Voi perkele, mä en kestä tota lasta enää sekuntiakaan!!

Tervetuloa äitiyteen.. =D Ja tämä ei ole tarkoitettu ivalliseksi viestiksi, vaan tiedän vaan niin tasan tarkkaan mitä tarkoitat...

Tunnetko noin usein, vai onko paha päivä? Muuten uupumusta?

Saat olla siellä ulkona rauhassa, mene jonnekin missä on muitakin lapsia.

Puolison vie lapsen ulos.

Sinä rauhoitat mielesi sillä aikaa. Vanhemman on pakko jaksaa vaikka ei aina haluaisikaan.

Jos perheessä ei ole toista aikuista pyydä apua naapurilta tai joltain ystävältäsi tai sukulaiselta. Kerrot että nyt on voimat loppu ja tarvitset apua.

Voimia!

Aika usein on tullut nykyään tällainen olo. Olen aika väsynyt töistä ja sen lisäksi vielä yksinhuoltaja. Ei taukoja.

ap

No sehän tässä onkin, että ei ole ketään jolta pyytää apua (ainakaan juuri tällä hetkellä!!). Isovanhempi matkoilla, sisarukset omissa kiireissään, naapuri alkoholistimies. Puolisoa ei siis ole.

Ja semmonen välikuolema iski, että ei jaksaisi edes kättä nostaa, puhumattakaan että pitäisi jonnekikin pihalle lähteä. *vielä synkempänä*

ap

Eikö lapsi ole isällään koskaan? Hommaa tukiperhe, jonne saisit sen välillä. 

Mä luin sellaisen hömppäkirjan kuin Tyttökaverien opas taaperovuosiin. Sen mukaan parasta lääkettä riehuvalle taaperolle on toinen taapero. Eli sun kantsis hankkia joku äitikaveri, jonka kanssa juoda kahvia ja tilittää sillä aikaa kun muksut riekkuu.

Miksi pitäisi lähteä pihalle?

Minä menin Ikeaan, kun tuollainen olo iski. Jo se tunti auttoi.

Jos olin oikein väsynyt, hain kasan videoita, tein meille pesän lattialle ja nuokin siinä kun lapset oli "retkellä" ja tuijotti leffoja.

Tämä on hyvä ratkaisuehdotus. Pikkulapsiaikaan tein juurikin noin. Oli naapureita jotka samassa elämänvaiheessa. Vierailtiin toistemme luona, kahviteltiin ja lapset sai leikkiseuraa. Minä en ole ollut sellainen tyyppi joka jaksaisi leikkiä.

Mieti vakavasti asuinympäristön vaihtoa lapsiperhealueelle, siellä saa väkisin leikkiseuraa.

[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 11:13"]

Mä luin sellaisen hömppäkirjan kuin Tyttökaverien opas taaperovuosiin. Sen mukaan parasta lääkettä riehuvalle taaperolle on toinen taapero. Eli sun kantsis hankkia joku äitikaveri, jonka kanssa juoda kahvia ja tilittää sillä aikaa kun muksut riekkuu.

[/quote]

Siksi pitäisi saada tuo lapsi pihalle, kun en jaksa sitä sen riehumista sisällä. Pihalla saa riehua ja kiljua niin paljon kuin sielu sietää. Piirrettyjä on jo katsottu niin paljon, että lapsi on kyllästynyt. Lapsi on kaksi kertaa kuussa isällään, minulle se on aivan liian vähän. Tällä hetkellä haaveilen kahden kuukauden lomasta, vähintään.

ap

Hanki ihan hyvällä omalla tunnolla pariksi tunniksi viikossa joku lastenhoitaja (ulkopuolinen) vaikka " naapurin Tiina " ja mene itse minne lystää. Kahville yksin, manikyyriin, hierontaan mihn vaan... Itse olen aina sillä kannalla, että vähintään kerran puolessa vuodessa pitää läheisistä (oli sitten äiti, lapset, puoliso tai kaverit) olla sen vertaa erossa että ikävä kerkiää tulla. Sitten taas jaksaa arkea rullata ja yhteiselo maistuu :)

Tuo on yksi syy, miksi en halunnut lapsia. En kestää yhtään sisällä kiljumista ja mekastamista enkä varsinkaan halua itse kaitsea tuollaisia riehujia. Ihmettelen vähän, etkö tosiaan tuntenut itseäsi tietääksesi, että menettäisit hermosi tuollaisesta?

