Kannustatko lastasi mihin vain opintoihin hän haluaa alkaa?

kyllä mä olen keskustellut lasteni kanssa siitä, mitä haluavat tehdä ja mitä se vaatii ja mitä antaa. 

Lisäksi olen muistuttanut ettei lähivuosien opintojen tarvitse todellakaan olla loppuelämän päätös vaan ammattiaan voi vaihtaa ja aina voi kouluttautua lisää.

Joo, tulen kannustamaan. Minusta on  tärkeää, että ala kiinnostaa lasta. Työtilanteet aloilla muuttuvat jatkuvasti. Se, mikä on työllistänyt opintojen alussa, ei välttämättä työllistä enää kolmen vuoden kuluttua.

Aika sama periaate kuin sullakin: sitten kun valinta on tehty niin kannustetaan ja tuetaan, olipa ala mikä tahansa. Mutta ennen valintaa kyllä keskustellaan kunnolla eri vaihtoehdoista ja työnäkymistä. Vaikka nyt esim. noita taidealoja haluaisi opiskella, niin kyllä sieltäkin voi löytää paremmin työllistäviä opintoja, jos on valmis tekemään kompromisseja sen unelman suhteen. 

Haluaisin tukea lapsen omia urahaaveita, mutta luultavasti en pysty pitämään suutani kiinni. Itse valitsin ensimmäisen ammattini vanhempien ohjauksella eikä ala ollut sitten yhtään sopiva. Lähdin myöhemmin opiskelemaan haavealaani ja olen nyt tosi tyytyväinen. Kyllä vanhemmat voi tuoda esiin omia elämänviisauksiaan, mutta lasta ei saisi painostaa.

En. Vielä ei ole mitään haaveita ollut, mutta opettaja on kannustanut lasta esim. kuvataideluokalle jne. Jos lapsi alkaa jossain vaiheessa haahuilla jonkun tuollaisen ammatin perään, tulen satavarmasti kannustamaan johonkin muuhun.

Itsekin olen kouluttautunut alalle jolla töitä ei ollutkaan. Musta se vaan oli jotenkin coolia ja taiteellista ja kivan kuuloista.

Huomaan että lapsenikin on niin laiska, ettei hän tule pärjäämään millään taidealalla jolla pitäisi ahkerasti tuottaa ja myydä ja mainostaa. Eikä kyllä pärjää millään pienipalkkaisella kovaa fyysistä työtä vaativalla alallakaan.

Saas nähdä. Lapselle pitäisi siis löytää joku helppo ja hyväpalkkainen ala johon kykenee, tai sitten saan hänet pitää kotona varmaankin.

Helppo ja hyväpalkkainen ala, sellaisenhan me kaikki haluaisimme. Tule ap kertomaan sitten kun olet tämän alan löytänyt, niin lähden itsekkin sille alalle. Luulenpa kyllä, että moni hyväpalkkainen joutuu tekemään ahkerasti töitä ja opiskelemaan vaativia opintoja.

Kannustan, mitä ikinä lapset haluavatkaan tehdä. Jos menevät amikseen, antaa mennä, jos menee lukioon, sitten menee. En elä heidän elämäänsä, he saavat tehdä omat päätöksensä ja valintansa :) Eivät ole nukkeja minun lapset.

Olen kieltänyt lapseltani omaan ammattiini opiskelemisen, ei häntä kyllä tämä kiinnostakaan yhtään. Enkä kyllä kannusta esim. hoitoalalle, koska lapsella on vakava piikki- ja veripelko. Muutenkin kerron rehellisen mielipiteeni sitten, kun se on oikeasti ajankohtaista.

Kannustan, koska menestyminen on kuitenkin todennäköisintä siellä, mikä kiinnostaa ja mikä sopii itselle. Olen tästä itse hyvä esimerkki, erittäin kilpaillulla ja yleisesti ei-työllistävänä pidetyllä alalla minulla menee myös taloudellisesti erittäin hyvin. Sen sijaan en ehkä menestyisi esim pankkialalla, koska se ei vaan ole minusta kiinnostavaa. 

Keskustelemme teini-ikäisten lasteni kanssa kuitenkin siitä, millaisia erilaisia mielikuvia meillä eri alojen sisällöistä on. En "kerro" heille totuutta, koska omat mielikuvani muita kuin kokeilemistani ammateista voivat olla yhtä pihalla kuin heidänkin mielikuvansa, mutta kesksutelemme sen verran, että he tajuavat itse selvittää mielikuviensa suhdeetta todellisuuteen.

Olen kertonut rehellisesti, kun on kysynyt. Kaupankassaksi ei enää halua, kun tietää että on todella huono palkka, eikä se ole mikään ura, ja kaikki muutkin matalapalkka alat eivät häntä kiinnosta. Tähtää hyviin kouluihin ja lääketieteen pariin.

Kyllä, ehdottomasti. Olen saanut itsekin tehdä omat valintani.
Tietenkin keskustelisin aiheesta, paitsi sen lapsen kanssa, joka halusi ehdottomasti ihan itse tehdä omat valintansa ja suuttui kun näki koulutusoppaan kädessäni.

