Olen aivan kuollut työpäivän jälkeen
Onko muilla samaa ongelmaa, työpäivän jälkeen en jaksaisi enää mitään. Itsellä on aivan tavallinen, mukava työ lasten ja nuorten parissa, kaksi päiväkoti-ikäistä lasta ja tavallisessa 8-16 työssä oleva aviomies. Työpäiväni päättyy kolmelta, haen lapset kahdesta eri hoitopaikasta ja olemme kotona neljän maissa.
Usein suunnittelen, että olisi kivaa lähteä lasten kanssa vielä illalla leikkipuistoon tai uimaan tai voisimme askarrella yhdessä tms. Todellisuudessa jaksan juuri ja juuri laittaa jotain syömistä, pistää pyykkikoneen käyntiin ja lysähdän sohvalle. Lapset saavat katsoa pikkukakkosta ja leikkiä keskenään. Iltatoimet jaksan juuri ja juuri, hermo saattaa pettää helposti jo siinä vaiheessa kun haluaisin itsekin vain jo nukkumaan.
Nukun hyvin, liikun, syöminen voi olla joskus niin ja näin... En haluaisi olla näin nuutunut.
Kommentit (17)
Varma konsti neuvoksi:
Viime talvena minulla ei ollut ollenkaan flunssaa ja olin virkeä joka päivä. Ennen aina on pimeä aika väsyttänyt ja ollut flunssaa joka talvi. Viime talven söin d-vitamiini tabletteja, möllerin kalanmaksaöljyä, herukansydän tyrni kabseleita ja isokarpalo kabseleita ja voin oikein hyvin. Kesää ennen lopetin noiden käytön ja heinä- elokuun vaihteessa oli flunssa. Nyt olen taas syksyn syönyt noita erinomaisia tabletteja ja olo on virkeä. Nivelkivut myös häviävät noiden myötä.
On vähän ehkä outoa? Mulla oli sama tunne silloin, kun aloitin työelämän, eli 14v, kun jouduin seisomaan yht 8h päivässä tiskin takana, olin aivan puhki, itkin parina iltana kotona äidille, etten _ikinä_ mene töihin isompana...
Noh, töitä on puskettu ever since, mitä nyt parit lomat ja parit lapset välissä...
Eli ehkä sua jokin vaivaa, kun et jaksa?
No sinänsä normaalia lapsiperheen arkea. me kyllä usein raahaudutaan sinne uimaan ja iltaisinkin ulos kun se kuitenkin tuntuu piristävän kun vaan pääsee liikkelle, kotona on vaikeuksia pysyä hereillä.
meidän taktiikka on se että kotiin tultua syödään rauhaSa ja röhnätään sohvalla pikkukakkosen ajan, siis levähdetään ihan rauhassa ja lähdetään liikkeelle vasta kuuden jälkeen. Iltapala on päiväkotipäivinä klo 20, joten ihan hyvin ehtii käydä ulmassa tai kaupassa tai ulkona vaikka lähtee vähän myöhemmin. Lapsetki tarvii sen lepohetken päiväkodin jälkeen, muuten ovat vaan kiukkuisia.
yks mikä tulee mieleen on se että jos oot kovin huonokuntoinen niin puhti voi olla pois senkin takia. Jossain tutkimuksessa oli että suomalaisten fyysinen kunto on niin heikko että moni jaksaa töissäkinnvaan kuusi tuntia ja viimeiset pari tuntia on tehotonta kun väsynys jo iskee.
Noinhan se helposti menee - ja sitten kun lösähtää siihen sohvalle niin ylös on vaikea päästä. Sovi tapaamisia (vaikka sinne puistoon tai uimahalliin) tuttavaperheiden kanssa niin on pakko lähteä - ja illalla on hyvä mieli kun tuli lähdettyä!
Auttaisiko kuppi kahvia? Esim. viimeiseksi ennen töistä lähtöä.
Nukutko oikeasti hyvin? Kysypä mieheltä kuorsaatko - voi vaikuttaa unen laatuun, ja silloin ei välttämättä edes 10h sängyssä riitä...
Niin siis ap milloin liikut, jos et jaksa työpäivien jälkeen "mitään"? Viikonloppuisin? Mun jaksamistani ainakin syö ihan hirveästi se, että töiden takia ei saa arkena koskaan nukkua niin pitkään kuin haluaisi, eli 8-9 aamulla, vaan viimeistään seitsemältä pitää nousta. Tämä vuodenaika myös on uuvuttavin mahdollinen, lisäksi olen raskaana. Mutta siis ei täälläkään jaksa eikä huvita tehdä oikein mitään. Hitto kun saisi nukkua aamulla pidempään. Aikaisemmin nukkumaanmeno ei auta, sillä jos menen 9-10 aikaan nukumaan, herään yöllä enkä saa nukuttua kuin vasta tunnin-parin päästä. Jos menen 22:30 - 23, nukun paremmin.
Minulla on samanlaista. Tosin työpäivät on vähän pidempiä (10 tuntia) eli kun tulen kotiin, ei silloin oikeasti enää minnekään ehdikään, kun lasten nukkumaanmenoaika painaa jo päälle. Meillä lapset myös herättelevät monta kertaa joka yö. Mutta vaikka syitä väsymykseeni on, tunnen hyvin tuon inhottavan olotilan, kun pitäisi ja pitäisi, mutta yhtään mitään ei jaksa tehdä. Viikonloppu ei riitä arjesta palautumiseen.
