Lue keskustelun säännöt.
Venlafaksiinin aloitus pelottaa; vertaistukea?
29.10.2013 |
Hei,
aloitin tänään pienellä annoksella tuon masennuslääkkeen ja suoraan sanottuna pelottaa paljon. Pelottaa mahdolliset sivuvaikutukset, vaikutus mielialaan negatiivisesti (vrt.tunteiden "kuolevuus").
Minulla on ollut tosi raskaita aikoja takana sekä työelämässä että lähipiirissä, vakavia sairastumisia yms. Olen ollut hyvin uupunut välillä, mutta jaksanut kuitenkin töissä käydä normaalisti ja hoitanut sen tontin erittäin hyvin.
Kotona tulee tiuskahdeltua ja mentyä tunneskaalassa laidasta laitaan ja siksi varmaankin lääkäri halusi kokeilla nyt tätä minulle.
En ole koskaan aiemmin syönyt masennuslääkkeitä, joten pelottaa.
Olisi mukava kuulla kokemuksia tästä valmisteesta ja tsemppiäkin :)
Kommentit (27)
Ap, oletko hakenut/saanut terapiaa? Terapia tai edes vertaistuki olisi tosi tärkeää, ettei pelkästään napsita niitä nappeja vaan pääsisi purkamaan sen psyykkisen pahan olon ja eteenpäin elämässä. Jos et saa terapiaa eikä sinulla ole rahaa, niin mielenterveysjärjestöt järjestävät avoimia ja usein maksuttomia ryhmiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vieroitusoireet kyseisestä lääkkeestä on aivan hirveät.
Voihan vitalis! Syön Venlafaksiinia rintasyövän jälkeisen antihormonihoidon vaikutusten (hikoilun) ehkäisemiseksi. Enpä tiennyt, että se on vaikutukseltaan noin monimuotoinen. Mitään masennusta tms. ei ole. Kuinkahan käy, kun ensi vuonna on aika lopettaa lääkitys?
[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 23:12"]
Voihan vitalis! Syön Venlafaksiinia rintasyövän jälkeisen antihormonihoidon vaikutusten (hikoilun) ehkäisemiseksi. Enpä tiennyt, että se on vaikutukseltaan noin monimuotoinen. Mitään masennusta tms. ei ole. Kuinkahan käy, kun ensi vuonna on aika lopettaa lääkitys?
[/quote]
Voipi olla, että annostustasi joudutaan pienentämään viikkojen kuluessa. Edes pienillä annoksilla ei voi vain "lopettaa seinään". Tai no voi mutta ne vieroitusoireet... alkaa ymmärtämään paremmin huumeriippuvaisia.
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 22:58"]
Söin kyseistä lääkettä puolisen vuotta. Parannuin vakavasta masennukseta sen avulla, muuta hyvää sanottavaa lääkkeestä minulla ei valitettavasti ole. Turposin 40kg todella lyhyessä ajassa ja aivan tämän lääkkeen vuoksi. Neste kehosta lähti vasta nesteenpoistolääkkeillä.
Lääkettä lopettaessa vieroitusoireet olivat kamalia. Siitäkin selviää kuitenkin hengissä.
Toivottavasti lääkehoito onnistuu sinulla ja voimia!
[/quote]
Oletko aivan varma, että olet syönyt venlaa? Minä nimittäin söin joskus Efexoria(venla sen rinnakkaislääke) ja aloin laihtua. Ensimmäisen kahden kuukauden aikana laihduin 7kg ja lääkkeen aloituksen myötä oikein tunsi, kuinka aineenvaihdunta on nopeampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, minkälaisia ne vieroitusoireet ovat? En tiennyt, että Venlafaxin on lähinnä masennuslääke, olen syönyt, kun lääkäri määräsi näihin syövän jälkeisiin lääkityksestä johtuviin sivuoireisiin. Mitään haittavaikutuksia en ole huomannut, ainakaan itse. Heh.
No 18
Sorry, huomasin vasta nyt, että kyllähän täällä jo näistä vieroitusoireista puhuttiin.
No 18
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.10.2013 klo 23:12"]
Voihan vitalis! Syön Venlafaksiinia rintasyövän jälkeisen antihormonihoidon vaikutusten (hikoilun) ehkäisemiseksi. Enpä tiennyt, että se on vaikutukseltaan noin monimuotoinen. Mitään masennusta tms. ei ole. Kuinkahan käy, kun ensi vuonna on aika lopettaa lääkitys?