Saan olla iloinen siitä, että työikään ehtineet lapseni ovat saaneet aika pian ammattiaan vastaavan työpaikan. Jos eivät viihdy siinä, niin sitten vaan hakemaan parempaan koulutukseen.

Kyllä aion kannustaa ja kuunnella lasta ja hänen toiveitaan.

Minulla on 40-vuotiaita ystäviä, jotka ovat sanoneet, että harmittelevat edelleen, että menivät opiskelemaan sitä alaa, jota vanhempansa halusivat ja  etteivät menneet siihen kouluun, johon ITSE olisivat halunneet. Aika surullista.

Kyllä, ja pidän huolen että tärkeinä vuosina ovat myös siinä menestyjänuorten porukassa.

[quote author="Vierailija" time="31.10.2013 klo 09:14"]

Kyllä aion kannustaa ja kuunnella lasta ja hänen toiveitaan.

Minulla on 40-vuotiaita ystäviä, jotka ovat sanoneet, että harmittelevat edelleen, että menivät opiskelemaan sitä alaa, jota vanhempansa halusivat ja  etteivät menneet siihen kouluun, johon ITSE olisivat halunneet. Aika surullista.

[/quote]

Aion kannustaa. En halua kokea lapseltani tälläistä katkeruutta vielä vuosikymmenten jälkeen.

Aion rehellisesti kertoa mikä tilanne on. Lapseni on todella hyvä piirtämään ja haluaisi taidelukioon. Tietenkin saa sinne hakea, mutta onneksi opettajat ovat myös rehellisiä ja ovat kertoneet kovasta työstä.

Mielellään haluaisin että lapseni hakisi Kauppakorkeaan ja samalla voisi opiskella taidetta. Näkisi alan raadollisen puolen heti.

Itse opiskelin myös taidetta ja se siirtyikin taka-alalle hyvin nopeasti. Kuitenkin sain parhaat puolet .

Naapurin tyttö on opiskellut englannin kielen kääntäjäksi, on nyt 35 v ja työtön. Työuraa takana ehkä yht 2 vuotta. Joutui muuttamaan äitinsä luo viime keväänä, kun rahat loppuivat kesken.

Sai lähikaupasta osa-aikaisen kassan paikan ja sillä sinnittelee nyt.

Koska äitini on ihan kohttuullisesti menestynyt ja tyytyväinen kuvataiteilija ja minä huuhaahumanistialan kansainvälinen tutkija, en usko, että minulla on varaa yrittää "järkeistää" lasteni valintoja. Sitäpaitsi liian monet syrjäytyvät sen takia, että menevät pakolla opiskelemaan jotain, mikä ei pätkääkään kiinnosta, eivätkä sitten tosiaan sitä jaksakaan, kun motivaatiota ei ole.

En myöskään usko siihen, että mikään yksittäinen uravalinta tai koulutusvalinta olisi loppuelämäksi sitova. Asioita tulee eteen, elämä muuttuu, yhteiskunta muuttuu ja ihminen muuttuu. Työ ja uravalinta muuttuu siinä mukana ja niin kuuluu käydä. Koko työura samassa tehtaassa oli mahdollista vain lyhyen aikaa 1960-luvulta 1980-luvulle.

Btw. Taidelukio ei millään muotoa tarkoita taideuraa, eikä ole vaihtoehtoinen kauppakorkean kanssa. Taidelukio on vain lukio, jossa on vähän enemmän kuvistunteja muiden valinnaisaineiden kustannuksella. Syvimmältä olemukseltaan se on kuitenkin yo-kirjoituksiin tähtäävä yleissivistävä koulu.

Sillä tavoin aion ohjata, että työllisyysnäkymät aion pitää mielessä. Millään höpöhöpö-tutkinnolla kun ei elätetä perhettä. Koulutuksen tasolla en pidä niinkään väliä. Toki alakoululaisellani on jo hyvin määrätietoiset suunnitelmat ja ne itseasiassa voivat jopa toteutua.

Aion keskustella asiasta ja kehottaa löytämään jonkun kompromissin sen suhteen, mikä kiinnostaa ja mikä tuntuu itselle sopivalta alalta ja millä alalla on töitä.

Jos hän aikoisi alalle, jolta valmistuu iahn suoraan kortistoon, niin kerron sen kyllä ja puhun realiteeteista sen suhteen, miksi olisi tärkeää saada töitä ja palkkaa jne.

Jos näistä puheista huolimatta lapsi hakisi johonkin tällaiseen kouluun ja olisi sitä mieltä, että se on hänen juttunsa, niin hänen päätös se on viime kädessä.

Kannustan lapsiani valitsemaan sen alan, mikä heitä itseään kiinnostaa, painostamatta tässä vaiheessa miettimään liikaa ns. järkeviä puolia, työllisyyttä tms. Toki nuo täytyy jollain tasolla tiedostaa, mutta mielestäni unelmiaan täytyy nuorena seurata.

Nykyään on niin helppo opiskella lisää, vaihtaa alaa tai opiskella rinnalle joku toinen ala. Ja kuka nykyään tietää, missä työllistyy viiden tai kymmenen vuoden kuluttua? 70-luvulla sanottiin, että reikäkorttilävistäjiä tarvitaan aina.