Jos ryhtyy suhteeseen ihmisen kanssa, joka ei ennen ole seurustellut, onko se sama kuin tapailisi "teiniä"?

Kokemukseni mukaan näkyy lähinnä siinä, että kynnys seksin harrastamiseen on korkea ja voi mennä todella kauan ennen kuin siihen asti edetään. Siis jos seksiäkään ei ole aiemmin ollut.

Ei minusta, jos on muilla elämän osa-alueilla elänyt aikuisen ihmisen elämää.

Ei ole. Ei "ikisinkku" vaimoni muuttunut kolmekymppisenä teiniksi, vaikka olinkin hänen ensimmäisensä. Suhde oli silti alkuun erilainen edellisiini verrattuna. Monesta asiasta oli syytä keskustella, eikä oletuksilla pitkälle pötkitty.

Seksin ihminen oppii nopeasti, mutta yhdessäasumisen vaatiman joustavuuden opettelussa on oma hommansa, jos on asunut vuosikymmenen yksin. Onneksi meillä on seinät leveällä ja katto korkealla.

Tietyllä tavalla kyllä. Toki hän on aikuinen ihminen, mutta rakkaus ja parisuhdehan usein saavat meistä herkimmät, lapsenomaisimmat piirteet esille niin hyvässä kuin pahassa. Hänelle se kaikki tapahtuu ensimmäistä kertaa, niin kuin monelle muulle on tapahtunut jo teininä/nuorena aikuisena.

Vierailija kirjoitti:

Tietyllä tavalla kyllä. Toki hän on aikuinen ihminen, mutta rakkaus ja parisuhdehan usein saavat meistä herkimmät, lapsenomaisimmat piirteet esille niin hyvässä kuin pahassa. Hänelle se kaikki tapahtuu ensimmäistä kertaa, niin kuin monelle muulle on tapahtunut jo teininä/nuorena aikuisena.

No miten sen nyt ottaa. Onhan aiemminkin voinut olla rakastumisia ja jopa jotain molemminpuolista sutinaa, vaikka ei olisi varsinaisesti seurustellut.

Kyllä se kokenutkin ihminen voi olla suhteessa kuin teini. Uskoisin olevan enemmän persoonakysymys.

Minä olin 22-vuotias, kun aloin seurustella ensimmäisen kerran. En siis mikään teini enää, vaikken sentään vielä ikisinkkukaan. Olen yhä saman miehen kanssa , katkeamatonta yhteiseloa takana 15 vuotta.

Ei se riipu seurustelusuhteiden määrästä tai aloitusajankohdasta, eivätkä seurustelusuhteet ole ainoat, mitkä kasvattavat ja kehittävät ihmistä. Aika ja elämänkokemus merkitsee enemmän. Tietysti on myös ihmisiä, joita mikään aika ja kokemus ei muuta, vaan he pysyvät kypsymättöminä ikiteineinä ikuisesti, mutta näitä tapauksia on onneksi vähemmän.

Se, että ei ole koskaan seurustellut, ei lähtökohtaisesti tee kenestäkään suhteessa "teiniä". Tietysti tilanteeseen voi liittyä paljon epävarmuutta jos potentiaalisella kumppanilla on takanaan jo suhdehistoriaa ja itse vasta aloittelemassa.

Teinisuhteet ovat sellaisia kuin ovat siksi, että osapuolet ovat teinejä eli todennäköisemmin ensimmäisessä suhteessaan itsekeskeisiä, epävarmoja ja kypsymättömiä henkisesti. Ja toisaalta myös siksi, että vasta opetellaan toisen ihmisen kanssa olemista. Kuitenkin myös aikuinen voi olla jämähtänyt henkisesti teinivaiheeseen, myös silloin kun takana on jo suhteita. Eli voi joko olla tai ei.

Olen kolmeakymppiä lähestyvä "ikisinkku" nainen. Tuskin olisin suhteessa mikään täysi teini, koska olen ohittanut muuten jo teinivaiheen elämässäni, vaikka siihen ei seurustelua kuulunutkaan. Luulen, että epävarmuutta voi silti tulla, jos toisella on se 10+ vuotta ihmissuhdehistoriaa takana ja itsellä ei ollenkaan. Mutta aikuisena osaan käsitellä näitä tunteita eri tavalla kuin teini osaisi.

No minä koin ensirakkauden 26v ja suhde mieheen oli todella vaikea ja tein kaikki sellaiset virheet mitä suurin osa varmasti tekee teini-ikäisenä. En siis ehkä muuttunut teini-ikäiseksi, mutta koska aiempaa kokemusta ei ollut, niin en osannut yhtään varautua tilanteisiin, jota vastaan tulin, hyväksyin liian paljon huonoa käytöstä, pommitin viestein, koska en voinut ymmärtää, sellaista asiaa kuin gaslighting, koska en ollut koskaan törmännyt vastaavaan. Nyt kaduttaa monet omat lapselliset virheet, mutta tästä on nyt opittu, vaikka suhteen seurauksena olen muuttunut läheisriippuvaksi reppanaksi. Ensi kerralla osaan tunnistaa jo paremmin asioita.

Ihmisen perusluonne ei muutu sen mukaan onko hän aloittanut seurustelut nuorena vai vanhempana. Joustava ihminen on joustava, aloittaa hän seurustelun sitten milloin vain. Ja hankala joustamaton ihminen ei taas monesti muutu useammankaan seurustelun myötä. Toki jokainen oppii jotain aina seurustelusta mutta jos ihminen on muuten mukava ja "kehityskelpoinen" niin ei sitä aikaisempaa seurustelua kannata liikaa tuijottaa.

Oma nykyinen aviomiehenikään ei ollut kunnolla seurustellut kertaakaan ennen kuin tapasi minut 26-vuotiaana. Ja on silti ollut ehdottomasti helpoin parisuhdekumppani joka minulla on koskaan ollut. Yhteenmuuttokin sujui ilman ainoatakaan ongelmaa niin että oikein ihmettelin että miten tämä voi mennä näin helposti. Mutta kyllä se oli kiinni vain mieheni hienosta luonteesta, ei siitä oliko hän seurustellut ennen vai ei.