[/quote]
Hassua, että syöt tuota hikoilun ehkäisemiseksi, sillä minulle lääke nimittäin aiheutti tajutonta hikoilua! Lääkärinikin kertoi kysyttäessä, että se on tosi yleinen haittavaikutus.
[quote author="Vierailija" time="31.10.2013 klo 01:28"]
No, minkälaisia ne vieroitusoireet ovat? En tiennyt, että Venlafaxin on lähinnä masennuslääke, olen syönyt, kun lääkäri määräsi näihin syövän jälkeisiin lääkityksestä johtuviin sivuoireisiin. Mitään haittavaikutuksia en ole huomannut, ainakaan itse. Heh.
No 18
[/quote]
Sitten kun sulla tulee aikaiseksi lääkkeen lopetus, niin vähennä se erittäin varovasti. Mulle lääkäri alunperin antoi ohjeeksi, että 150mg saatais ajettua alas viikossa. Ei ois kannattanut kuunnella, sillä se pahoinvointi oli jotain aivan käsittämätöntä ja oli pakko jatkaa lääkkeen popsimista sen viikon jälkeen. Kuukausi on realistisempi aikataulu. Siellä efexorin sisällä kun on niitä pieniä rakeita, niin ottaa vaan yhden rakeen pois per päivä. Venlafaxin on vähän vaikeampi kun siellä sisällä on aika isoja rakeita. Lääkärit ei välttämättä aina ymmärrä että joistain psyykelääkkeistä voi tulla ihan hemmetinmoiset viekkarit. Ja joku tossa hyvin sanoikin, että tän jälkeen ymmärtää narkkareita :D Mulle sanottiin että olen jotenkin erityisen sensitiivinen lääkkeille, kun siitä noin voimakkaat lopetusoireet sain, mutta silti löytyy muilta samansuuntaisia kokemuksia. Ei ne lääkärit kai tajua, kun eivät itse niitä lääkkeitä popsi vaan kuuntelevat vain lääkeyhtiöiden lobbausta.
Kannattaa pelata varman päälle ja lopettaa se hitaasti. Muuten ihan oikeasti tajuaa mitä se termi "kylmä kalkkuna" tarkoittaa :7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitää syödä masennuslääkkeitä, jos elämässä on normaaleja vastoinkäymisiä. Jos jokaiseen tuiskahdukseen alkaa ottaa masispillereitä, lääketehtaiden omistajat taputtaa karvaisia käsiään, kuinka ihmisiä on saatu vedettyä höplästä.
Ap tässä. No tätä mietin itsekin, että olenko todella niin masentunut, etten huomaa itse. Kotona on tullut mieheltä kyllä kommenttia, että olen todella huonotuulisen oloinen ja alakuloinen usein.
Olen käynyt depressiohoitajalla juttelemassa ja tehnyt paljon ns.omahoitojuttuja ennen tätä lääkekokeilua. Eli en ole ottamassa heti ensi tiuskaisusta lääkettä, mutta se omahoito eli esim liikunta, lepo, ruokavalio yms ei ole auttanut. Olen kokeillut niinikään homeopatiaa, kukkatippoja, luontaistuotteita yms ensin.
Eihän tätä pakko ole jatkaa, kokeilen kuitenkin jos saisi tasaantumaan mielialoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni kyseinen lääke aloitettiin vajaa vuosi sitten, diagnooseina vaikea masennus ja vaativa persoonallisuus. Ihan psykiatri aloitti, sanoi että kokee sen hyväksi lääkkeeksi, parin noston jälkeen nyt annos 225 mg. Ihan alussa oli vähän pahoinvointia mutta siinä kaikki.
Tosin ainakin suuremmilla annoksilla pitää muistaa ottaa ihan joka päivä, muute tulee sellaista heitehuimausta yms. Mutta mulle siis sopinut aivan loistavasti. Samalla tietenkin oon käynyt terapiassa ja asioitakin on elämässä järjestynyt.
Nyt olis vuoden vaihteen aikoihin tarkoitus aloittaa se lääkityksen purku, tietenkin maltilla ja portaittain. Mutta siis voin suositella! Tosin ei ainoana hoitona, aina pitää yhdistää myös omahoito ja tarvittaessa keskusteluapu.
Kokeile ihmeessä lääkettä. Pidä samalla päiväkirjaa siitä kuinka nukut, syöt, liikut, työskentelet, ja miten lääke mielestäsi vaikuttaa.
Jos vaikutukset ovat enemmän negatiivisia, lopeta lääkitys.
Sain myös mielialalääkereseptin vastikään, vaikka ongelmani ei mielestäni ollut masennus. No, nyt oireet ovat hellittäneet mielialalääkkeellä, eli hyvä että kokeilin.
