Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita keneltä puuttuu täysin halu pariutua, vakiintua ja lisääntyä?
13.09.2020 |
Kun lukee ikisinkkujen harmitusta siitä kun ei löydä ketään ja kun kaverin kanssa jutellut että melkein kaikki tutut sinkut on sinkkuja vasten tahtoaan kun ei vaan löydä ketään. Olin aina kuvitellut että suurin osa ihmisistä ei edes välitä löytää ketään kuten minä. Onko siis ihminen outo / viallinen jos puuttuu halu pariutua? Olen kokeillut tapailua monta kertaa ja alkoi vaan ärsyttämään se että kotirauhaani "häirittiin", joku kuorsasi vieressä, sotki yms. Naimisiinmeno ja lasten hankkiminen kuuluvat osastoon pahimmat painajaiseni. Luulin olevani samanlainen kuin kaikki muut, mutta en sit olekaan kun useimmat haluaa pariutua?? Ikää kohta 30
Kommentit (6)
Täällä yksi samanlainen. En ole koskaan kokenut parisuhteen parantaneen elämänlaatuani vaan nimenomaan olleen rasite, josta olen halunnut päästä eroon. Odotan aina seurassa ollessani, että koska pääsen olemaan taas yksin vaikka tuo seura olisi mukavaakin. Mieluisinta minulle on olla yksin. En koe tarvetta "jakaa arkea" kenenkään kanssa, en edes oikein ymmärrä mitä tuosta saa.
Olemme varmaan outoja, ihminenhän on kuitenkin laumaeläin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole ainoa. Itse olen ollut vuosia sinkkuna vailla mitään yritystä pariutua. Yksi suhde taustalla ja ei ollut itselle sopiva juttu. Pärjään mainiosti ilman seksiä enkä halua ketään saman katon alle. Lapsia en ole halunnut koskaan. Jos löytäisin samanhenkisen miehen niin ehkä saattaisin harkita uusiksi, mutta en tosiaan henkeäni pidätä tuon asian suhteen.
Multa välillä kysellään että miksen ole edes parisuhteessa, eikö mulle kelpaa kukaan vai mikä mättää? Kukaan ei tunnu pystyvän käsittämään että olen mielummin yksin! Äitiniki välillä vihjailee, että vanhana kadun jos en perusta perhettä. Voi olla että kadun, mutta voi myös olla että vielä enemmän katuisin jos sellaisen perustaisin ilman että yhtään kiinnostaa.
Ei minuakaan kiinnosta perhettä perustaa. Yksi vakava suhde takana, ja silloisen kumppanin kanssa sivuttiin lapsiaihetta, mutta lähinnä se vaan ahdisti. Toisinaan olisi kyllä kiva, että vierellä olisi ihminen, jonka kanssa voisi jakaa elämän ilot ja surut, mutta oon toisaalta todella itsenäinen. Ikää 26 v.
Taidan tosiaan olla ainoa?