Muita, joita ärsyttää nuoret työelämässä?

Ovat ehkä saaneet kaikessa lastensa vuoksi uhrautuneilta vanhemmiltaan niin kauhean kuvan aikuisuudesta, etteivät halua tulla samanlaisiksi?

Ei, vakavasti puhuen: voisiko olla niin , että lapsi, joka on aina saanut kaiken ei koe sisäistä tarvetta kehittyä?

Kukapa ne on kasvattanut sellaisiksi? No tietysti nykyiset 40-60 -vuotiaat, eli katsokaapa peillin hyvät vanhemmat.

Öö, miksi aina pitää yleistää? On meitä kunnollisiakin nuoria ja lusmuilijoita löytyy myös niistä keski-ikäisistä. Itse olen aika ujo ja arka, enkä mielelläni kanna vastuuta isoista asioista yksin, mutta hommani kyllä hoidan ja päälle vaikka ylimäärästä. Ja olen 23 vuotias.

Minusta se on tämä syyttelykulttuuri työpaikoilla,varsinkin omassani ja jos on vielä naisvaltainen: Jos otat vastuun jostain,ja mokaat saat takuulla siitä kuulla,kun asia voitaisiin ratkoa yhdessä eikä mollata sitä yhtä. Kuka nuori haluaa tuota?

T: 22 vuotias "nuori"

Omista lapsistani 2 on laiskoja siis aivan kamalan laiskoja. Vanhin on sitten noiden vastakohta ja minusta turhankin ahkera. Tästä aiheesta muuten kuulee usein ja toiset suorastaan kiihtyvät nuorten asenteista puhuttaessa ja haukkuvat sekä päivittelevät nuorten hyödyttömyyttä. Osa ei suostu ottamaan edes ilmaiseksi työharjoitteluun vaan kokevat heidät hyvin haitalliseksi omalle yritykselleen. 

Se on jokapäiväistä kaikilla aloilla tuo syyttely ja kaikki pelkää vielä saavansa kenkää. Mutta meillä ainakin "nuoret" tulevat töihin miten sattuu ja kuvittelevat ettei kukaan huomaa. Keskellä päivää käydään mitä milloinkin hoitamassa "kaupungilla" ja syömässä tietenkin ollaan tunti tai kaksi. Toimarille joskus tuosta huomautin, yksi sai potkut, muut jatkavat samalla tavalla. En jaksa enää välittää, olkoon, ei se mulle kuulu.

t. 51v. specialisti

Huono motivaatio voi johtua siitäkin, jos nuoret eivät saa oikeita töitä. Kierrätetään aina jostain harjoittelupaikasta toiseen ilman kunnon palkkaa, kenkää annetaan harjoittelun lopussa ja otetaan uusi tilalle. Ketä kiinnostaa siinä tehdä töitä viimeisen päälle, kun tietää työnantajan riistävän itselleen rahanarvoista etua nuoresta sen minkä ehtii ja itselle jää vain jokunen tukieuro ja känsät käteen.

Minun kokemukseni mukaan taas ovat ruskeakielisiä ja hamuavat koko ajan uralla etenemistä. Eivät kuuluu liittoon ja murentavat nekin vähäiset edut mitä jotkut ovat ajan saatossa taistelleet. Työnantaja toki tykkää. Kaikilla (siis perheellisillä ja vanhemmilla) vain ei ole aikaa eikä varaa korvauksetta tehdä ylitöitä ja joustaa kaikkialle.

En kyllä allekirjoita noita väitteitä. Minulla on ja on ollut paljon nuoria työkavereita. Meillä käy tarvittaessa töissä paljon opiskelijoita, ja yhtä lukuun ottamatta kaikki ovat olleet ahkeria, luotettavia, innostuneita ja valmiina oppimaan ja kehittämään työtään. Ja ovat oikeasti tosi ahkeria ja valmiita töihin, opiskelujaan unohtamatta.

Meillä töissä nuoret ovat aina säntillisesti töissä ja ovat valmiita ylitöihin kun taas ne vanhat ruikuttavat ja valittavat ihan kaikesta ja koko ajan. Eivät ole ammatillisesti tässä päivässä mutta on pokkaa valittaa mm siitä kun joku keittää väärän vahvuista kahvia taukohuoneessa. Nuoret meillä ei valita mistään kun taas vanhat ihan koko ajan...

t. 39v

Pakkoko yleistää? En ainakaan itse lintsaisi töistä, jos olen sairaslomalla niin olen oikeasti sairas ja se harmittaa olla töistä pois. Enkä ole lusmuillut nuorempanakaan, 20-vuotiaana sain ensimmäisen työpaikkani.

