Miten nukutatte vastahakoisen lapsen?
Joka ei millään halua nukkumaan vaikka selvästi väsynyt.
Kommentit (22)
mun kaksivuotiaan päikkäreille näin... nukahtaa aika pian.
samalla kun poika hillui ympäri sänkyä.. en reagoinut häneen mitenkään.. saatoin lukea jotain tai istuin vain mietteissäni.. pikkuhiljaa poika rauhoittui ja alkoi nukuttamaan itseään..
Alussa tämä saattaa kestää PITKÄÄN..mutta kun pitää saman rutiinin joka kerta, pikkuhiljaa lapsi tajuaa, että turha pitkittää hommaa..
En tosin t/iedä minkä ikäisestä puhut?
Mun poika oli tämän rutiinin aloittaessa alle 1v... seuraava askel oli, kun siirryin istumaan hänen huoneen ovelle ja nykyään en ole edes näköpiirissä.. istun olkkarissa kun poika nukuttaa itseään.. jos hän tulee sängystä pois, kiikutan takaisin joko sanomalla " nyt nukkumaan" tai sitten olen vain hiljaa.. nyt hän siis 1,5v.
tuntuu niin utopiselta nuo silittelyt ym. Sillä vastustaa todella raivoisasti nukkumaan menoa. Välillä yritän pitää sängyssa,mutta tuntuu melkein väkivaltaiselta kun panee niin hanttiin. Karkaa myös huoneestaan samantien.
Tuo keino on ollu meilläkin käytössä että istun sängyn vieressä enkä reagoi lapseen mitenkään muuta kuin vahdin ettei pääse pois.
Sun lapsi panee raivokkaasti hanttiin ja karkailee koska tietää että äiti luovuttaa ja päästää.
Vierailija:
tuntuu niin utopiselta nuo silittelyt ym. Sillä vastustaa todella raivoisasti nukkumaan menoa. Välillä yritän pitää sängyssa,mutta tuntuu melkein väkivaltaiselta kun panee niin hanttiin. Karkaa myös huoneestaan samantien.
Oltiin siihen asti nukutettu yhdessä. Samalla meillä vedettiin raja siihen, että iltalukemista luetaan vain yksi kirja, ei jutella muita juttuja enää sängyssä, ei päästetä sängystä pois. Isä nukkuu vieressä ja pitää kättä edessä, ettei poika pääse pois. Myös samaan aikaan vietiin vauva nukuttamisen ajaksi pois makkarista, sillä sen kitinä häiritsi nukahtamista. Näin ollaan saatu nukuttaminen lyhenemään kahdesta tunnista enintään tuntiin. Se on jo meille hyvin. Poika on vajaan kahden vuoden.
Toki lapsi raivoaa, mutta vanhemman pitää se kestää.
ihan ekoina viikkoina poika yritti kovasti tulla pois sängystään..mutta olin vaan ihan hiljaa ja estin sen..(=työnsin jalat aina takas sänkyyn jne).. Mutta en sanonut mitään (sillä tiesin, että jos avaan suuni, saatan hyvin herkästi menettää malttini).. aika pian poika oppi, ettei kannata edes yrittää, kun äiti on ihan vieressä ja työntää takaisin kuitenkin..
Mutta jos poika esim. seisoi sängyssä, en pistänyt takaisin makaamaan.. hän siis sai hillua juuri niinkuin halusi, kunhan pysyi sängyssä.. usko pois, ei ne lapset ikuisuutta jaksa itseän viihdyttää, jos kukaan ei edes reagoi niiden tekemisiin..
t:4
Ei tarvita minun raivoa siihen että tuntuu JA sanoin että tuntuu väkivaltaiselta en sanonut että sitä se on. Jos toinen pistää kaikin voimin hanttiin ja kinuaa pystyyn,ei pelkkä rauhallinen kädellä pitely riitä.
oletteko panneet nukutuksen ajaksi oven kokonaan kiinni? Silloin ainakin pysyisi huoneessaan.
meillä kuitenkin koitetaan pitää rytmejä yllä. Ja meillä työtä tekevillä on aikainen aamuherätys. Eipä siinä viitsi yötä myöten valvoa.