Ja kakkonen: jos lääkäri määrää sinulle masennuslääkettä, jätätkö ottamatta? Koska ei niitä pyytämällä määrätä, vaan todettuihin oireisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 21:16"]
Itselläni kyseinen lääke aloitettiin vajaa vuosi sitten, diagnooseina vaikea masennus ja vaativa persoonallisuus. Ihan psykiatri aloitti, sanoi että kokee sen hyväksi lääkkeeksi, parin noston jälkeen nyt annos 225 mg. Ihan alussa oli vähän pahoinvointia mutta siinä kaikki.
Tosin ainakin suuremmilla annoksilla pitää muistaa ottaa ihan joka päivä, muute tulee sellaista heitehuimausta yms. Mutta mulle siis sopinut aivan loistavasti. Samalla tietenkin oon käynyt terapiassa ja asioitakin on elämässä järjestynyt.
Nyt olis vuoden vaihteen aikoihin tarkoitus aloittaa se lääkityksen purku, tietenkin maltilla ja portaittain. Mutta siis voin suositella! Tosin ei ainoana hoitona, aina pitää yhdistää myös omahoito ja tarvittaessa keskusteluapu.
[/quote]
Ap vastaa: Mulla ei varsinaisesti masennusdiagnoosia, mutta on takana mm.työuupumus parin vuoden takaa ja nyt tosiaan elämänkriisienkin takia olo ei ole ollut kovin auvoinen. Depishoitaja teki masennustestin ja sen mukaan lievä masis ja enemmän ahdistuneisuutta. Tosin rankkoja asioita siis takana mulla, mutta jos tämä lääke auttaa vaikka pahimman yli, muutamia kuukausia niin hyvä :)
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 21:16"]
Kokeile ihmeessä lääkettä. Pidä samalla päiväkirjaa siitä kuinka nukut, syöt, liikut, työskentelet, ja miten lääke mielestäsi vaikuttaa.
Jos vaikutukset ovat enemmän negatiivisia, lopeta lääkitys.
Sain myös mielialalääkereseptin vastikään, vaikka ongelmani ei mielestäni ollut masennus. No, nyt oireet ovat hellittäneet mielialalääkkeellä, eli hyvä että kokeilin.
Ja kakkonen: jos lääkäri määrää sinulle masennuslääkettä, jätätkö ottamatta? Koska ei niitä pyytämällä määrätä, vaan todettuihin oireisiin.
[/quote]
Ap vastaa: Kyllä, tarkkailen olojani. Tosin tässä on vähän vaikeaa se, että rinnalla kulkee muutama muukin lääke perussairauteeni ja ehkä aina ei voi sanoa, mikä on minkälin lääkkeen vaikutus?
Onko sulla tämä sama lääke?
Mulla on essitalopraami, 10 mg, lievään masennukseen. Vähän kuvottaa, ei sen kummempia: pelkäsin että en olisi lääkityksen aikana ihan itseni, mutta ei tämä minuus ole tästä mihinkään kadonnut.
Valitin lääkärissä muistihäiriöitä sun muita vippauksia, ja testi viittasi todella lievään masennukseen vaikka en sinänsä ole ollut erityisen allapäin mielestäni. Mutta kuinka ollakaan: tuntuu siltä että lääke on sulattanut jonkun lukon, ja yllättäen olenkin vähän alakuloinen koko ajan - tai että tunnistan paremmin tunteeni nyt lääkityksen kanssa.
Söin kyseistä lääkettä puolisen vuotta. Parannuin vakavasta masennukseta sen avulla, muuta hyvää sanottavaa lääkkeestä minulla ei valitettavasti ole. Turposin 40kg todella lyhyessä ajassa ja aivan tämän lääkkeen vuoksi. Neste kehosta lähti vasta nesteenpoistolääkkeillä.
Lääkettä lopettaessa vieroitusoireet olivat kamalia. Siitäkin selviää kuitenkin hengissä.
Toivottavasti lääkehoito onnistuu sinulla ja voimia!
----huom!---- Tässä on minun kokemukseni kyseisestä lääkkeestä. Kokemukset lääkkeistä ovat aina yksilöllisiä, mutta olen kuullut monilta samaa vieroitusoireista. ----huom!----
Söin viisi vuotta venlafaxin 150mg (ekat kolme vuotta efexoria, mutta ovat siis rinnakkaislääkkeitä), välillä vähän suurempaakin. Minulle sitä määrättiin ahdistuksen hallintaan. Sanoisin, että se toimii jotenkin ok 4 vuotta, mitä nyt häiritsevää käsien tärinää, hieman painonnousua, ummetusta & turvotusta (koko sen 5 vuotta) ja jotain epämääräisempiä oireita.
