Lue keskustelun säännöt.
Äitini käytös ihmetyttää ja loukkaa. Neuvoja?
14.11.2013 |
Vuosikausia on siis mennyt niin, että äitini soittelee viikolla 8-16 välisenä aikana. Ei juuri kysele mitä kuuluu, vaan puhuu omiaan. Valittaa ja purkaa paineensa minuun. Olen kilttinä vastannut ja kuunnellut vaikkei niin olisi jaksanut eikä haluttanut. Jos taas viikonloppuna tai illalla olen soittanut äidilleni, on hän ollut jopa tyly koska ei halua puhua kun on miehensä kanssa.
Näin on siis ollut vuosia. Toisinaan olen sanonut, etten jaksa kuunnella ainaista valitusta ja pahan mielen purkausta. Äitini on loukkaantunut ja muutaman kerran luvannut parantaa tapansa kunnes päivän parin päästä sama meno jatkunut.
Nyt olen sitten totaalisesti kyllästynyt. En ole enää vastannut päivällä tai olen jutellut vain hetken ja lopettanut kiireisiin vedoten. Illalla jos olen soittanut hänelle niin ei ole vastannut tai lopettaa puhelun lyhyeen.
Nyt sitten sain häneltä viestin, ettei ole tyhmä eikä enää vaivaa minua soitoillaan. En soittanut takaisin enkä vastannut viestiin. Ajattelin, että antaa pölyn laskeutua. Mutta onko tämä ihan asiatonta käytöstä äidiltäni? Olettaa minun olevan passissa kaikki viikot hänen valituksiaan kuunnellen ja jos taas viikonloppuna soitan niin ei suostu puhumaan, koska hänellä muuta puuhaa. Jos olen yrittänyt kertoa omia asioitani, on keskeyttänyt puheeni sanomalla asiasta toiseen.. ja rupee taas puhumaan omia asioitaan.
Tarvisin neuvoja, onko jollain muulla samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (33)
Äiti on ollut uollainen viimeiset.. sanotaanko kymmenen vuotta.
Meillä on välimatkaa nykyään sellainen reilu 600km. Ihan hyvä vaan.
Sillä tavalla on hyvät välit, että äiti on ollut hyvä äiti kun olimme pieniä ja kyllä hänelle pystyi puhumaan ja kertomaan asioita. Piti myös meidän lasten puolia aina. Mutta nykyisin on tuollainen. Mitääån apua tai tukea häneltä ei saa, ei kannustusta. Vain mielenpurkausta ja pahaa mieltä. On myös haukkunut ulkonäköäni useaan otteeseen ja jopa miehensä kuullen.
Mutta kai sitä on niin lojaali äitiään kohtaan, että kaiken kestää. Onneksi nyt olen lopettanut tuon neiti korvana olemisen. (hyvä nimitys muuten)
Ja täytyy kertoa vielä yksi esimerkki. Lasten ollessa pieniä, vauva ja 3v.menin junalla äitini luo (matka kestää 8,h ja yksi junanvaihto) kun päästiin perille niin sanoin että ihana päästä syömään lohikeittoa (äitini oli luvannut tehdä) ja sitten hän sanoi, että oli niin raskas päivä ettei ole ehtinut tehdä,mutta anna vauva tänne mun syliin niin pääset paistaan kananmunia.. siis ihan oikeasti, matkustin kahden pienen kans koko päivän junassa eikä rouva jaksanut ruokaa tehdä..
Että tällaista on paljonkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä ne hyvät välit myös on juuri sitä, että ne on hyvät niin kauan kun teen hänen mielen mukaan, vastaan aina puhelimeen hänen aikataulun mukaisesti ja jaksan loputtomiin hänen itsekkyyttään. Sitten kun laitan sille pisteen niin äiti loukkaantuu ja se on sitten siinä.
ap
Ehkä ne hyvät välit myös on juuri sitä, että ne on hyvät niin kauan kun teen hänen mielen mukaan, vastaan aina puhelimeen hänen aikataulun mukaisesti ja jaksan loputtomiin hänen itsekkyyttään. Sitten kun laitan sille pisteen niin äiti loukkaantuu ja se on sitten siinä.
ap
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 12:15"]
Olet JULMA ÄIDILLESI! Hän on tehnyt KAIKEN sun eteen ja sä olet kiittämätön! :O Uskomatonta! Kunnioita häntä!!!!!
[/quote]
Mene kuule terapiaan,. Ei ole ihan kaikki kohdillaan sinun päässäsi. Varmaan kaikki äidit tekevät parhaansa mutta jos se paras on niin vähän ettei siitä saa kuin traumoja, niin ei se mikään kiitollisuuden syy ole. Et voi tietää kuinka ap;n äiti on rikkonut häntä vastaan. Ei ole julmuutta itsenäistyä ja huolehtia omista tarpeistaan, laittaa rajansa ja sanoa ei silloin kun ei käy. Monet äidit ovat olleet julmia ja piittaamattomia lapsilleen kun nämä ovat olleet heidän armoillaan ja lapsilta menee koko aikuisikä selviytyä näistä niin että kykenee itse äidiksi. Toivottavasti sinulla ei ole lapsia. Sen verran kalahti kalikka ettei kaikki taida olla ihan kunnossa. MInä en odota lapsiltani mitään kiitollisuutta, koska hoidan heitä pyytettömästä rakkaudesta.
