskoa että kaikki järjestyy. Käyn lastensuojelussa tapaamisissa, mutta isällä on huoltajuus ja hän tekee päätökset viimekädessä viranomaisten kanssa.

Lapsen elämä alkoi mennä alamäkeen aikana jolloin asui isällään ja nyt lapsi pelkää, että hänet palautetaan sinne.

Kuitenkin meidän perhe olisi siskolle paras, täällä on lapsilla turvallinen arki. Säännöllinen rytmi ja ei alkoholin käyttöä missään muodossa.

Sisko on mun lapsen kanssa kuin sisarukset, erottamattomat.

Lastensuojelu ei ole varma, että jaksaisin siskon asioita hoitaa kun uusi vauva syntyy. Herranjestas, tietenkin jaksan. Sen tytön hyvinvointi on minulle kaikki kaikessa ja tulen tekemään kaiken mahdollisen siskon eteen.

Onneksi koko perhe on kanssani samaa mieltä!

Alkoholismista ollaan puhuttu siskon kanssa jo vuosia, tietää kyllä että äiti rakastaa ja on sairas. Koskaan en ole äidistämme pahaa siskoni kuullen puhunut enkä tule puhumaankaan!

Pakko oli tänne tulla avautumaan, sillä tilanne on itselle hyvin rankka enkä uskalla hakea keskusteluapua ulkopuolelta, ettei lastensuojelu saa kuvaa etten jaksaisi. Onneksi mieheni kuuntelee ja auttaa kaikin tavoin.

ap

Ei lapsen tarvitse puhua alkoholismista, jos hän ei ole siihen valmis. Nyt on tärkeää, että lapsella on turvallinen ja hyvä olo. Hänelle on selitettävä yhä uudelleen, miksi äiti ei pidä yhteyttä. Ja ehkäpä hän sen juomista nähneenä ymmärtää, vaikka ei hyväksy.

Lapselle on rankkaa odottaa tietoa, mihin hänet sijoitetaan. Menneitä kerkeää käsitellä, kun tilanne on tasaantunut.

Jos sillä olisikin turvallinen ja hyvä olo niin loistavaa. kun ei ole :(

Joka ilta se mulle soittaa ja itkee kaikkea pahaaoloaan, perhekodin äiti kuvittelee että kaikki on hyvin kun lapsi ei näytä huonoa oloa siellä kenellekkään. Siksi keskustelenkin joka tapaaminen myös tämän äidin kanssa miten siskolla oikeasti on mennyt.

Jos perhekodissa ja lastensuojelussa sisko antaa kuvan, että viihtyy siellä ja kaikki on hyvin niin siellä oloaika voi pidentyä vaikka kuinka paljon. Siksi jokainen on pyytänyt siskoa puhumaan REHELLISESTI tuntemuksistaan, jotta he osaisivat tehdä oikean päätöksen sitten kun sen aika on.

ap

Kyllä sosiaalityöntekijät tietävät, että uudessa paikassa ollaan vieraskoreita. Antakaa tytön olla rauhassa sillä aikaa, kun aikuiset hoitavat järjestelyt.Tuon ikäiseltä kysytään omaakin mielipidettä, vaikka lapsi ei asioista päätä.

Kyllä sosiaalityöntekijät tietävät, että uudessa paikassa ollaan vieraskoreita. Antakaa tytön olla rauhassa sillä aikaa, kun aikuiset hoitavat järjestelyt.Tuon ikäiseltä kysytään omaakin mielipidettä, vaikka lapsi ei asioista päätä.