Lue keskustelun säännöt.
Kuinka piikkikammoiset selviävät raskausajasta?
04.11.2013 |
Tuli mieleen, että mulla oli joskus aikoinaan hirveä neulakammo ja etenkin sormenpäästä otettavat verikokeet inhotti mua niin, että meinasin pyörtyä joka kerta.
Aina oon raskauksien aikana (kolme) alussa inhonnut niitä mutta pikkuhiljaa kuitenkin tottunut. Nyt yritetään neljättä lasta ja ajatus siitä että hemoglobiinikokeet taas alkaa, inhottaa. Uskon että kuitenkin niihin taas tottuu. Jos oon väsynyt ja tyhjällä vatsalla, niin saattaa alkaa päässä kuitenkin heittää.
Onko kohtalotovereita?
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos synnytyskammoisetkin hankkivat lapsia niin piikkikammonkin kanssa on vaan pärjättävä..
Kyllä itseäkin piikit välillä tekee pahaa mutten pelkää niutä kun tuedän ettei se paha olo ole vaarallista.
Kolme raskautta, ei ainuttakaan verikoetta sormenpäästä. Olen ilmoittanut, että niitä ei oteta ja sillä hyvä. Tulos ei kerro mistään muusta kuin hemoglobiinista eli ihan se ja sama, mitataanko sitä vai ei.
Neuvolassa voi aina sano ei, jos jotain ei halua! Jos terveydenhoitaja on inttänyt jotain verikokeen tärkeydestä, olen pyytänyt tutkimustietoa hemoglobiinimittauksen ja onnistuneen raskauden yhteydestä. Sitä ei ole. Länsimaissa harva kärsii aliravitsemuksesta ja rautaa voi syödä kaiken varalta.
Niin. Kiinnostaisi minuakin miten oikeasta piikkikammosta olette selvinneet. Valitettavan usein piikkikammo = en tykkää, mut ku kattoo muualle niin kyllä se siitä. Mitäs kun kyseessä on fobia. Siis niin että jo aiheen ajattelu aikaansaa paniikkikohtauksen, ja pistoyritys päättyy väkivaltaisesti? Siinäpä vasta pulma.
Niin. Kiinnostaisi minuakin miten oikeasta piikkikammosta olette selvinneet. Valitettavan usein piikkikammo = en tykkää, mut ku kattoo muualle niin kyllä se siitä. Mitäs kun kyseessä on fobia. Siis niin että jo aiheen ajattelu aikaansaa paniikkikohtauksen, ja pistoyritys päättyy väkivaltaisesti? Siinäpä vasta pulma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Kiinnostaisi minuakin miten oikeasta piikkikammosta olette selvinneet. Valitettavan usein piikkikammo = en tykkää, mut ku kattoo muualle niin kyllä se siitä. Mitäs kun kyseessä on fobia. Siis niin että jo aiheen ajattelu aikaansaa paniikkikohtauksen, ja pistoyritys päättyy väkivaltaisesti? Siinäpä vasta pulma.
Joo, en tiedä, miten selviän! No, raskaus on nyt puolivälissä, että pitäisi selvitä toki :) Sormenpää ei tee pahaa, mutta apua kaikki muut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 12:26"]
Kolme raskautta, ei ainuttakaan verikoetta sormenpäästä. Olen ilmoittanut, että niitä ei oteta ja sillä hyvä. Tulos ei kerro mistään muusta kuin hemoglobiinista eli ihan se ja sama, mitataanko sitä vai ei.
Neuvolassa voi aina sano ei, jos jotain ei halua! Jos terveydenhoitaja on inttänyt jotain verikokeen tärkeydestä, olen pyytänyt tutkimustietoa hemoglobiinimittauksen ja onnistuneen raskauden yhteydestä. Sitä ei ole. Länsimaissa harva kärsii aliravitsemuksesta ja rautaa voi syödä kaiken varalta.
[/quote]
Tämä houkuttaa, mutta oon varmaan masokisti kun haluan kuitenkin kokea nuo kokeet.:b Ehkä haluan ylittää itseni ja päästä kammosta lopullisesti eroon.
ap
Täällä yksi!
Minulle on luvattu, että koko raskauden aikana otetaan vain yksi verikoe (siis putkiin sitä verta) ja sekin emla-laastareiden kanssa. Sormenpäästä on otettu nyt vasta yhden kerran (rv12), arvot oli hyvät! Mulle luvattiin, että VAIN täysin välttämättömät kokeet otetaan.
En juodu myöskään sokerirasitukseen. (Olen hoikka, ei sukurasitusta)
Tiedän todella, mitä piikkikammo on :((( Olen todella kiitollinen, että neuvolassa siihen suhtaudutaan ymmärtäväisesti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, minä pyörryn jokaisella kerralla. Eli verikokeen yhteyteen tulee varata aikaa, sillä sen jälkeen tulee makoilla niin pitkään, ennen kuin päästävät kotiin.
Miten selviätte synnytyksestä? Entä jos siellä on tarvetta tipalle tai puudutukselle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä tällainen vouhotus on vain lapsellista itsensäkorostamista ja erikoishuomionhakuisuutta. Puhdas first world problem. Olisitte tyytyväisiä, että teidän ja lapsenne terveydestä ylipäänsä ollaan kiinnostuneita.
[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 13:06"]
Miten selviätte synnytyksestä? Entä jos siellä on tarvetta tipalle tai puudutukselle?
