Auttakaa..
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä n. 7 vuotta. Suhteemme on ollut vähän on-off luontoinen (ehkä nuoresta iästämme johtuen). Tänä aikana miehelläni on ollut toisen naisen kanssa sutinaa lukuisia kertoja (aina saman naisen). Lähinnä silloin, kun olemme olleet erossa.
Meillä on n. puolivuotias lapsi. Mies ei olisi halunnut lasta alunperin, mutta sopeutui sitten ajatukseen.
Hän on aika vähän kotona, harrastukset vie paljon aikaa. Olen tähän tottunut aika lailla alusta asti.
Loppuraskaudesta sain tietää, että mies oli pettänyt minua sen naisen kanssa. Tiedän myös, että nainen ei tiennyt sillä hetkellä meille olevan tulossa lasta vaan kuuli siitä vasta tapahtuneen jälkeen.. En siis syytä naista tästä pahemmin.
Nyt sitten LUULLAKSENI meni useita kuukausia että mitään ei tapahtunut, vaan nyt sain tietää että mieheni taas oma-aloitteisesti kirjoittelee tälle naiselle. Nainen vastailee kyllä eikä ole tyly, mutta ei tyrkkykään. Eli mieheni on selvästi innokkaampi.. :(
Mitä helvettiä minä teen?
Kommentit (30)
Hei ap, olet saanut paljon hyviä vastauksia etkä enää kommentoi niitä mitenkään? Eikö vastaukset miellyttäneet vai mikä on?
Onko ihan pakko lisääntyä tuollaisten on-off-poikaystävien kanssa?
Kirjoittajat 5 ja 19 puhuvat täysin asiaa! Millaisia neuvoja olet AP etsimässä, jos et halua eroa mutta kuitenkin jonkinlaiseen lopputulokseen pitäisi päätyä? Neuvoja on oikeastaan kaksi, 1)Ero, jota et halua (syystä tai toisesta) ja 2)Tyydyt tuohon miehesi käytökseen ilman mutinoita (enkä tosiaan, eikä näköjään kukaan muukaan, ymmärrä tätä).
Hei. Olet saanut paljon kommentteja tilanteeseesi liittyen.
Suosittelen perheneuvontaan tai pariterapiaan hakeutumista.
Omalla asuinalueellasi toimivan perheasiain neuvottelukeskuksen löydät tästä
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/40D5B401E55B1785C225748000449ACD?OpenDocument&lang=FI
Pettäminen tai luottamuksen menettäminen on aina ihmiselle iso haava ja sen työstäminen vaatii aikaa ja taitoakin. Pettämisestäkin voi selvitä, mutta siitä ei selviä vain painamalla asia villaisella vaan prosessi voi olla vaativakin, koska se koskettaa ihmistä syvältä.
Toivon hyvää toipumista!
Oletko koskaan sanonut miehellesi että tiedät totuuden? Kieltääkö kaiken vai onko vaan "ihan sama"-fiiliksillä? Olen samaa mieltä mitä jokainen aikaisempi kirjoittaja, että ero on varmasti lapsen ja SINUN kannalta parempi vaihtoehto. Eiköhän elämällä ole tarjota jotai parempaa sitten aikanaan, kuin pettävä kumppani! Ei varmasti ole helppo päätös kun vielä kyseessä on ensirakkaus jonka kanssa on koettu suuria elämänmuutoksia! :( Toivottavasti löytäisit ihmisiä joille puhua ettei asian kanssa tarvitsisi jäädä yksin! Varsinkin erotilanteessa tuki on tärkeä.
Varmasti jättäminen vaikeaa etenkin kun lapsi mukana, mutta kyllä se taitasi nyt olla paras ratkaisu. Yhden kerran pettämisen voi antaa anteeksi, mutta jos kaava vain toistuu niin kyse on kyllä täydestä kunnioituksenpuuttesta. Pidä asialliset välit mieheen lapsen vuoksi, mutta etsi uusi mies joka kohtelee sinua ansaitsemallasi tavalla.
Näistä viimesistä (loppuraskauden pettäminen ja sen jälkeiset viestit) en ole sanonut mitään, vaan aiemmin asenne on ollut että ensin kieltää ja lopulta on että jaa entäs sitten.. Uskoisin että erotilanteessa mulla olisi tukea perheestä..vaan tässä tilanteessa kun en haluaisi erota niin ei ole ketään kelle puhua.
Pahinta melkein on nähdä mieheni katseet jos olemme sen toisen naisen kanssa samaan aikaan kaupassa tms.Ei katso minua ikinä niin :(
Ap
Miestä kiinnostaa tuo toinen nainen, koska tämä on ns. kielletty hedelmä. Hän ei halua erota, koska tämän jälkeen ei kiellettyä hedelmää enää olisi vaan hänen pitäisi taas alistua arkeen. Selvästi miehesi on erittäin itsekeskeinen ja epäluotettava. Miksi siis haluaisit jatkaa parisuhteessa henkilön kanssa, joka valehtelee, pettää, vähättelee sinun tuntemuksiasi ja polkee itsetuntoasi ja teidän perheenne perustaa eli parisuhdettanne lokaan joka hetki?
Toisaalta olet nyt sen verran uudessa elämäntilanteessa, että suosittelen oikeasti ottamaan itsellesi aikalisän. Aikalisällä tarkoitan sitä, että valmistelet rauhassa ja tarkoituksellisesti eroa mutta et vaadi sitä tapahtuvaksi juuri nyt. Annat itsellesi aikaa tottua siihen ja kohtaat ne eron järjestelyvaikeudet hissukseen. Samalla kehität itsellesi itsetuntoa. Käy vauvan kanssa tapahtumissa, hanki äitikavereita, vieraile ystävien ja sukulaisten luona ja järjestele elämääsi paljon uutta ja hauskaa. Tee kiinnostavia asioita miehestä riippumatta. Hanki uusi harrastus (varmaan joku sukulainen tai ystävä voi hoitaa vauvaa pari tuntia) tai yhteinen harrastus vauvan kanssa. Älä jää kotiin mököttämään äläkä ole miehellesi ilmainen piika. Tee vain välttämättömimmät kotityöt ja pyri tekemään elämästä muuten mukavaa. Lopeta miehen paapominen äläkä kerro hänelle menemisistäsi ja tekemisistäsi. Näin teet henkistä eroa.
Suunnitele valmiiksi myös eron konkreettiset asiat kuten sen, kumpi lähtee, mistä uusi asunto, mitkä ovat sinun, mitkä miehen tavaroita, lastenvalvojalla käynti. Voit purkaa pahaa oloasi kirjoittamalla miehelle kirje. Sitä ei ole pakko ikinä hänelle antaa tai voit sitten antaa sen silloin, kun mielestäsi on sopivaa, mutta siihen voit vuodattaa kaikki katkerat tunteeis, joita et tuo nyt julki.
Kun koet, että olet riittävän vahva, ota ero.
Missä sun itsekunnioitus on? Entä sun miehen kunnioitus sua kohtaan?