Mieheni kuoli eilen, tuntuu että hajoan

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 09:01"]

Kuolema on todellakin vakava asia. Menetin nuorena ensin äidin ja sitten isän. Silloin ei ollut av:ta mutta jos olisi ollut, olisin pysynyt siitä kaukana suruajan. Nainen joka on menettänyt sielunkumppaninsa ei jankkaa siitä keskustelupalstalla. Tai sitten ei todellakaan ole muumit laaksossa.

[/quote]

Luuletko, että oikeasti on yksi ainoa tapa selvitä  surusta ? Se miten sinä toimisit ?

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 10:38"]

Niin raivostuttaa aina nuo kommentit siitä, kuinka ei oikean kriisin tai surun hetkellä KUKAAN KOSKAAN tulisi av-palstalle.

Miksi ei tulisi?? Moni haluaa purkaa ajatuksiaan, muttei kaikille se ole luontaista tai mahdollista jonkun läsnä olevan henkilön kanssa. Kirjoittaminen ja anonyymi jakaminen on yksi helpoin ja tehokkain keino purkaa tilannetta nopeasti. 

Minäkin olen pahimmissa tilanteissa tullut tänne! Ja usein saanut lohtua ja tukea. 

Jokainen ihminen on erilainen ja tapoja purkaa surua ja sokkitilannetta on monia! Toinen lamaantuu ja itkee, toinen lähtee kauppaan ja alkaa valmistaa ruokaa, kolmas tahtoo soitella kaikki tutut läpi, neljäs tulee kirjoittamaan tutulle palstalle, viiden menee naapuriin, kuuden haluaa muuttaa sukulaisten luokse pariksi viikoksi...

EI KUKAAN voi sanoa, että joku muka tulisi tänne aidon asian kanssa. Raivostuttavaa tyhmyyttä. 

[/quote]

Aikuinen ihminen ei valita ja vingu. Jatkaa elämäänsä ja se siitä.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 09:01"]

Kuolema on todellakin vakava asia. Menetin nuorena ensin äidin ja sitten isän. Silloin ei ollut av:ta mutta jos olisi ollut, olisin pysynyt siitä kaukana suruajan. .

[/quote]

Aijaa. No minäkin menetin nuorena ensin äidin ja sitten isän, molemmat lyhyen ajan sisällä, ja jos silloin olisi ollut netti, olisin hyvinkin saattanut viettää pitkiäkin aikoja palstoilla ja netissä. Muistan siitä ajasta sen, etten jaksanut keskittyä mihinkään pitkäjänteiseen, vaativaan tai tulevaisuutta rakentavaan suunnitelmalliseen toimintaan pitkään aikaan.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 07:57"]

Tää palsta on välillä ihan uskomaton. Surullisinta on se että joku voi oikeasti noin pahoin että viitsii kirjotella paskaa tälläisiin ketjuihin ja on vielä tod.näk äiti. 

[/quote]

Täällä käy varsinkin nykyään kaikenlaista porukkaa. Ihan hyvin voi olla äiti, mutta ei välttämättä, ja onkohan kovin suurella todennäköisestikään.

Minne sitten?

Minä kirjoitan tänne ja faceen. En muualle. Jos mieheni kuolisi, ilmoittaisin toki siitä facessa, mutta voi olla että ne itkupotkuraivarit ja sydänmurskattunatunneviestit kirjoittaisin tänne. Tänne on niin helppo nimettömänä kirjoittaa ja itkeä.

On sääli että joka ikistä viestiä aina epäillään provoksi. Mulle ainakin on yhdenhailee jos nyt joku aidolta näyttävä onkin kirjoitettu piloillaan. Suurta osaa niistä viesteistä kuitenkaan EI ole kirjoitettu provoiksi.

Jos joku kirjoittaa että mies tai lapsi on kuollut, en käsitä kuinka siihen ketjuun aina löytyy vittuilijoita ja provohuutajia.

Otan osaa AP!

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 08:29"]

Maailmassa epäilemättä on satoja tuhansia ihmisiä tänäänkin siinä tilassa jota ap kuvasi. En kuitenkaan usko, että he oikeasti kirjoittelevat tilastaan mihinkään aaveepalstalle. Edes ne, joilla ei ole ketään läheisiä.

[/quote]

ku mun poikaystävä kuoli mä lähdin bilettämään, koska pää aineis se tuntui ettei mitääs ois tapahtunukkaa. Meni yli puolivuotta ennenku tajusin kunnolla mitä on tapahtunu ja sit tuli romahdus ja pitkä sairasloma. Kaveri kun kuoli mä rupesin leipomaa ja kokkaamaa tein sitä monta viikkoa sitte hautajaisiin leivoin ja olin ilonen ku synttäreille lähdössä, ku en ajatellu, et mihin ne kakkuset tulee. No arkkuun katsottuani tulikin taas täys romahdus. 

Ei ole oikeaa tai väärää tapaa surra

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 04:31"]

Mitenhän tästä selviää eteenpäin? Nyt tuntuu, ettei omallakaan elämällä ole enää väliä, näen vain pelkkää mustaa.