[/quote]
Esim. itse en ole ottanut mitään puudutuksia juuri piikki- ja toimenpidekammon takia. Kestän paljon mieluummin synnytyskivut raakana kuin minkäänlaista piikkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 13:57"]
Tämä tällainen vouhotus on vain lapsellista itsensäkorostamista ja erikoishuomionhakuisuutta. Puhdas first world problem. Olisitte tyytyväisiä, että teidän ja lapsenne terveydestä ylipäänsä ollaan kiinnostuneita.
[/quote]
Ei näille kammoille aina voi mitään vaikka miten järjellä yrittää niitä selittää. Mä pelkään myös perhosia vaikkei ne mulle (todnäk) mitään tee.:)
ap
[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 14:01"]
[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 13:57"]
Tämä tällainen vouhotus on vain lapsellista itsensäkorostamista ja erikoishuomionhakuisuutta. Puhdas first world problem. Olisitte tyytyväisiä, että teidän ja lapsenne terveydestä ylipäänsä ollaan kiinnostuneita.
[/quote]
Ei näille kammoille aina voi mitään vaikka miten järjellä yrittää niitä selittää. Mä pelkään myös perhosia vaikkei ne mulle (todnäk) mitään tee.:)
ap
[/quote]
Joo, ei ehkä voi mitään, mutta ihan yhtä vähän niiden kammojen tarvitsee antaa vaikuttaa mihinkään. Ei verikokeet kivoja ole varmaan kenestäkään, mutta jos ne on otettava, niin ne on otettava.
Mikä voi olla parempi syy toimia yli halujensa aikuismaisesti ja vastuullisesti kuin oman lapsen hyvinvointi? Oletko tosiaan valmis vanhemmaksi, jos et siihen kykene?
Hampaat irvessä ja naama valkoisena, kun pakko on. Mulla raskausdiabetes kaikissa kolmessa raskaudessa (insuliinia ei ole tarvinnut piikittää, mutta sormenpäätä rei'ittää sitten senkin edestä...) ja veren rhesus negatiivinen, eli parit ylimääräiset verikokeet siitä. 15 tapaan olen synnyttänyt totaaliluomuna tai ilokaasulla joka kerta, koska mieluummin se kipu kuin spinaalipuudutus (vastaa mun mielikuvissani ISOA neulaa) tai joku tökkimään piikillä sinne alakertaan.
Sokerirasitukset hoidettu kipulaastarein, rauhoittavista keskusteltiin, mutta niitä ei lopulta onneksi tarvittu. :)
[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 14:07"]
[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 14:01"]
[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 13:57"]
Tämä tällainen vouhotus on vain lapsellista itsensäkorostamista ja erikoishuomionhakuisuutta. Puhdas first world problem. Olisitte tyytyväisiä, että teidän ja lapsenne terveydestä ylipäänsä ollaan kiinnostuneita.
[/quote]
Ei näille kammoille aina voi mitään vaikka miten järjellä yrittää niitä selittää. Mä pelkään myös perhosia vaikkei ne mulle (todnäk) mitään tee.:)
ap
[/quote]
Joo, ei ehkä voi mitään, mutta ihan yhtä vähän niiden kammojen tarvitsee antaa vaikuttaa mihinkään. Ei verikokeet kivoja ole varmaan kenestäkään, mutta jos ne on otettava, niin ne on otettava.
Mikä voi olla parempi syy toimia yli halujensa aikuismaisesti ja vastuullisesti kuin oman lapsen hyvinvointi? Oletko tosiaan valmis vanhemmaksi, jos et siihen kykene?
[/quote]
Tä. Miten niin en kykene? Kaikki verikokeet on otettu mitä on pitänyt ja hengissä ollaan. Ei se, että en pidä niistä, ole vaikuttanut mulla mihinkään.
Oon muuten ollut vanhempi jo 11 vuotta.
ap
Ymmärrän AP:ta. Itse kammoan myös kamalasti verikokeita. Itselleni vain sormenpäästä otettavat kokeet ovat OK ja kaikki muut kamalia. Eli aina pitäää ottaa makuullaan, koska on pyörtymisvaara ja olen pyörtynytkin.
Oma kammoni syntyi ihan siitä, että minulta ei ole todellakaan helppoa ottaa verta. Onnistuu vain toisesta kädestä ja aina ei siitäkään. Monesti olen ollut tilanteessa, että verikoetta ei olla saatu otettua lainkaan kunnolla vaan kaikki on pitänyt ottaa sormenpäästä vaikka se ei olisi ollut tarkoitus (siis monta putkea!). Myös kämmenestä ja ranteesta ja jouduttu ottamaan verikokeet ja viimeksi jouduttiin vaihtamaan toiseen hoitajaan, joka pystyisi ottamaan kokeen.
Olen juuri raskaana ja tosiaan jokainen verikoe on epämiellyttävä, mutta pakollinen juttu. Olen ajatellut, että se on kamlaa ja harvoin menee ihan putkeen eli joudutaan tökkimään monta kertaa eikä välttämättä onnistu sittenkin (joudutaan pyytämään tulemaan toinen päivä uudestaan). Niin se on vain kamalaa, mutta siihen ei kuole vaikka pelko sinänsä on jopa ihan kuolemanpelkoa itselläni.
Niin no, miten piikkikammoiset 1-diabeetikot selviytyvät elämästä? He voittavat pelkonsa koska vaihtoehtoja ei ole. Samaa suosittelen kaikille draamaqueen.raskausdiabeetikoille.