Kuitenkin ahdistusta oli taustalla koko tuon ajan, että ei se sitä kokonaan poistanut. Nyt viimeisenä vuotena ahdistuksen määrä nousi sietämättömäksi ja psykologini ehdotti yhtäkkiä, että jos se johtuisikin venlafaxinista. Sivuoireina kun voi olla ironisesti ahdistusta. Siis lääke ahdistukseen joka voi aiheuttaa ahdistusta -.-
Lopetin lääkärin luvalla venlafaxinin keväällä ja ahdistus alkoi häviämään huomattavasti. Samoin ruuansulatus muuttui normaaliksi. Lopettamiseen kuitenkin meni ihan hirveästi aikaa, 1½ kuukautta että sain tiputettua 150mg:sta nollaan. Ja senkin jälkin meni toiset 1½ kuukautta, että huimaus, pahoinvointi ja sähköiskumaiset "kuoristukset" (en osaa kuvailla tarkemmin, mutta ne jotka ovat psyykelääkkeiden viekkareista noita saaneet tietävät) lakkasivat kokonaan. Vieroitusoireet olivat niin pahat, että oli hetkiä kun olisin halunnut jatkaa lääkkeen syömistä. Nyt puoli vuotta myöhemmin olen iloinen, että pääsin venlafaxinista eroon, sillä ahdistukseni on tiessään ja olo ihan normaali :)
Vieroitusoireista vielä sen verran, että jos lääkkeen unohtaa jonain päivänä ottaa, niin sen alkaa huomaamaan viimeistään iltaan mennessä. Pahoinvointi ja "sähköiskut" ja muita kivoja tuntemuksia. Kerran lähdin sukuloimaan muutamaksi päiväksi 300km päähän ja unohdin lääkkeet kotiin. Kolmantena päivänä jouduimme soittamaan 112 kun olin niin huonossa kunnossa ja oksentelin ja kuoristelin epilepsiamaisesti. Sen jälkeen kyllä muistin aina lääkkeet matkalle :/
Että ap, jos luet tätä, niin kannattaa jemmata pienet "hätävarat" lääkettä sukulaisille ja mökille tai muihin paikkoihin joihin matkustat. Venlafaxinin lopetus seinään voi ihan oikeasti olla hengenvaarallista.
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 20:55"]
Ap tässä. No tätä mietin itsekin, että olenko todella niin masentunut, etten huomaa itse. Kotona on tullut mieheltä kyllä kommenttia, että olen todella huonotuulisen oloinen ja alakuloinen usein.
Olen käynyt depressiohoitajalla juttelemassa ja tehnyt paljon ns.omahoitojuttuja ennen tätä lääkekokeilua. Eli en ole ottamassa heti ensi tiuskaisusta lääkettä, mutta se omahoito eli esim liikunta, lepo, ruokavalio yms ei ole auttanut. Olen kokeillut niinikään homeopatiaa, kukkatippoja, luontaistuotteita yms ensin.
Eihän tätä pakko ole jatkaa, kokeilen kuitenkin jos saisi tasaantumaan mielialoja.
[/quote]
No sehän on tosi, että aivokemiaa ei enää saa kuntoon lääkkeiden jälkeen. Ei voi mitään, mutta oikeasti ihmettelen ihmisten hanakkuutta syödä pillereitä. Ihmisen elämä nyt vain on sitä, että mies välillä sanoo, kuinka tiuskit tai äyskit.
Mutta ei se pillereillä mene ohi, että välillä ahdistaa ja on surua, jos läheinen sairastaa ja töissä on kiirettä ja lapsellakin menee huonosti. Niihin asioihin pitää tarttua ja tehdä jotain ja yrittää miettiä, miksi et kestä omia tunteitasi.
Onhan se kumma, jos ihminen ei saa olla väsynyt ja pahalla päällä, vaan haetaan heti jotain pilleriä, että olisi koko ajan naminamipumpspumps
-kakkonen
Venlafaksiinista sanoisin, että se ei kyllä ole mikään passivoiva lääke, joka jättää sänkyyn makaamaan. Minulle ainakin tuli siitä hyvin piristynyt olo, melkein semmoinen että olisi jatkuvasti juonut energiajuomia. Sain ainakin tehtyä paljon asioita sen ansiosta. Mutta vahva lääke tosiaan, ja en minäkään suosittelisi, ellei sitten muita lääkkeitä ole jo tuloksetta kokeiltu.