Entä päästättekö lasta leluihin käsiksi vaan oletteko ehdottomia että sängyssä on pysyttävä? t ap
Vierailija:
Entä päästättekö lasta leluihin käsiksi vaan oletteko ehdottomia että sängyssä on pysyttävä? t ap
No ei todellakaan kannata päästä lasta käsiksi leluihin. Lelut eivät kuulu sänkyyn. Sängyssä on pysyttävä. Yksi unikaveri voi olla, joku nalle tmv. mutta ei siis mikään traktori.
Ihan hyviä ja aikas samanlaisia on tullutkin.
Hyvä teille. Teillä ei sitten varmaankaan ole sellaista lasta, joka parkuu illalla / yöllä kaksi tuntia jollei laiteta nukkumaan. Ja nukkumaan ei käy nukuttamatta. Ei meillä nukuttamisen ilosta nukuteta, vaan sikis, että se on ainoa mahdollisuus. Ei olla sitä itse ehdottomasti haluttu. Sulla vaan on helppo lapsi.
Ovea ei missään nimessä laiteta kokonaan kiinni jos vanhemmat ovat pois huoneesta. Muistan kuinka itse lapsena tunsin olevani yksin maailmassa jos ovi oli kiinni mutta jos ovi oli auki niin nukahtaminen oli helpompaa.
Meidän parivuotias on ennen nukkumaan menoaan aina villillä tuulella vaikka rytmit on aina samat ja rauhoittuminen aloitetaan hyvissä ajoin. Jotenkin lapsi saa aina hepulin kun on aika mennä sänkyyn.
Jompi kumpi vanhemmista menee viereen, lukee yhden sadun ja sen jälkeen jutellaan (kuiskaten) mitä päivän aikana on tehty ja nähty. Lapsi on usein niin meno päällä ettei edes kuule mitä kuiskailen, mutta kun mainitsen kivoja juttuja niin jo pysähtyy kuuntelemaan ja alkaa itsekin kuiskailemaan. Silloin olemme jo voiton puolella koska lapsi on pysähtynyt ja kuuntelee.
Hetken päästä kun on päivä käyty läpi aikuinen sanoo että nyt on aika nukkua ja olla hiljaa. Jos lapsi vielä höpöttelee niin saatan nyökkäillä ja kuiskata " niin" , mutta en osallistu sen enempää jutteluihin.
Yleensä hetki tämän jälkeen äiti (tai isä) siirtyy olohuoneeseen ja lapsi jää itsekseen nukahtamaan. Jos kuulemme hänen liikkuvan huoneessaan hiljaa niin annamme liikkua. Kauaa hän ei sitä jaksa ja yleensä on vain laittanut kaikki nuket ja nallet nukkumaan tms.
Joskus huutelee paljon perään ja silloin vastataan että " nyt nukutaan ja hyvää yötä" . Montaa kertaa ei sitäkään toisteta.
Periaatteena aina samat rutiinit. Ensin syödään, sitten sänkyyn lukemaan yksi satu. Sen jälkeen pää tyynyyn ja poistutaan huoneesta kuuloetäisyydelle. Aikansa inisee, sitten nukahtaa.
Meillä oli aiemmin vaikeampaa kun yritimme silitellä, istuimme huoneessa tuntikausia jne. Lapsi vaan huusi, protestoi ja tuli sängystä pois. Näillä rutiineilla hän tietää, että nukkuma-aika on nyt eikä siitä neuvotella.
Ennen onnistui pinnasänkyyn, mutta kun rupesi sieltä rimpuilemaan pois. jatkettavasta sängystä liukenee heti kun otteen irrottaa. Huuto on jo kova tässä vaiheessa.
Kanna takaisin vaikka 50 kertaa. Jossakin vaiheessa menee varmasti jakeluun.
Töihin meillä lähdetään aamulla, niin kuin muissakin perheissä. Pakottamalla ei saa kuin pahaa aikaan.
Jos alkaa hysteerisenä huutamaan niin pieneksi hetkeksi otan syliin ja rauhoituttuaan taas takaisin sänkyyn.