Lue keskustelun säännöt.
Miksi en pääse miesystävästä eroon vaikka kuinka yritän :(
29.10.2013 |
Miten voi olla niin hankalaa pysyä päätöksensä takana.....hemmetti kun potuttaa.
Kommentit (26)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei vaan etäsuhde ja suhde ei vaan ole terve. Tapaamme pari kolme kertaa kuussa ja viimeksikin todella pahoitin mieleni siitä kun hän oli heti kimpussani ja sanattomasti ruinasi seksiä. Sanoin etten tykkää tuosta et heti käydään kimppuun kun siitä tulee vain kurja ja hyväksikäytetty olo ja vastasi et veti käteenkin edellisenä päivänä ettei heti olis kimpussani, mutta kun olen vain niin haluttava. Joo joo. Ei siinä, pidän kyllä seksistä ja se on meillä ollut aivan ihanaa, mutta hetkensä kaikella.
Mutta eihän tuo asia varmaan yskistään harmittas, taustalla on paljon muutakin. Mm. humalassa mies käyttäytyy tosi törkeästi kohtaani; nimittelee, isottelee ja huutaa (näitä kertoja on ollut 3, mutta sekin riittää ja itse en juo koskaan humalaan). Varsinaista alkoholiongelmaa miehellä ei ole, mutta joskus näköjään lipsahtaa. Myöskään se että ei osaa oikeasti asettua toisen asemaan, vaan aina hokee miten kohtelee minua nätisti, kunnioittaa ja kuuntelee. No onko kuuntelua se että keskeyttää toisen puheen kometamalla olemaan hiljaa, onko kunnioitusta se, että lupaa jotain mutta lupaukset harvoin pitävät tai toisen nimittely ja haukkuminen. Onko nätisti kohtelua tuo kaikki em, vaikka toki hän minua nätistikin kohtelee silloin kun jaksaa ja huvittaa ja se välillä tuntuu liiankin yli menevältä "huolehtivaisuudelta" tai ehkä joskus jopa hyvittelyltä.
Voi sentään.....koko suhde on yhtä vuoristorataa hyvistä hetkistä huonoihin....siksi haluaisin päästä eroon, mutta joku kumman side välillämme näyttää kuitenkin olevan.
ap
Samat sanat!!! Menin monen päivän kärvistelyn jälkeen soirttamaan hänelle KAKSI kertaa (johon hän ei vastannut). Lisäksi kirjoitin sähköpostia...
Olen niin NOLO ja SÄÄLITTÄVÄ...
Mut toisaalta parempihan ne tunteet on päästää täysillä ulos, vai mitä?
No hyi hitto, millanen mies! Lopeta kynnysmattona oleminen ja heti. Sun ei tarvitse olla kenenkään nimiteltävänä tai haukuttavana. Mies pelaa sun kanssasi, taitaa olla narsisti tai muuten vaan päästään vialla. Unohda koko tyyppi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohon on vain 1 keino. Panna kaikki yhteydet TÄYSIN poikki. Minullakin oli vuosi eroon jälkeen on off suhde exään, koska aina kun nähtiin, tulikin se vanha rakkaudentunne ja myös seksuaalinen halu, ja sitten taas päädyttiin samaan sänkyyn. Oltiin kummallisessa puoliksi fuckbuddy, puoliski kuitenkin seurustelusuhteessakin, joka oli jotenkin tosi stressava, varsinkin kun minä tiesin että tulevaisuutta meillä ei ole parina, ja minä haluaisin kuitenkin vakiparisuhteen.
Lopulta laitoin välit poikki edes ystävänä, en vastannut puheluihin tms. Näin pääsin suremaan suruni erosta eikä kiusauksia langeta taas ytheen ollut. Ehkä vuoden päästä pystyin taas näkemään hänet ilman huutavaa halua palata takaisin yhteen.
Joskus yhdestä miehestä pääsee yli vain hankkiutumalla toisen alle.
Voi kokeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
8. voi kun olemme kokeilleet niin monta kertaa erota (siis minun tahdostani). Tätä säätämistä on jatkunut jo 5 vuotta ja mitään en opi. Miehen mielestä suhteessamme ei ole mitään muuta vikaa kuin että olen liian herkkä, en kestä arvostelua ja en ymmärrä sitä että jotkut voivat sanoa mitä vaan vaikka eivät tarkoita kun haluavat suuttuneena loukata ja sen jälkeen kaiken pitäisi olla ok, kuten ennenkin. Joo, voi olla että olen liina herkkä, mutta tuota mesomista ja toisen haukkumista en tule koskaan ymmärtämään. Ja mies vain toteaam että se ketä eniten rakastaa, sille on myös paskamaisin...Jaa, minä en mielestäni ole.
