Perityykö puheliaisuus vanhemmilta lapsille samalla tavalla kuin introverttisyys?

Periytyy. Tosin voi periytyä myös isovanhemmilta.

Jaa-a. Mun lapset jotka aikuisia muistuttaa isäänsä joka on hyvin sosiaalinen ja meneväinen.

Lapset oppivat apinoimalla vanhempiaan. Päättele siitä.

Varmaan lapsen temperamentti jonkin verran periytyy, tietysti se voi sitten olla sekoitus vanhempien piirteitä tai osa korostuu. Anekdoottina, olen itse ainakin suulas puuhastelija kuten äitini ja siskoni taas on enemmän introvertti tarkkailija kuten isä.

Meillä kahdella introvertillä on niin extrovertti lapsi, että ei mitään rajaa. :D Pakosti hypännyt yhden sukupolven välistä.

Ei periydy, kun se puhelias vanhempi hoitaa puhumiset lapsen puolesta ja hänen ei tarvi. Kasvaa tosi introvertiksi helposti.

Ei välttämättä periydy, mutta käytösmallit opitaan ja ne istuvat yleensä lujassa.

Ei näyttäis periytyvän... Tiedän henkilön joka kaiken aikaa puhua pulputtaa, ei ehdi paljoo itse väliin sanomaan mutta lapsi on ujo ja hiljainen just hei sanoo ei muuta. Siitä on ollut puhetta myös päiväkodissa, lapsi ei paljoa puhu.

Vierailija kirjoitti:

Ei näyttäis periytyvän... Tiedän henkilön joka kaiken aikaa puhua pulputtaa, ei ehdi paljoo itse väliin sanomaan mutta lapsi on ujo ja hiljainen just hei sanoo ei muuta. Siitä on ollut puhetta myös päiväkodissa, lapsi ei paljoa puhu.

Jospa lapsi peri ominaisuutensa toiselta vanhemmaltaan.

Miten niin introverttiys periytyy? Ei ainakaan meidän perheessä ole näin.

Vierailija kirjoitti:

Miten niin introverttiys periytyy? Ei ainakaan meidän perheessä ole näin.

Lähetin tuloksesi Nobel-komitealle.

Olen puhelias, mies tavallinen, kolme lasta ovat kaikki rauhallisia. He puhuvat kyllä, mutta lähinnä tutuille, vieraammille tietenkin jos tarvitsee, mutta eivät hakeudu tilanteeseen, jossa vieraan kanssa jutellaan enemmän. Lapset teinejä.

Vierailija kirjoitti:

Miten niin introverttiys periytyy? Ei ainakaan meidän perheessä ole näin.

Meilläkin kaikki muut ovat ekstrovertimpiä, kuin minä ja kateellisena tosiaan ihmettelen, että miksi se ekstroverttius ei voinut vaan periytyä minullekin. Kun kerta kaikki muutkin meidän perheessä.. ://

- Intro. 

Puheliaisuus ja ekstroverttiys / hiljaisuus ja introverttiys eivät ole sama asia. Tunnen montakin introverttiä, jotka ovat hyvin puheliaita vaikka eivät välttämättä ole niitä, jotka ensimmäisenä ovat äänessä isossa porukassa.

Toisaalta esim. esiintymisjännityksestä voi kärsiä myös ekstrovertti, eikä siten uskalla avata suutaan.

Introverttiys ei tarkoita hiljaisuutta.

Ekstroverttiys ei tarkoita puheliaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Introverttiys ei tarkoita hiljaisuutta.

Ekstroverttiys ei tarkoita puheliaisuutta.

Jos haluaa rauhallisen ja hiljaisen lapsen, niin onko se mahdollista jos vanhemmista äiti on puhelias introvertti ja isä rauhallinen introvertti?

Vierailija kirjoitti:

Puheliaisuus ja ekstroverttiys / hiljaisuus ja introverttiys eivät ole sama asia. Tunnen montakin introverttiä, jotka ovat hyvin puheliaita vaikka eivät välttämättä ole niitä, jotka ensimmäisenä ovat äänessä isossa porukassa.

Toisaalta esim. esiintymisjännityksestä voi kärsiä myös ekstrovertti, eikä siten uskalla avata suutaan.

Minä olen enemmän introvertti, mutta ihmisten seurassa hyvinkin puhelias. Moni on taas yllättynyt, kuinka hyvin olen viihtynyt puoli vuotta etätöissä. En aio mennä toimistolle takaisin vaikka saisin. En oikeastaan halua nähdä ketään. Myönnän olevani erakoitunut.

Puheliaisuus tau sisäänpäin- tai ulospäinsuuntautuneisuus eivät ole periytyviä ominaisuuksia.

En tiedä

Vierailija kirjoitti:

Meillä kahdella introvertillä on niin extrovertti lapsi, että ei mitään rajaa. :D Pakosti hypännyt yhden sukupolven välistä.

Minkä ikäinen lapsi? Väittäisin, ettei kouluikäisestäkään vielä pysty sanomaan juuta tai jaata. Itse heräsin introverttiyteeni vasta aikuisena. Lapsena minulla oli sosiaalisia kontakteja ja harrastuksia todella paljon eivätkä ne mitenkään väsyttäneet.