"Miehen ammatti kertoo elämän intohimosta" - miten?

Kai se joillakin on noinkin. Mä en itse ole sellainen, käyn vähän kuormittavissa töissä vain rahan takia, mahdollisimman vähän, ja intohimot ovat vapaa-ajalla. En edes harkitsisi miestä, joka on ura- tai työelämäkeskeinen, haluan kaltaiseni. Löysin.

Olen itse eteenpäinpyrkivä ja kunnianhimoinen uranainen.

Tuskin sopisin yhteen sähkömiehen kanssa, jolle työ on vain tapa ansaita elanto ja vapaa-aika ja työaika erottuvat selkeästi toisistaan.

Olen nähnyt lapsesta lähtien painajaisia, joissa poljen paikallaan, enkä etene mihinkään. Se on kai tyypillistä kunnianhimoisille ihmisille. Jo pelkkä ajatus siitä, että olisi parisuhteessa sellaisen ihmisen kanssa herättää jotain vaikeasti määriteltävää ahdistusta, kuin olisi siinä painajaisessa.

Kokisin, että jo sen miehen kotiin luoma immapiiri vetäisi mua alaspäin ja olisi kuin painona nilkassa. Vähän kuin että joku valittaisi elämästä koko ajan masentuneena saa lähipiirinkin masentumaan.

Kaikki ystävänikin ovat samanlaisia arvoiltaan ja luonteeltaan kuin minä. Samanlaiset ihmiset viihtyvät keskenään. Olisi yäysin mahdotonta olla parisuhteessa toisenlaisen miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse eteenpäinpyrkivä ja kunnianhimoinen uranainen.

Tuskin sopisin yhteen sähkömiehen kanssa, jolle työ on vain tapa ansaita elanto ja vapaa-aika ja työaika erottuvat selkeästi toisistaan.

Olen nähnyt lapsesta lähtien painajaisia, joissa poljen paikallaan, enkä etene mihinkään. Se on kai tyypillistä kunnianhimoisille ihmisille. Jo pelkkä ajatus siitä, että olisi parisuhteessa sellaisen ihmisen kanssa herättää jotain vaikeasti määriteltävää ahdistusta, kuin olisi siinä painajaisessa.

Kokisin, että jo sen miehen kotiin luoma immapiiri vetäisi mua alaspäin ja olisi kuin painona nilkassa. Vähän kuin että joku valittaisi elämästä koko ajan masentuneena saa lähipiirinkin masentumaan.

Kaikki ystävänikin ovat samanlaisia arvoiltaan ja luonteeltaan kuin minä. Samanlaiset ihmiset viihtyvät keskenään. Olisi yäysin mahdotonta olla parisuhteessa toisenlaisen miehen kanssa.

Onko näin?

Miksi sitten tunnen todella monia ei-urakeskeisiä naisia jotka tuleva oikein hyvin toimeen urakeskeisten miestensä kanssa? Onkin ihan täydellinen yhdistelmä kun mies tekee uraa ja vaimo tuo yyhtälöön jotain muuta, vastakohdat täydentävät toisiaan ja kaikkea?

Miksi se toimii näin päin, mutta ei siten että se ei-urakeskeinen osapuoli on mies?

Aika iso osa tuntemistani ruumiillista työtä tekevistä duunareista tekee työnsä vaan siksi, että siitä saa rahaa. Ja valittavat koko ajan kaikesta, erityisesti p*skoista esimiehistä ja muista "herroista".

Sitten taas ne korkeimmin koulutetut tuttuni ovat niitä, jotka todella suhtautuvat työhönsä intohimolla. Isäni ja siskoni ovat tohtoreita ja he ovat todellakin henkeen ja vereen tutkijoita. Sisko laitteli jotain tutkimusajoja käyntiin jouluaattonakin, isä on 64v ja vaihtoi vielä pari vuotta sitten työpaikkaa, aikoo jatkaa töissä vielä pari vuotta. Oma pomoni, joka on lääkäri, on myös hyvin omistautunut työlleen, työpaikallani on toinenkin lääkäri, joka on jo eläkkeellä, mutta tekee silti pari pv viikossa töitä.

Toki on monia töitä, jotka eivät ole kenenkään unelmaduuni, vaan niihin vaan jotenkin päädytään ja niitä sitten tehdään. Uralla eteneminen kertoo kuitenkin jonkinlaisesta kunnianhimosta ja halusta menestyä, samoin kuin se, että kouluttautuu jollekin alalle.

Toisaalta intohimon kohde voi löytyä jostain muualta kuin töistä. Esimerkiksi oma mieheni, virkamies tylsääkin tylsemmällä tittelillä, on intohimoinen kalastaja ja eränkävijä ja harrastaa myös musiikkia aktiivisesti. Olen onnellinen, ettei hän enää ole töissä raksalla niinkuin joskus nuorempana. Silloin hän oli aina kotiin tullessaan väsynyt ja pahantuulinen ja hän myös kiroili paljon enemmän, nyt toimistotöissä ollessaan hänellä on paremmin energiaa osallistua perhe-elämään.