Kumpi sinusta on ollut raskaampaa aikaa
Loppuraskaus, vai aika vauvan ensimmäisinä viikkoina?
Kommentit (15)
No jos nuista on valittava niin sitten ne ensimmäiset vauvaviikot. Loppuraskaana oli todella hyvä vointinen. Eikä se vauvakaan mitenkään raskas ollut hoitaa eka viikoillakaan.
Loppuraskaus. Ensimmäiset viikot vauvan kanssa menivät ihan jossain pöllyssä.
Ensimmäiset viikot vauvan kanssa ehdottomasti. Ah sitä ihanaa valvomista.
Loppuraskaus. Ekat viikot vauvan kanssa on minlla olleet ihania, ihan rakkauden huumassa vauvaa kohtaan menneet. Mutta loppuraskaudessa hikinen, väsynyt olo, hengittäminenkään ei suju kun iso kohtu estää pallean laajenemisen, pissaattaa, kiristää...
Ensimmäiset viikot, sillä jouduin olla niin pitkään sairaalassa vaikean synnytyksen vuoksi.
Ensimmäiset viikot vauvan kanssa ehdottomasti. Kohtutulehdus, vauva huonouninen ja, itki yöt, sairastui ja joutui sairaalaan. Se unenpuute oli jotain ihan järjetöntä, eikä valitettavasti päättynyt siihen.
Ensimmäiset viikot tai itse asiassa koko ensimmäinen puoli vuotta vauvan kanssa. Ekalla lapsella oli koliikki ja toisella todella pahat allergiat ja refluksi. Ei tullut paljon nukuttua muutamaan vuoteen...
vauvan ekat viikot. mitä enemmän lapsia jo ennestään, sitä rankempaa se on.
Loppuraskaus, juuri siksi en enää halua kokea sitä "riemua".
Kaikki vauvat ovat nukkuneet enimäkseen ekat kaksi viikkoa. Eikä sen jälkeenkään ole ollut mitään ongelmia.
aika vauvan ensimmäisinä viikkoina
Loppuraskaus... jouduin ramppaamaan äitiyspolilla kyllästymiseen asti.
Ekat viikot oli helppoja, vaavi jäi hoitoon keskolaan ja kotiutui kun unirytmi oli hioutunut kellontarkaksi :)
Ekat viikot vauvan kanssa. Sektiosta toipumista, valvomiseen ja vauvanhoitoon tottumista, rintatulehdusta.... Loppuraskaus oli vain hirveän tylsää aikaa, kun kaikki oli jo valmiina ja odotti että milloin se lapsi syntyy.
Mulla loppuraskaus oli esikoisen kanssa ihan lunkia, mutta ensimmäiset viikot syntymän jälkeen olivat ihan piinaa. Vauva itki tuntikaupalla joka päivä, ja etenkin yöllä. Ekana yönä sairaasta kotiin päästyä mentiin miehen kanssa nukkumaan aamulla klo 5, kun lapsi viimein nukahti 30 minuttia pidempään yhtenäiseen uneen. (Paha maitoallergia taustalla, sai ressu allergeeneja äidinmaidon kautta.)
Kuopuksen kanssa ihan toisin. Vikat raskausviikot (vko 40-42) olivat piinaavia; isoksi arvioitu vauva, eikä suostunut syntymään. Olin ihan varma, että kuolee kohtuun. No, tulihan se sieltä lopulta. Suunniteltua käynnistyspäivää edeltävänä yönä käynnistyi helppo ja nopea synnytys ja ekat viikot vauva lähinnä söi ja nukkui.
No jos noista pakko on valita niin varmaan ne vauvan ekat viikot kun jonkin verran on vielä sektiohaava vaikuttanut elämään. Mutta ei kumpikaan noista vaiheista ole ollut mitenkään erityisen rankkaa. Ei fyysisesti mutta ei henkisestikään. Henkisesti teemaan liittyvistä vaiheista raskainta on ollut vauvakuumeilun vuodet ennen yhtään lasta, pelko ettei lapsia koskaan saa yms.
loppuraskaus