Lue keskustelun säännöt.
Kukaan ei halua olla nuoren kanssa :(
02.11.2013 |
Yläasteelle siirtymisen jälkeen nuorella on ollut jatkuva paha olo. Kiukkua, itkua, raivoa ja masennusta.
Yläasteelle mentäessä kaikki kaverit jättivät. Ja kavereita oli ennen todella paljon. Kukaan ei voi olla, porukkaan ei enää oteta.
Luokan yhteisessä watchup-yhteisössä ollaan ilkeitä tai toinen ääripää ettei huomioida lainkaan eikä vastata kysymyksiin.
Huoh... Rankkaa koko perheelle.
Mietin vaan mitä tämä aiheuttaa nuoren psyykkeelle vai aiheuttaako mitään... Kun ei tälle oikein voi mitään. Mistään ei tunnu ystäviä saavan, eikä uuden harrastuksenkaan aloittaminen ole niin yksinkertaista kun vaan muutama laji kiinnostaa ja niihin vaikea päästä...
Kommentit (23)
Inhottava juttu. Yritä lohduttaa nuorta, että ei kestä ikuisesti, jatko-opinnot ym odottaa :) Yrittäkää miettiä mikä olisi kiva lukio/amislinja, mitä nuori haluaa olla aikuisena ym. Kannusta harrastuksiin, käykää vaikka kahdestaan matkoilla ym :) Yritä saada nuori uskomaan että muut ovat tyhmiä ja peloissaan kun menevät sopuleina laumassa, vika ei ole hänessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoret ovat pinnallisia. Se voi auttaa, että auttaa nuorta olemaan "in" esim. pukeutumisvalinnoilla.
Meillä sama juttu, vanhat tutut luokkakaverit ovat rinnakkaisluokalla, eikä heidän kanssaan ole uskaltanut puheisiin, ja omalla luokalla on syrjitty ja nimitelty fb:ssä. Onneksi koulun ulkopuolella on sitten kaveri kuitenkin, mutta tuntuu harmittavan tuo ettei luokassa oteta porukkaan, ja nyt on jo pahanlaatuista sosiaalisten tilanteiden pelkoa.
Meilläkään ei ole kiinnostunut harrastuksista, mutta tein palstan mukaan virheen ja ilmoitin väkisin harrastukseen jossa nyt on vähän aikaa käynyt ihan sovinnolla alun tappelun jälkeen.
Koulunvaihto on varmaan paras ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 15:08"]
Koulunvaihto aika radikaalia...
[/quote]
Entä kolme vuotta kiusattuna?
Ei se tuosta odottamalla parane, vaan pahenee.
[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 15:11"]
[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 15:08"]
Koulunvaihto aika radikaalia...
[/quote]
Entä kolme vuotta kiusattuna?
Ei se tuosta odottamalla parane, vaan pahenee.
[/quote]
Älä silti liioittele, jos sun kohdalla on näin käynyt, kaikille ei käy niin huonosti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pystyiskö vaihtamaan rinnakkaisryhmään (siis luokkaa vastaavaan, en muista oikeaa nimeä)?
[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 14:45"]
ota yhteyttä luokanvalvojaan ja kerro tilanteesta. Jospa koulussa asialle voitaisiin tehdä jotakin. Luokan sisälle syntyneitä ryhmiä voidaan sekoittaa, istumajärjestystä muuttaa jne.
[/quote]
Kiusaamista ei pidä hyväksyä. Mutta ketään ei voi eikä pidä edes yrittää pakottaa olemaan kaveri toisen kanssa jos ei itse tahdo. Koululle EI kuulu kuka on kenenkin kaveri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 16:01"]
[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 15:11"]
[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 15:08"]
Koulunvaihto aika radikaalia...
[/quote]
Entä kolme vuotta kiusattuna?
Ei se tuosta odottamalla parane, vaan pahenee.
[/quote]
Älä silti liioittele, jos sun kohdalla on näin käynyt, kaikille ei käy niin huonosti...
