Isäni hylkii miestäni.
onko isäni sairas, narsisti vai jotain muuta, vai onko vika minussa.
mitään siis mielestämme emme ole tehneet pahaa tai väärin. Eläneet omaa arkea lastemme kanssa ja käyneet kyläilemässä ahkerasti ja syömässä heillä, kun kutsuvat ahkeraan. Aiemmin ollut ihan lämpimät välit isääni, äitiini on edelleen.
Nykyään ei vaan tee mieli enää käydä kun aina saa kuulla kuinka huonoja olemme kasvattajina, vanhempina jne,
isäni on alkanut miettiä perintöjuttuja, ja haluaa vain minua sinne keskustelemaan, perintö ku tulisi vain minun nimiin, miehelleni en saisi kertoa, en ymmärrä miksi.
Meillä ei ole mieheni kansa mitään salaisuuksia.
mikä tässä on etten ymmärrä. (Totta kai olen mieheni kanssa jutellut)
Muutenkin ei puhu miehelleni enää mitään tms.
Äitini syytää rahaa joka kerta kun käymme, vaikka tulemme itsekin toimeen.
Tekisi mieleni sanoa että en tarvitse, mutta olen antanut olla etten pahoita mieltään. Isässä kun on jo tarpeeksi kestämistä.
Vanhempani jo yli 60v.
oma parisuhteeni on onnellinen.
Kommentit (16)
No joku sitä ukkoa riivaa mutta mitäs jos kysyisit isältäsi suoraan että mikä on hätänä/vikana ettei tarvitse turhaan arvuutella.
Ja todellakin on ihan järkevää esim. testamentilla suojata perintö niin ettei miehesi saa avioeron sattuessa puolia perinnöstä siis jos olette naimisissa.
Joka toinen liitto kuitenkin päättyy avioeroon vaikka kuinka olisitte nyt onnellisia ja kaikki ok niin eihän sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Joo, mutta kun en muka saisi edes jutella miehelleni mistään näistä jutuista.
jatkossa jos haluaa minua juttelemaan tulee koko perheeni, jos ei kelpaa/sovi pitäköön rahansa perintönsä, en ole sen perään vonkuja. Vaikka emme mitään rikkaita olekkaan.
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 11:45"]
Niinhän se kuuluu ollakin!
[/quote]
mikä kuuluu olla niin? Siis että perintöjutut ei kuulumiehelleni vai että aviopuoliso ei kelpaa Isälleni.
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 11:48"]
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 11:45"]
Niinhän se kuuluu ollakin!
[/quote]
mikä kuuluu olla niin? Siis että perintöjutut ei kuulumiehelleni vai että aviopuoliso ei kelpaa Isälleni.
[/quote]
Hankalat välit puolison vanhempiin ovat luonnolliset.
Meillä on miehen kanssa avioehto, että emme sotkeudu toisen vanhemmilta saamaan perintöön. Tämän tietää myös molempien vanhemmat. Voin jutella asioista mieheni kanssa jos haluan, mutta teen aikanaan yksin päätökseni. Valitettavasti veri on vettä sakeampaa myös tässä asiassa, en todellakaan alkaisi hyljeksimään vanhempiani sinun laillasi.
Ihan viisasta antaa perintö vain sinulle. Turvaa sinun asemasi avioerossa. Se on mielestäni isäsi oikeus ja velvollisuus. Niin itsekin tekisin ja jos appivanhempani niin tekevät, niin se on fine minulle. Hyödynhän välillisesti perinnöstä joka tapauksessa.
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 11:46"]
Joo, mutta kun en muka saisi edes jutella miehelleni mistään näistä jutuista.
jatkossa jos haluaa minua juttelemaan tulee koko perheeni, jos ei kelpaa/sovi pitäköön rahansa perintönsä, en ole sen perään vonkuja. Vaikka emme mitään rikkaita olekkaan.
[/quote] Ääliö olet.
Ai, minunko tämä vika muka onkin. Isäni saa siis vapaasti haukkua tms. Ja mun tarttis vaan sietää ja hymyillä kuin ei mitään.
olla onnellinen kun saan "rahaa" . Perintöä jne. Sori, mutta raha ei ole minulle ihmissuhteita tärkempää. Ja perinnöstä voi kietäytyäkkin jos haluaa....olen mielummin tyhmä sit.
Isälläsi voi olla jokin alkava sairaus, joka muuttaa persoonallisuutta. Lempeästä voi tulla hyvinkin vainoharhainen ja pahansuopa, eikä hän tee sitä ilkeyttään, koska sairauteen ei voi itse vaikuttaa esim. Alzheimerin tauti. Monet sairaudet ovat vaikeasti tunnistettavissa ja ne voi tulla kenelle tahansa.
Yritä keskustella äitisi kanssa, onko hän huomannut isässäsi muutoksia, ilman että pahoittaisit mielesi tai syyttäisit isääsi hänen käytöksestään.
Juteltu on, äitini on huomannut, muttei ole halua tehdä asialle mitään. Isäni ei suostu lääkäriin, enkä halua tapella asiasta. Isäni on kuitenkin ihan normi toimintakykyinen ja liikkuu itse, ajaa autoa, muttei puhu asioistaan.
Sisarelleni olen jutellu, muttei hän ole huomannut mitään. Tosin hän käykin paljon harvemmin vanhemmillani.
Pakko ottaa etäisyyttä ettei oma pää hajoa.
Onko miehesi huomannut isäsi tökerön käyttäytymisen? Mitä mieltä hän on asioista? Mulla tulis kans mieleen jokin alkava muistisairaus. Jospa kuitenkin nostaisit kissan pöydälle ja kysyt isältäsi suoraan missä mättää. Itse en antanut oman isäni kohdella miestäni töykeästi. Mut mun isäni onkin pesunkestävä juoppo narsisti ja asia erikseen...
Isäsi on vain tyypillinen suomalainen kateellinen paska. Älä välitä, kohta pääsette juhlimaan hänen perinnöllään.