Minä taas en näe opiskelua lusmuiluna, vaan työnsaannin parantamisena ja itsensä kehittämisenä. Aion lähteä vielä opiskelemaan, koska omalla alalla töitä on melko vähän. Eli lähden opiskelemaan, jotta ei tarvitsisi lusmuilla.

t. nainen 25 vuotta

Nuoret on viisaita! Miten tää maailma on mennyt tällaiseksi? Töiden saaminen on etuoikeus ja on ihan normaalia pelata koko ajan työmaalla "tuolileikkiä". Ketä tää enää motivoi?Töitä pitää olla halukkaille ja töissä ollaan töissä, mutta ei kai se epävarmuutta ja kilpailuakaan voi aina vaan olla. Jo itseään suojellakseen pitää varmaan alkaa halveksimaan töissäkäymistä, kun muuten elämällä ei ole kuin pettymyksiä tarjolla. Itselläni on VIELÄ työpaikka, mutta aina vaan ahdistavammaksi menee.

Mä olen alkanut ymmärtämään näitä työnvieroksujia, jotka onnellisena chillaa tuilla ja hehkuttaa, kuinka työtä tekee vaan tyhmät. Jospa ne onkin tän yhteiskunnan viisaita? Miten ihmisen psyyke edes kestäisi vuodesta toiseen lannistua työkuvioiden takia? Onhan se ihan normaalia kehittää siinä vaiheessa "eipä olis kiinnostanutkaan" -asenne.

Mua ärsyttää sun kaltaiset ihmiset, jotka eivät halua antaa toisille tilaa ollenkaan. Vaikea se on nuoren olla erinomainen työelämässä kun sinne ei meinaa millään päästä ja jos pääsee vastassa on sun kaltaisia katkeria ihmisiä.

Jaa. Itse taas olen törmännyt enemmänkin reippaisiin, kohteliaisiin, sääntöjä noudattaviin ja joustaviin nuoriin, kun heitä on tullut työssäoppimaan työpaikalleni tai ihan vain muualla työssä. Tietenkin aina löytyy näitä lusmuilijoitakin, mutta itsepähän tekevät itselleen hallaa.

Ei ole nuorena helppo mennä uuteen työhön, kun on joku katkera vanha emakko kyttäämässä jokaista liikettä ja oikein etsimässä virhettä. Vaikka teet kaiken mitä pitää ja enemmän, löytyy aina huomautettavaa. Tytöttely asiakkaiden edessä on myös yksi alistamisen keinoista.. Sitten on myös näitä työpaikkoja joissa ei perehdytetä kunnolla vaan tullaan jälkikäteen ohjastamaan. Ja jos liikaa kyselee neuvoja, jotta suoriutuisi hyvin on sekin joidenkin mielestä väärin ja osoittaa tyhmyyttä. Tiedä sitten miten päin olisi.

Lusmuilla opiskelijoina??? Johan! En oo kuullutkaan vielä kenestäkään, joka jättäytyy opiskelujen varjolla jää pois työelämästä! Yleensä kun niillä opiskelijoilla on hirmu hinku päästä tienaamaan pois siitä kurjasta taloudellisesta tilanteesta! Realismia vaan on ettei niitä työpaikkojakaan kasva puun oksalla, vaikka tekijöitä olisi. Nykyään ehkä tehdään sitten vielä jatko-opintoja, jos ei koulutusta vastaavaa työtä ei ole tarjolla. Ja se on ihan oikeutettua mielestäni.

liekö ap:lla itsellään edes koulutusta kun opiskelukin on lusmuilua?

sekä opiskelu että työelämää kokeneena (ja aina joka työstä paljon kiitosta saaneena) täytyy sanoa että opiskelu oli paljon rankempaa ja vaativampaa työtä kuin nykyinen asiantuntijatyöni. Toki koulujakin on erilaisia.

No mä oon muussa elämässä ollut semilaiska, mutta työssä ahkera ja "hyvän työntekijän" maineessa oleva. Olen palvelualalla, ja pomoni palkkaa mieluiten nuoria, vaikka itse on keski-ikäinen. Sanoo, että keski-ikäiset saikuttaa usein ja valittaa joka asiasta.

terv. yks 20v. opiskelija

Nuorissa on hyviä ja huonoja. Osa nuorista kantaa vastuun tämä on kotikasvatuksesta kiinni. Mitä siellä kotona on opetettu/vaadittu. Jos ei tarvii kotona tehdä mitään muuta kuin nukkua pelata pelejä kävellä valmiiseen ruokapöytään on todennäköistä et kakarat on täysi kädettömiä.Itsenaiseen työhön tai oma aloitteisesti ei tehdä mitään. Roskalaatikko pursuaa yli äly ei sano et se vois tyhjentää. Jos kotona ei ole opettu aika vaikeeta se on tyopaikallakaan mitään osata. Tärkeintä on se mikä on asenne se ratkaisee jos on halua oppia niin se onnistuu. Jos on laiska homma ei siitä oikein mitään tule. Kaikelaisia olen työnantajana nähny.