[/quote]
Yksikin vuosi kiusattuna on niin paha asia että se voi tuhota ihmisen loppu elämäksi. Joten kolme vuotta on todella iso ongelma.
[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 16:53"]
[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 16:01"]
[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 15:11"]
[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 15:08"]
Koulunvaihto aika radikaalia...
[/quote]
Entä kolme vuotta kiusattuna?
Ei se tuosta odottamalla parane, vaan pahenee.
[/quote]
Älä silti liioittele, jos sun kohdalla on näin käynyt, kaikille ei käy niin huonosti...
[/quote]
Yksikin vuosi kiusattuna on niin paha asia että se voi tuhota ihmisen loppu elämäksi. Joten kolme vuotta on todella iso ongelma.
[/quote]
No kuten minä tuolla toisessa ketjussa kirjoitinkin, omalta kouluajalta muistan sen että sitä uutta aina kyräiltiin, ja vei todella paljon aikaa ennen kuin kukaan minua lukuun ottamatta lähestyi ja yritti tutustua. Näin kävi omana kouluaikanani ainakin 3 kertaa. Tuli uusi oppilas, hänelle naurettiin, etsittiin kaikki mahdolliset syyt ulkonäöstä, pullonpohjarillit, lihavuus sun muut, kukaan ei ottanut mukaan.
Minä menin juttelemaan kun itsellä ei kavereita ollut. Ja niinpä mulla oli kaveri kunnes myöhemmin tämä uusi pääsi johonkin porukkaan, ja minä jäin jälleen yksin.
Siis jotenkin en usko että koulunvaihdotkaan auttavat, varsinkin kun meillä ongelmat laukaisi juuri tuo luokan vaihtuminen.
Toivotaan että tämä tilanne nyt seiskaluokan aikana tästä paranee meilläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin myös vedota teihin äiteihin, oletteko ihan itse keskustelleet omien yläkoululaisten tyttöjenne kanssa tuosta nimittelystä ja ulkopuolelle jättämisestä, vaikkei koulusta olisikaan viestiä kantautunut että lapsenne olisi varsinaisesti kiusannut jotakuta?
Tuo silmätikun kiusattavaksi hakeminen tuntuu olevan niin syvälle juurtunut naisten luonteessa, että näyttää ettei helposti kiltit tytötkään tule ajatelleeksi miltä siitä syrjitystä tuntuu, vaan menevät vain porukan mukana.
Mä neuvoisin sellaiseen, että keksikää ainakin perheen kanssa kaikenlaista kivaa.. ja jotain, joka olisi "in" nuorten keskuudessa. Siis käykää porukalla leffassa, tehkää ulkomaanmatka, viekää nuori nyt talven tullen laskettelemaan/lumilautailemaan, ostakaan nuorelle kunnon muotivaatteet (pinnallista joo, mutta nuoret ovat pinnallisia!)
tai hankkikaa nuorelle koira, jos on kiinnostunut eläimistä?
Jotain mukavaa ja menevää, että saa muutakin ajateltavaa elämäänsä kuin tylsät kaverit/kaverittomuuden.
Ja hyvässä tapauksessa käy niin, että kun nuori harrastaa ja tekee kaikkea "siistiä" niin ehkä hän alkaa koulukavereidenkin silmissä näyttämään kiinnostavalta tyypiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 17:22"]
Mä neuvoisin sellaiseen, että keksikää ainakin perheen kanssa kaikenlaista kivaa.. ja jotain, joka olisi "in" nuorten keskuudessa. Siis käykää porukalla leffassa, tehkää ulkomaanmatka, viekää nuori nyt talven tullen laskettelemaan/lumilautailemaan, ostakaan nuorelle kunnon muotivaatteet (pinnallista joo, mutta nuoret ovat pinnallisia!)
tai hankkikaa nuorelle koira, jos on kiinnostunut eläimistä?
Jotain mukavaa ja menevää, että saa muutakin ajateltavaa elämäänsä kuin tylsät kaverit/kaverittomuuden.
