Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia että esimurkkuikäiset pojat eivät halua mitään muuta kuin pelata?
14.09.2020 |
Olen etävanhempi ja sellaisena kasvatuskeinoni poikieni suhteen ovat rajalliset, mutta. Kun kysyn heiltä, mitä he haluaisivat elämältä, mitä he haluaisivat että ostan heille tai mihin vien heidät, he eivät osaa vastata oikeastaan yhtään mitään. Ainoa asia mikä kiinnostaa, ovat uudet tai vanhat digipelit. Eli en oikein voi motivoidakaan millään heitä mihinkään hyvään ja hyödylliseen, koska mistään ei voi myöskään luvata mitään kiinnostavaa palkintoa. Ainoa keino on palkita noiden pelien avulla. Ei kiinnosta edes saada mitään kivaa vempainta, kuten rullaluistimia, skeittilautaa tai mitä näitä nyt nykyään on automatisoituja potkulautoja...
Kommentit (8)
Ongelma on se että lapset saavat peleistä kaiken tarvitsemansa. Ne ovat jännittäviä, koukuttavia, turvallisia siitä että ovat aina samoja pelejä, pelatessa saa huomiota toisilta pelaajilta, pelatessa on myös omat pelikaverit.
Vaikea tylsänä aikuisena kilpailla kaiken tuon kanssa. Varsinkin tuo turvallisuus on se vaikein. Lapsi kokee että ei voi pahasti mennä päivä pieleen kun pelaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko "normaalia" on vähän hankala kysymys. Miten "normaalius" määritetään? On aika paljon esiteinejä, jotka haluaa pelata. Ei se mitenkään poikkeuksellista ole.
Onko se sitten hyvä asia? Tuskin. Liikkuminen nyt ainakin jää vähäiseksi. Kavereista kannattaa kysyä - jollakinhan kaverit on mukana pelissä ja pelimaailma voi olla hyvinkin sosiaalista, toisella taas kyseessä on pelkkä todellisuuspako (kavereita ei ole, voi olla kiusaamista).
Mitäpä tähän neuvoksi? Et voi tulla palstalle kyselemään, mitä lapsesi voisi kaivata, koska me emme häntä tunne. Minullakin on lapsi, joka pelaa liikaa, mutta myös liikkuu ja urheilee. On tasan varmaa, ettei hänkään teksisi skeittilaudalla tai rullaluistimilla yhtään mitään. Mutta olen harrastanut jo touhunnut hänen kanssaan vauvasta tähän hetkeen ja kyllä, minä löydä ne narut joista vetää - muutkin kuin digipelit. Tämä työ vaan pitää aloittaa ennen kuin homma on riistäytynyt käsistä.
On tavallista, jos ei muuta ole. Tehkää jotain mistä sinä innostut, muuten jää homma torsoksi.
Etsi pelien kautta harrastuksia / ammatteja. Itsestäänselvä on vaikkapa koodaamisen opettelu, moni harrastaa sitä. Peleissä on myös musiikkia, joku soitinharrastus ja myöhemmin musiikintekeminen? Myös äänitehosteita tarvitaan peleissä. Entäpä itse rauta - miten ne ykköset ja nollat liikkuvat siellä ja miksi sähköstä muodostuu visuaalinen kuva ja kuultava ääni, miten pelihahmot toimivat, onko käytössä AI vai koodattu, aina samoin toimiva logiikka? Tästä päästään matematiikkaan ja vaikkapa Boolen algebraan, joka on aika mielenkiintoista.
Ei ole normaalia! Kyllä heidän pitäisi olla kiinostuneita kutomisesta, sauvakävelystä ja kaunokirjallisuudesta, kyllä se näin jämpti on! Lääkäriin vain jämppti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis saa toki olla kiinnostunut peleistä, mutta mietin sitä että jos ei mistään muusta ole! Mutta kiitos tähän asti tulleista asiallisista vastauksista :)
Ellei lapsi liiku ollenkaan, niin kyllä rajoittaisin pelit poikki. Se on karhunpalvelus lapselle, jos antaa pelata kaiket päivät.
HOVERBOARDILLA oon yrittänyt motivoida mutta ei kiinnosta, enkä turhaan viitsi ostaa..