Toivon sinulle voimia. Olet kovin uupunut ja nyt sinun pitäisi rohkeasti etsiä joku taho, jonka kanssa voisit miettiä miten jaksaisit paremmin. Tarvitset myös konkreettista apua, jotta saat välillä hengähtää rauhassa. Kun itse jaksat, niin lapsen riekkuminenkaan ei tunnu niin väsyttävältä. Lapset ovat ovelia tajuamaan, milloin vanhempi on väsynyt ja poissaoleva ja tällöin erityisesti heittäytyvät hankaliksi. Monilla paikkakunnilla toimii MLL ja sinne soittamalla saat neuvoja mistä saisit apua. Heiltä saa myös lastenhoitoapua.

Vähän ot, mutta pakko sanoa: kaksplussalla tällainen ap olisi haukuttu täysin lyttyyn. Täällä ymmärretään ja ollaan ystävällisempiä. Vaikka tännekin ilkeilijöitä mahtuu, niin selkeästi on meno rauhallisempaa ja asiallisempaa. 5 vuoden mitäsnyttäilyn jälkeen taidan siirtyä lopullisesti tänne.

jaksamista ap, hyviä neuvoja olet saanut!

Tossa tilanteessa on valitettavasti aivan luonnollista lapsen riekkuminen, hän turhautuu..

Pystyisitkö millään hepottaa töitäsi, jos ne stressaavat?

Olisitko sairasloman tarpeessa uupumuksesta?

Pienikin ero lapsesta voi tuntua jo yllättävän pitkältä.

Pistin lapsen takapihalle ja menen itse reilusti viivytellen ulos. Lapsella on isä, joka pitää lasta kuukaudessa sen 4 vrk. Olen yrittänyt hyvällä, pahalla, itkien, kiroillen ja rukoillen, että pitäisi lasta enemmän. Minä kun olen näköjään sellainen ihminen, että kaipaan omaa rauhallista aikaa PALJON. Lapsen isä olisi sellainen taho, jonka pitäisi enemmän kantaa vastuuta. Mutta ei. Ei suostu.

ap, vieläkin kovin synkkänä.

PS. Tunnen olevani kovin paska äiti ja ihminen. Mulla on töitä, lapsi on hoidossa päivät ja yöt nukutaan kohtalaisesti. Jokatoinen vkl mulla on "omaa aikaa" (jolloin tosin suoritetaan harrastuksia yms, joihin ei pääse lapsen vuoksi muulloin). Tänään pitäisi lähteä erääseen kulttuuritapahtumaan, mutta taidan tehdä oharit, koska en jaksa edes sitä ajatusta, että pitäisi laittaututa ja lähteä monen kymmenen kilometrin päähän katsomaan esitystä, joka ei taida kiinnostaa mua tippaakaan.

[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 11:30"]

Minä kun olen näköjään sellainen ihminen, että kaipaan omaa rauhallista aikaa PALJON

[/quote]

Tiedän tunteen. Tätä voi olla vaikea ymmärtää, jos itsellä ei ole vastaavaa tarvetta hiljaiseen itsekseen olemiseen. -14

No olisko sulla mitään mahdollisuutta nipistää työtunneista? Sitten tulet kotiin tunniksi hengähtämään, ennen kuin haet lapsen tarhasta. Taloudellinen menetys tuottaa henkistä hyvinvointia. Jos olet pienipalkkainen, voit saada soskusta tms kompensaatiota. Yritä tehdä elämä helpoksi, muuten lapsellekin jää muistot kireästä äidistä. Ole itsekäs!

Oijoi, miten tutulta kuulostaa....

Olen töissä lasten parissa, joten oma lapsi saisi olla sellaista mallia, josta saisi illalla ja viikonloppuna patterit otettua tarvittaessa pois. Huoh...

Mies vie joskus sen mukanaan kauppaan tai menee pihalle sen kanssa, mutta muuten ollaan aina yhdessä. Ja huomionhaluinen lapsi on muuten ihan samanlainen kuin seksinnälkäinen mies: mitä enemmän itsestäsi annat ja jaat, sitä enemmän se sitä haluaa.