Ja hyvässä tapauksessa käy niin, että kun nuori harrastaa ja tekee kaikkea "siistiä" niin ehkä hän alkaa koulukavereidenkin silmissä näyttämään kiinnostavalta tyypiltä.
[/quote]No harmi ettei meillä nyt vaan ole rahaa saada lastamme cooliksi tällä tavalla. Ja se tytönkin harrastus haukuttiin kun on "poikien harrastus". Ja en tiedä miksi pissikseksi se tyttö pitäisi pukea, kun tykkää "poikien" vaatteistakin, tästäkin oli nimitelty.
Mikä mahtaa olla syynä, että entiset kaverit ovat hylänneet? Pelkkä erille luokalle meneminen ei sitä normaalisti aiheuta...
[quote author="Vierailija" time="02.11.2013 klo 17:29"]
Mikä mahtaa olla syynä, että entiset kaverit ovat hylänneet? Pelkkä erille luokalle meneminen ei sitä normaalisti aiheuta...
[/quote]No ehkä ne on olleet vain luokkakavereita, ei siis mitään sydänystäviä, mutta kuitenkin yhteisiin kemuihin on kutsuttu. Kesäloma oli välissä ja nyt ollaan eri luokalla. Tuskin siinä tarvitaan sen kummempaa. Toki meidän tyttö on ujo ja arka, ja olisko sitten tylsä kuten sanoivat nämä uuden luokan tytöt, hiukan aspergermaiseen viittaava sosiaalisesti taitamattomampi? En tiedä, tuntuu nyt vain kurjalta että miksi kävi näin luokkien jaossa, että ainoana joutui toiselle luokalle.
Lapsesi on tullut siihen ikään, jossa kiinnostuksen kohteet eriytyvät ja jakavat kaveripiirit uusiksi. Tuossa iässä nuori myös sietää erittäin huonosti erilaisuutta aivojen kehitysvaiheesta johtuen. Kaveriryhmien "säännöt" ja olemisen tavat muttuvat aivojen kehittymisen mukana. Lapsesi ei ole syystä tai toisesta pysynyt muutoksessa mukana.
Yksinäiseksi jääminen on pahimmassa tapauksessa elämää uhkaavaa (masennus ja itsemurhariski kasvaa merkittävästi), joten vanhempana tehtäväsi on hankkia lapsellesi kaikki mahdollinen apu. Ensimmäiseksi hankit apua koulupsykologilta tai edes kuraattorilta. Sen lisäksi hankit tavalla tai toisella lapsellesi koulun ulkopuolisen yhteisön. Vaikka harrastusleirien kautta. Mikäli kavereita ei löydy harrastuksistakaan on avun suuntauduttuva enemmän pään sisäiseen maailmaan, joka jollain tapaa estää tai haittaa kaverisuhteiden muodostumista tai ylläpitämistä. Koulun ulkopuoliset ystävät auttavat sietämään tilannetta koulussa.
Raha ei saa olla este nuoren pelastamiselle! Hakekaa tukea vaikka MLL:tä.
Asperger tarvitsee ehdottomasti sosiaalista kuntoutusta!
Ymmärrän, mun samanmoinen kärsi alkusyksyn samasta, mutta yllättäen onkin löytänyt nyt syksyn mittaan pari erilaista, joiden kanssa voi olla koulussa. Ne muut ovat massana ja nämä parit hassut erikseen, mutta sikäli tilanne on hyvä, ettei tarvitse olla yksin.
Ekat viikot olivat kamalia... onneksi on kännykät, se pelasti tyttöni, viestitteli kamuilleen, jotka siis toisaalla, eri kouluissa.
Tsemppiä lapsellesi!
ota yhteyttä luokanvalvojaan ja kerro tilanteesta. Jospa koulussa asialle voitaisiin tehdä jotakin. Luokan sisälle syntyneitä ryhmiä voidaan sekoittaa, istumajärjestystä muuttaa jne.