Valokin vaikuttaa, olen aina väsynein pimeimpänä vuodenaikana, kun aamulla töihin lähtiessä ja illalla autolle kävellessä on pimeää. Viikonloppuisin yritän olla valoisaan aikaan ulkona ja se tuntuu auttavan hieman.
Täällä yksi täysin kuollut! Tosin päiväni ovat hitusen pidempiä, työt alkavat klo 7, loppuvat 17-18 plus puolentoista tunnin työmatkat suuntaansa. Onneksi työpäivät ovat vain ma-to ja mies tekee osa-aikaista työtä niin ehtii olemaan lasten kanssa. Olen viikonloppuäiti.
Musta kuulostaa vähän oudolta, koska ilmeisesti kuitenkin pidät työstäsi, työpäivät eivät ole liian pitkiä ja olet ajoissa kotonakin. Oletko esim. loma-aikoina sitten huomattavasti pirteämpi? Puhtaasti fyysinen väsymys voi johtua miljoonasta eri asiasta ja kuvittelisi, että työsi ei ainakaan sinua noin paljoa väsytä vaan vika voi olla jossain fyysisessä ongelmassa.
Liikun yleensä viikonloppuisin ja viikollakin kerran tai jopa kaksi, jos vaan saan itseni pakotettua... Viikonloppuisin olen yleensä pirteämpi. Jotenkin tuntuu, että tämä ei olisi vain fyysistä, vaan olen henkisesti uuvahtanut työpäivän jälkeen, vaikka pidänkin työstäni.
HALOOOOOOOOOOOOOO !!!!!
Kakkonen kertonut jo ratkaisun.
Älkää enää marisko !!!!!!!!!
Sä ehkä olet vaan peruslaiska?
Muuten yleensä jaksaa nostaa ahterinsa, vaikka pakolla, ellei ole ...?
Hetkittäinen jaksamattomuus on ihan jees, mutta jos tää on pidempiaikaista, kannattaa miettiä montaa osaa, ruokaa, fiilistä, tunteita, töitä, rakkautta, halua...?!
Harmittaa, kun tiedän, että olo olisi parempi kun saisi lähdettyä vaikka sinne uimaan, mutta en vaan saa pakotettua itseäni :/ Kai tämä pimeyskin vaikuttaa. Tuntuu että en ole sellainen ihminen kuin haluaisin olla. Koti on sotkuinen ja kaikki asiat vähän rempallaan, hammapesut hoidetaan miten sattuu jne. Olen tosi saamaton.
Mittaapas ihan huvikseen hemoglobiini! Mulla oli anemia, enkä ikinä-ikinä olisi voinut uskoa sitä väsymyksen syyksi. Oikeastaan en edes käsittänyt olevani väsynyt, kun se oli jotenkin tullut osaksi mun persoonaa. Veriarvot otettiin tavallisessa työterveystarkistuksessa ja työterkkari meinas pudottaa silmät kun se näki. En ollut ikinä ennen kärsinyt huonoista rauta-arvoista, päinvastoin. Oli vaan jotenkin nyt tippuneet.
Kuulostaa oudolta vai? Mun mielestä taas on ihan normaalia ettei työpäivän jälkeen välttämättä jaksa mitään ihmeempiä. Liikun säännöllisesti, pidän siitä kiinni...se auttaa jaksamaan arkea. Käyn erilaisissa jumpissa mutta huomaan että ulkoilu tekee hyvää. Raitis ilma piristää. Syöthän tarpeeksi vitamiineja? Pimeys vaikuttaa ja huomaan että se vaikuttaa mielialaan..
Hemoglobiini tai kilpirauhanen syynä. Mulla tuollainen johtui kilpirauhasesta. Varsinkin jos muitakin vajaatoiminnan oireita löytyy, tai suvussa on.
Olen opiskelija, lapset päiväkodissa, ja elämä helppoa koska opiskelu ei ainakaan multa vie samalla tavalla energiaa kuin työssäkäynti. Mut ei tule kyllä mieleenkään että päivän jälkeen pitäisi lähteä minnekään pimeään räntäsateeseen. Pimeät illat nukutaan että jaksetaan kukkua sitten keväällä ja kesällä. :)
Meidän illat menee niin, että leikin lasten kanssa legoilla, ehkä askarrellaan jotain. Koiran kanssa käyn tunnin verran ulkona. Siivoan keittiön. Tsadaa, päivä on pulkassa! Jos saan tästä jonain päivänä universumilta jonkinlaisen rangaistuksen, kun en tätäkään aikaa juossut suorittamassa tai kuluttamassa rahaa ja elämyksiä, niin se on sitten voivoi. Murehditaan sitä sitten. ;)
Oletteko oikeasti sitä mieltä, että ihmisen pitäisi jaksaa työpäivän jälkeen vaikka mitä? Varsinkin jos on pieniä lapsia? Työpäivä ja työmatkat vievät kuitenkin päivästä väistämättä ne parhaimmat tunnit. Minä ainakin ymmärrään oiken hyvin, jos joku ei vaan jaksa työpäivän jälkeen enää mennä minnekään.