Kuinka paljon Suomessa on vapaita työpaikkoja? Kuinka paljon työttömiä?

Täystyöllisyys tuskin toteutuu ikinä.

puolisen miljoonaa työtöntä (osa työllisyyskoulutuksessa tai työllistettynä, mut tuo on oikea luku) työpaikkoja en tiiä, mutta hirveän paljon vähemmän

Työttömiä lienee jotakin puolisen miljoonaa jos lasketaan kaikki kursseilla olevat yms. mukaan. Avoimia työpaikkoja ei tosiana taida olla lähellekään sitä määrää mitä pitäisi, etenkin kun ei voi ihmisiä vaan laittaa jonnekin vana pitäisi olla sopiva koulutus ja oikeassa paikassa.

Mutta aina näissä tilastoissa hämää hetkellisesti työttöminä olevat. Itse olen ollut ansaitusti kaksi kuukautta työttömänä oltuani 1,5-vuotta yhtäkyytiä töissä. Työt jatkuu taas ensiviikolla.

Myös tunturialueet hämäävät keväisin ja syksyisin. Osa on vain sesonkitöissä ja tekevät silloin vuoden tilin, että voivat olla taas sen muutaman kuukauden työttöminä. Nuilla alueilla he ovat tottuneet siihen, osalla voi olla kesäksi joku muu työ valmiina, tai sitten vain ovat työttöminä.

Paljon vapaita työpaikkoja on? 60 000? Ja 500 000 työtöntä? Onko oikeasti näin?

http://www.hs.fi/sunnuntai/a1380945599429

Työttömät, yhteiskunnan selkäranka

Keskustelu työttömyyskorvausta saavien työvelvollisuudesta ei tänä syksynä tunnu laantuvan. Kukaan ei silti ole vieläkään tuonut mukaan näkökohtaa, jonka itse miellän olennaisimmaksi. Sille on antanut muotoilun kanadalainen filosofi Brian Zamulinski.

Hänen mukaansa työttömät ansaitsevat syvää kiitollisuutta, koska koko yhteiskunnan kitkaton toiminta nojaa heidän työttömyyteensä.

Makrotaloustieteen keskeisiä käsitteitä on niin kutsuttu tasapainotyöttömyys. Se tarkoittaa alinta työttömyyden tasoa, joka ei aiheuta inflaation kiihtymistä.

Jos talous saavuttaa täystyöllisyyden, yritysten on maksettava suurempia palkkoja saadakseen houkutelluksi työvoimaa. Tämän jälkeen yritykset nostavat tuotteittensa hintoja, jotta voivat kompensoida palkankorotusten aiheuttamat menetykset. Yleinen kustannustaso nousee, jolloin rahan arvo laskee eli tapahtuu inflaatiota.

Vaikka poliitikot usein sanovat vähintäänkin haaveilevansa "työttömyyden poistamisesta", talouspolitiikan tavoitetilana ei nykyään ole täystyöllisyys vaan juuri tasapainotyöttömyys. Täystyöllisyyteen ollaan tahallaan edes pyrkimättä, koska se aiheuttaisi liikaa inflaatiota.

Tavoitteena on siis, että työvoimasta on aina ylitarjontaa tietty minimimäärä – myös silloin, kun taloudella menee hyvin. Tarkka luku vaihtelee maasta toiseen, mutta on aina vähintään muutamia prosentteja. Siten jopa Itävallassa, jonka pienestä työttömyydestä puhuin tällä palstalla pari kuukautta sitten, on lähes viisi prosenttia työvoimasta vailla työtä.

Tällöin poliitikot eivät voi sosiaalipolitiikassaan uskottavasti syyllistää työttömiä omasta työttömyydestään, koska he ovat talouspolitiikallaan välillisesti aiheuttaneet tämän saman työttömyyden.

Mutta Zamulinskin argumentti ei jää tähän. Hän kiinnittää huomiota myös siihen, miksi inflaation vastustaminen sitten on niin tärkeää: siksi, että kiihtyessään inflaatio vaarantaisi koko yhteiskunnan perustan. Historiassahan on tästä dramaattisia esimerkkejä: 1920-luvun Saksa, 1940-luvun Unkari, tämän päivän Zimbabwe.

Tasapainotyöttömyyden ylläpito ei ole vain poliittinen valinta, joka nostaa inflaation torjunnan tärkeämmäksi kuin täystyöllisyyden. Muunlaista valintaa ei pitkällä aikavälillä ehkä voisi edes tehdä.

Työttömyys turvaa näin huomaamatta koko markkinatalouden olemassaolon. Tällöin ne, jotka ovat kulloinkin työttömiä, ovat oikeutettuja korvaukseen siitä, että he työttömyydellään pitävät yhteiskuntaa pystyssä. Se, että osa ihmisistä ei tee työtä, on omalla tavallaan yhtä välttämätöntä talouden menestykselle kuin se, että muut taas tekevät työtä.

Logiikka on sama kuin vaikkapa maa-alueen pakkolunastuksessa. Yhteiskunnan kokonaisetu vaatii, että joidenkin yksityisten ihmisten etu kärsii, ja heidän kuuluu saada kunnollinen rahallinen korvaus tästä kärsimyksestä. Hyötyjä maksakoon.

Nyt joku voisi huomauttaa, että kaikki työttömät eivät ehkä ole työhaluisia. Tällöin he eivät todellisuudessa lisää työvoiman ylitarjontaa eivätkä siten myöskään auta inflaation torjunnassa. Mutta työhalun aitoutta ei voi mitata muuten kuin järjestämällä työtä. Ja kuten todettu, talouspolitiikan maalina on, ettei sitä järjesty yhtä aikaa kaikille.

Tämä kaikki on tietenkin täysin vastakkaista sellaiselle suositulle moraaliajattelulle, joka korostaa työn arvoa yli kaiken. Mutta jos uskomme tasapainotyöttömyyden teoriaan, kuten taloustieteen valtavirta tekee, kyse on yksinkertaisesti tieteellisistä faktoista.

up

Wikipedian mukaan jokaista avointa työpaikkaa kohden on kymmenen työtöntä, mutta sen jälkeen kun luin tuon netistä, Suomesta on kadonnut vuoden aikana 40 000 työpaikkaa, joten luku voi olla suurempi.