Minua taas suhde syö kun hetken tuntuu kun kaikki olisi ihanaa unta ja seuraavassa hetkessä mätkähtää sängystä maahan ja tajuaa ettei tämä ole unta ja jos on niin silkkaa painajaista. Toivo ja epätoivo vuorottelee....kele!
ap
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 12:16"]
Ja mies vain toteaam että se ketä eniten rakastaa, sille on myös paskamaisin...
ap
[/quote]
Sama tyyppi varmaan väittää, että orgasmi ei ole naiselle tärkeä.
Jessus mikä kusipää. Mutta jos hän tekee sut onnelliseksi, niin mikäs siinä. Olet sen arvoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 12:16"]
8. voi kun olemme kokeilleet niin monta kertaa erota (siis minun tahdostani). Tätä säätämistä on jatkunut jo 5 vuotta ja mitään en opi. Miehen mielestä suhteessamme ei ole mitään muuta vikaa kuin että olen liian herkkä, en kestä arvostelua ja en ymmärrä sitä että jotkut voivat sanoa mitä vaan vaikka eivät tarkoita kun haluavat suuttuneena loukata ja sen jälkeen kaiken pitäisi olla ok, kuten ennenkin. Joo, voi olla että olen liina herkkä, mutta tuota mesomista ja toisen haukkumista en tule koskaan ymmärtämään. Ja mies vain toteaam että se ketä eniten rakastaa, sille on myös paskamaisin...Jaa, minä en mielestäni ole.
Minua taas suhde syö kun hetken tuntuu kun kaikki olisi ihanaa unta ja seuraavassa hetkessä mätkähtää sängystä maahan ja tajuaa ettei tämä ole unta ja jos on niin silkkaa painajaista. Toivo ja epätoivo vuorottelee....kele!
ap
[/quote]
Sun ei sitten auta kuin jatkaa, kunnes epätoivo voittaa... Minulla oli se etu, että siinä vaiheessa kun erottiin, tiesin 100% varmasti että toivoa ei ole (takana useita pettämisiä, henkistä julmuutta, valtava määrä verisiä loukkauksia joiden takia aloin juodakin liikaa että kestin ne). SIlti välillä ikävä ja himo voittivat jos näki toisen tai kuuli toisen ääntä.
Mutta jos sinulla vielä jossain aivojen perukoilla on toivoa, että siitä voisi sittenkin tulla jotain, niin voi olla ettet vielä saa sitä millään poikki... Ehkäpä täytyy tapahtua vielä lisää loukkauksia ja huonoja kokemuksia, ja jonaine päivänä uskot sydänjuuriasi myöten, että tästä EI tule mitään, toivoa ei ole...
t. 8
Jospa aloittaisit vaikka sillä, että ryhtyisit arvostamaan itseäsi. Itseään kunnioittava ihminen ei anna muiden kohdella itseään tuolla tavalla. Se on oikeasti niin yksinkertaista - vaikka se itsekunnioituksen löytäminen vaatiikin työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 12:25"]
Jospa aloittaisit vaikka sillä, että ryhtyisit arvostamaan itseäsi. Itseään kunnioittava ihminen ei anna muiden kohdella itseään tuolla tavalla. Se on oikeasti niin yksinkertaista - vaikka se itsekunnioituksen löytäminen vaatiikin työtä.
[/quote]
Enpä tiedä onko se ihan noinkaan. Kun se rakkaus on semmoinen tunne, ja kiintymys toiseen, että voi sallia monenlaista, vaikka muuten olisikin ihan itseään kunnioittava ihminen.
En minä ainakaan koe olevani, tai koskaan olleeni, mikään itsekunnioitukseton tossukka, joka sallin kävellä ylitseni. Silti olin pitkään järkyttävän huonossa suhteessa jossa kärsin henkisesti. Syy: rakastin sitä miestä, ja tunsin hänestä huonojen puolten lisäksi myös paljon hyviä. Kai se vähän niin on, että rakkaus on sitä "kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii" - rakastunut toivoo vähän liiankin pitkään että sittenkin kaikki voisi muuttua, että tämä saattaisiinkin toimimaan, tavalla tai toisella.
t. 8/12
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 12:29"]
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 12:25"]
Jospa aloittaisit vaikka sillä, että ryhtyisit arvostamaan itseäsi. Itseään kunnioittava ihminen ei anna muiden kohdella itseään tuolla tavalla. Se on oikeasti niin yksinkertaista - vaikka se itsekunnioituksen löytäminen vaatiikin työtä.
[/quote]
Enpä tiedä onko se ihan noinkaan. Kun se rakkaus on semmoinen tunne, ja kiintymys toiseen, että voi sallia monenlaista, vaikka muuten olisikin ihan itseään kunnioittava ihminen.