Juuri näin, 24 on oikeassa. Se, että äiti huolehtii lapsista eli täyttää velvollisuutensa ei tarkoita, että lapsi olisi loppuelämän kiitollisuuden velassa äidilleen.
Kunnioitus ei myöskään tarkoita, että hyväksyy ja sietää kaiken. Kyllä vanhemmankin kuuluu kunnioittaa lastaan. Haloo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri näin, 24 on oikeassa. Se, että äiti huolehtii lapsista eli täyttää velvollisuutensa ei tarkoita, että lapsi olisi loppuelämän kiitollisuuden velassa äidilleen.
Kunnioitus ei myöskään tarkoita, että hyväksyy ja sietää kaiken. Kyllä vanhemmankin kuuluu kunnioittaa lastaan. Haloo!
En vastannut mitään aamuiseen viestiin. Joku aika sitten äiti lähetti että anteeksi. En vastannut siihenkään mitään. Huomenna soitan hänelle ja juttelen, kuinka käytöksensä harmittaa
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vastannut mitään aamuiseen viestiin. Joku aika sitten äiti lähetti että anteeksi. En vastannut siihenkään mitään. Huomenna soitan hänelle ja juttelen, kuinka käytöksensä harmittaa
ap
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 13:36"]
Minulla on tytär, joka hipoo narsismia. Hän on aina kaunein, paras, viisain ja hänen tapansa toimia on ainut oikea. Jos asiat ei mene hänen haluamallaan tavalla, hän huutaa, raivoaa ja paiskoo tavaroita, eikä halua olla enää missään tekemisissä kyseisen toisinajattelijan kanssa, kunnes tarvitsee tätä jälleen. Aikuinen ihminen. Muutoin syyttäisin täysin itseäni, mutta hänen neljästä sisaruksestaan on kasvanut ihan erilaisia ihmisiä. En enää kauaa jaksa. Voiko äiti hylätä oman lapsensa?
[/quote]
Ei se ole mitään hylkäämistä, jos sanoo, että palataan asiaan sitten kun osaat käyttäytyä. Ei, vaikka jokainen tapaaminen ja puhelu päättyisi noin. Kyllä aikuisen pitää osa käyttäytyä asiallisesti vaikka eri mieltä jostain olisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meno on nyt jatkunut aika samanlaisena kuin aina ennenkin, mutta en tosiaan enää aina vastaa enkä puhu kuin ihan max 15min puhelimessa, yleensä vajaa 10min.
Taas viikonloppuna ei ole äidistä kuulunut ja huomenna aloittaa soittelemisen.
En aio olla neiti korvana enää ja äiti saa loukkaantua ja lähetellä mielin määrin aikaisemman tyylisiä viestejä. En noteeraa niitä mitenkään
ap
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 13:25"]
Vastaa siihen viestiin `kiitos, että ymmärsit. Saa mulle soittaa vaikkei olisi niin tärkeää asiaa ja soittaa saa myös viikonloppuna :)`
Koska tuolla viestillä äitisi halusi nimenomaan syyllistää. Tarkoitus oli, että olet hänen kynnysmattonsa taas. Ja kun vastaisit tuolla tavalla niin äitisi tajuaisi, ettet suostu enää ja että mielestäsi hän on toiminut itsekkäästi
[/quote] Minäkin vastaisin viestiin tuolla tavalla. Vaikka että "hienoa, että ymmärsit näkökulmani asiaan ja myönsit toimineesi itsekkäästi. Minusta on mukava jutella kanssasi silloin tällöin ja olisi myös mukavaa jos olisit kiinnostunut minunkin asioistani. Valitettavasti en ehdi vastata puhelimeen ja jutella aina kun soitat, mutta ehdimme jutella iltaisin paremmalla ajalla."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se onkin yllättävä kuinka lojaaleja aikuisetkin lapset ovat vanhemmilleen.
Helposti siedetään monenlaista käytöstä ja kaltoinkohtelua.,
Miksi? Velvollisuudesta? Kiitollisuudesta? Syyllisyydestä?
Ei varmasti ap:kaan vaikkapa hyvältä kaverilta moista hyväksyisi
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 13:36"]
Minulla on tytär, joka hipoo narsismia. Hän on aina kaunein, paras, viisain ja hänen tapansa toimia on ainut oikea. Jos asiat ei mene hänen haluamallaan tavalla, hän huutaa, raivoaa ja paiskoo tavaroita, eikä halua olla enää missään tekemisissä kyseisen toisinajattelijan kanssa, kunnes tarvitsee tätä jälleen. Aikuinen ihminen. Muutoin syyttäisin täysin itseäni, mutta hänen neljästä sisaruksestaan on kasvanut ihan erilaisia ihmisiä. En enää kauaa jaksa. Voiko äiti hylätä oman lapsensa?
[/quote]
Surullista. Mutta jos kyseessä on oikeasti jo aikuinen ihminen, niin sinulla on oikeus pitää etäisyyttä. Ehkä velvollisuuskin, jos ajattelet hyvinvointiasi, ja toisaalta sitä, että lapsi oppisi jotain. On helppo kyykyttää sellaista, joka kyykistyy.