Ihastunut tuntemattomaan?

Oletteko koskaan ihastuneet henkilöön, jonka kanssa olette jutelleet vain yhdesti, pitkään kylläkin?

Tunnen olevani jotenkin ihan sairas. En ole nähnyt häntä sen jälkeen ja tästä juttelukerrasta on aikaa jo 10 kuukautta. Aina välillä hän vaan tulee mieleen ja ajatus ettei koskaan törmää tuntuu murskaavalle. Tiedän, etten ole ehkä oikeasti ihastunut häneen, vaan luontevaan jutteluun ja turvallisuuden tunteeseen jonka hän minulle toi. Plus sitten tietenkin omiin haaveisiini. Hän vaan vaikutti ihanalle ja ymmärtäväiselle miehelle, joka tuli juuri oikealla hetkellä. Olen aina varpaillani paikoissa joissa häneen voisin törmätä, mutta kertaakaan en kuitenkaan törmää.

Olen vielä lisäksi parisuhteessa ja järkeillyt ettei tällaisen ihastuksen vuoksi kannata erota. Olen ajatellut niin pitkälle, että jos joskus kävisi jostain muusta syystä niin että eroan niin en varmasti alkaisi uuteen suhteeseen kun vain tuon miehen kanssa, jos hänet vaan löytäisin. Miksi aikuiselle naiselle käy näin ja mitä tämä oikein on? Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia?