Olisko kellään suomen kielen etymologista sanakirjaa hyllyssä?

on :)

Lukisko siellä mitään sanasta 'pöperö'? ap

Minullakin on :) Haluatko ehkä kertoa, mikä sana pitäisi tarkistaa?

Ei ainakaan Nykysuomen etymologisessa sanakirjassa ollut mitään :( ei kyllä muutenkaan kovin kattava mielestäni... -2

Ei ainakaan Nykysuomen etymologisessa sanakirjassa ollut mitään :( ei kyllä muutenkaan kovin kattava mielestäni... -2

Voi harmi. ap

Ei ole sanakirjaa, mutta google on.

http://www.elore.fi/arkisto/2_12/leisio.pdf

s. 203-210

"

Julius Mägiste on lisäksi antanut tietoja Värmlannin finnien pepusta, joka tunnettiin kirjoitusasuina pepu, pebbo ja peppu. Ruokalaji "tehtiin keitetyistä perunoista ja kaurajauhoista" tai puolukan ja jauhojen sekoituksesta, joka nautittiin kylmänä. Nyky-Norjan Gruessa peppo [lausuttuna pepu] on hyvin pienikokkareiseksi keittämällä höyrystynyttä muttia. Värmlannissa kerrotaan pepun olleen piimästä ja kaurajauhosta tehtyä velliä. Kun pepua tarjoiltiin penkillä olevasta puukaukalosta, sitä saatettiin kutsua myös ‘penkkivelliksi’ (Finnskogarna 2012). "

"

Suomen kansankulttuurin kartastossa esiintyy länsisuomalainen nimitys penkkivelli, joka tarkoittaa pirtin penkin päässä olevaan puupyttyyn kaadettua varijuurta eli vellin vahvuista hapanimelää juotavaa, jota voidaan myös lusikoida (Lampinen 1976, 100). Tässä valossa Värmlannin penkkivelli ei ollut pepua vaan länsisuomalaista varijuurta."

"Toisaalta on muistettava, että pepu liittyy laajempaan sanaryppääseen (peperö, pöperö), jolla oli viitattu jauhoista ja murskatuista marjoista keittämättä valmistettuun tahnamaiseen seokseen, joka syötiin sellaisenaan kylmänä. Pepu saattaa siis olla hyvin vanha sana ja miksei siis yhtä vanha kuin jyvien jauhaminen ja pelkän jauhon syönti. "

"

Pepu liittyy maalailevaan pöperö-sanaryppääseen, joka puolestaan on tarkoittanut yksinkertaista jauho- ja vesiruokaa. Tällaisena se oli omaksuttu myös suomenruotsiin (päppo, pöpär jne.). "

"

Sanasta on vain hämäriä viitteitä viron kielessä, jossa peber tarkoittaa ’silppua’ ja liivin kielessä, jossa bebbәrz viittaa ’kuohkeaan’. Karjalan kielessä vaikutteet näkyivät verbissä pepelteä, jolla viitattiin sotkemiseen tai mylläämiseen, sekä substantiiveista pepoine, jolla tarkoitettiin ‘heikkoravinteista syötävää kuten pettu’. Pepru taas viittasi ‘rikkaan’ tai ‘roskaan" ja pöpettšy ‘huonosti kohonneeseen leipään’. Päpelo tarkoitti ‘möykkyä’ (ruokaa tms.)’ ja päppä(ine) ‘leipää’ lastenkielessä. (KKS.) Tämä viittaa siihen, että deskriptiiviset pe-, pä-, pö- -alkuiset sanat assosioituvat helposti itämerensuomessa sekoitettuun ja yksinkertaiseen syötävään, mutta niin selkeärajaista käsitettä kuin pepu ei kielialueen länsiseutujen tapaan ollut.

"

Suomen sanojen alkuperä kertoo pöperöstä ja muista samankaltaisista sanoista: "Deskr. lähtöä olevia sanoja, joille äänt. läheisiä ovat esim. vi peber (g. pebre) "(heinän) silppu, pahna", murt pepe "hauras, mureneva" ja li [en saa erikoismerkkejä joten kirjoitan väärin] pe'bberz "kuohkea, hauras"." Vi on siis viro ja li liivi.

Kiitos 8. Löysin myös tämän tukemaan asiaa:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Mustikkap%C3%B6per%C3%B6

ap

Suomen kielen perussanakirja: 1. ark. tahdasmainen seos; 2. leik. yl. ruoasta eli selvemmällä suomella: arkikielessä taikinamainen seos; leikillisesti yleensä ruuasta

1. Jogurtista ja kauraryyneistä tehty pöperö. Räntäsateen jäljiltä tiellä oli melkoinen pöperö.

2. Siellä oli hyvät pöperöt.