[/quote] Otan osaa. Näin aikaisessa vaiheessa ei varmaan tunnu että pääsisi ikinä yli asiasta, eikä voi muuta kuin odottaa että se kuitenkin tapahtuu jollain tavalla. Elämä ei tule olemaan samanlaista mutta jatkuu jossakin muodossa kuitenkin ja ihminen oppii selittämään asiat itselleen ajan kanssa. Prosessia ei voi nopeuttaa suuremmin. Tsemppiä vaan.

-Mies 28v-

Ei ole perintöä tulossa, ja mä nyt muutenkaan en hirveästi välitä rahasta ja materiasta. Sen sijaan ottaisin vaikka miljoona euroa velkaa, jos saisin sillä hänet takaisin. Mikään raha ei ole mitään hänen rinnallaan.

Ap

Luoja mitä vastauksia. Ihan sairasta, siis oikeesti. Häpeäisit. Voimahali ap:lle ! En voi kuvitella miten paha olo sinulla on. Minuutti kerrallaan yritä jaksaa. Pyydä apua lähimmiltä, ihan konkreettisiin asioihin, sinun ei tarvitse itse jaksaa tällä hetkellä yhtään mitään.

Otan osaa, ap! Kakkosen on syytä hakeutua ammattiavun piiriin!

Siis ihan kauheet! Jaxuhali apeelle ihan oikeest. Mä en kyl tietäis ollenkaan miten mä pärjäisin tollases tilantees. Onx sul oma duuni vai jäix sä nyt ihan tyhjän pääl? Kauheet, voimahali siis tosiaanki!

Miten kukaan voi kommentoida tähän kuten 2 ? Huhhuh. Tosiaan uskalla pyytää apua, sekä ihan arkielämän pyörittämiseen että henkisesti pärjäämiseen. Ihan kamala tilanne, paljon voimia!

Otan osaa ap. Kyllä sinä pärjäät, päivä kerrallaan eteenpäin, vaihe vaiheelta. Nyt on shokin aika, seuraavana itkun.

Ota vastaan kaikki tuki, mitä läheisiltäsi ja ammattilaisilta saat. Täällä näyttää anti aika kyseenalaiselta. :( 

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 06:19"]

Miten kukaan voi kommentoida tähän kuten 2 ? Huhhuh. Tosiaan uskalla pyytää apua, sekä ihan arkielämän pyörittämiseen että henkisesti pärjäämiseen. Ihan kamala tilanne, paljon voimia!

[/quote]

Kauhisteluissa kannattaa huomioida, että AP ja kakkoskommentin lähettäjä ovat sama henkilö. Eli Porvoosta kajahtaa taas.

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 06:29"]

[quote author="Vierailija" time="04.11.2013 klo 06:19"]

Miten kukaan voi kommentoida tähän kuten 2 ? Huhhuh. Tosiaan uskalla pyytää apua, sekä ihan arkielämän pyörittämiseen että henkisesti pärjäämiseen. Ihan kamala tilanne, paljon voimia!

[/quote]

Kauhisteluissa kannattaa huomioida, että AP ja kakkoskommentin lähettäjä ovat sama henkilö. Eli Porvoosta kajahtaa taas.

[/quote]

Tämäpä juuri on tämän(kin) foorumin ongelma, kun melkein kaikki keskustelut ovat provojen aloittamia tai heidän raiteiltaan suistamia. 

kannattaa muistaa, että vaikka ap olisi keksinyt tarinan hatusta maailmassa on JOKU joka on hänen tilanteessaan juuri nyt! Muista se joka kerta kun näet huonosti kirjoitetun tekstin tms että ei välttis hänellä mutta jollain muulla.

aplle jaksamisia <3

Otan osaa, ap.

Minulla kuoli taannoin läheinen ja kirjoitin palstalle, kun olin surun murtama. Sain samantyylisiä vastauksia. Se tuntui äärettömän pahalle.

Tää palsta on välillä ihan uskomaton. Surullisinta on se että joku voi oikeasti noin pahoin että viitsii kirjotella paskaa tälläisiin ketjuihin ja on vielä tod.näk äiti. 

Lämmin haluas ja voimia sinulle. Sinä tulet selviämään, ajan myötä, ihan varmasti, vaikka nyt tuntuisi hengittäminenkin vaikealta. Tuska on varmasti ihan suunnaton, en väitä että ymmärtäisin täysin ja tietäisin miltä sinusta tuntuu, ei sitä voi varmasti ymmärtää kuin sellainen joka on joutunut saman käymään läpi. 

Toivon sinulle voimaa ja rohkeutta jotta jaksat pahimman yli, ja ymmärtäviä ihmisiä lähellesi. Anna ihmisten auttaa sinua ja pyydä apua jos tuntuu että voimasi loppuvat kaiken keskellä. Käy lääkärissä, saat sairaslomaa jos tuntuu ettet pysty nyt töihin. Samalla voit kysyä keskusteluapua; vaikket sitä juuri nyt pystyisi hyödyntämään, se auttaa asian työstämisessä myöhemmin.

2 ei uskalla erota omasta miehestään.

ap otan osaa.