En minä ainakaan koe olevani, tai koskaan olleeni, mikään itsekunnioitukseton tossukka, joka sallin kävellä ylitseni. Silti olin pitkään järkyttävän huonossa suhteessa jossa kärsin henkisesti. Syy: rakastin sitä miestä, ja tunsin hänestä huonojen puolten lisäksi myös paljon hyviä. Kai se vähän niin on, että rakkaus on sitä "kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii" - rakastunut toivoo vähän liiankin pitkään että sittenkin kaikki voisi muuttua, että tämä saattaisiinkin toimimaan, tavalla tai toisella.
t. 8/12
[/quote]
Monet sekoittavat rakkauden ja epäterveen riippuvuuden... Jos pysyy suhteessa, jossa tulee kohdelluksi huonosti, kyse ei ole rakkaudesta vaan riippuvuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, jossakinhan se raja menee. Sitten pystyy irrottautumaan ellei todellakaan tule sitä toista jonka alle mennä, sitten ainakin pääsee entisestä yli.
Ihmisellä on alkoholiongelma, mikäli hänen alkoholinkäytöstään seuraa harmia hänen läheiselleen. Ja minulle olisi suuri harmi, jos miesystäväni juovuksissa loukkaisi minua. Yhden kerran on tehnyt sen, suutuin valtavasti ja toiste ei ole tehnyt, tuosta ainoasta kerrasta on seitsemän vuotta aikaa.
Joo, itseni kunnioittamisen puutteessa ei ainakaan tähän saakka ole ollut kyse, mutta kyllähän tällainen tietysti vahvenpaakin itsetuntoa syö.
Sepä tässä vaikeeta kun mies totesi viime vkolla yhteenotettuamme kun sanoin ettei tästä tule mitään ja en jaksa kun tää on tällästä vuoristorataa, että meidän pitää nyt vaan oikeasti katsoa onko meistä aviopariksi vai koetko koko ajan niin että tuhlaan elämääsi. Mies haluaisi uskoa yhteiseen elämään, mutta minusta se kieltämättä tuntuu tempaus toisensa jälkeen luisuvan kauemmaksi.
Kovasti miehestä välitän; meillä on samalainen huumorintaju, puhumme paljon kaikesta keskenämme, hän on välillä ihanan huolehtivainen ja hellä, mutta sitten nuo ihme tempaukset ja ikävät sanat vievät kuin pohjan pois kaikelta :(
ap
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 12:34"]
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 12:29"]
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 12:25"]
Jospa aloittaisit vaikka sillä, että ryhtyisit arvostamaan itseäsi. Itseään kunnioittava ihminen ei anna muiden kohdella itseään tuolla tavalla. Se on oikeasti niin yksinkertaista - vaikka se itsekunnioituksen löytäminen vaatiikin työtä.
[/quote]
Enpä tiedä onko se ihan noinkaan. Kun se rakkaus on semmoinen tunne, ja kiintymys toiseen, että voi sallia monenlaista, vaikka muuten olisikin ihan itseään kunnioittava ihminen.
En minä ainakaan koe olevani, tai koskaan olleeni, mikään itsekunnioitukseton tossukka, joka sallin kävellä ylitseni. Silti olin pitkään järkyttävän huonossa suhteessa jossa kärsin henkisesti. Syy: rakastin sitä miestä, ja tunsin hänestä huonojen puolten lisäksi myös paljon hyviä. Kai se vähän niin on, että rakkaus on sitä "kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii" - rakastunut toivoo vähän liiankin pitkään että sittenkin kaikki voisi muuttua, että tämä saattaisiinkin toimimaan, tavalla tai toisella.
t. 8/12
[/quote]
Monet sekoittavat rakkauden ja epäterveen riippuvuuden... Jos pysyy suhteessa, jossa tulee kohdelluksi huonosti, kyse ei ole rakkaudesta vaan riippuvuudesta.
[/quote]
Olin juuri kirjoittamassa tämän saman asian. Teillä ei ole kyse rakkaudesta, vaan riippuvuudesta. Addiktio on addiktio.
Ei toisesta välittäminen ole addioktio! Voi tätä nykymaailmaa kun kaikki on narsisteja, addiktoituneita, masentuneita jne.
No joo, ei ole kyse addiktiostakaan. Kyse on siitä että pidän miehestä ja rakastan, mutta siitä en pidä miten hän toisinaan kohtaani käyttäytyy. Ja juuri tämä on nyt noussut kynnyskysymyksesi, että haluanko ja voinko sietää noita asioita /ominaisuuksia, jos tiivimpää suhdetta olen hakemassa. Varmaan tässä on ollut sitäkin, että ihan yhdestä kerrasta ei ole uskaltanut vetää rankempia johtopäätöksiä ja kait sitä on jotain muutostakin toivonut, kun mies on aina juteltuamme ollut kovastikin ymmärtävinään ja luvannut kohdella minua nätimmin.
Harmittaa tianne kun mies on ihana, mutta huonoja puolia tuntuu vaan olevan vähän liiaksi.
ap
[quote author="Vierailija" time="29.10.2013 klo 14:29"]
Ei toisesta välittäminen ole addioktio! Voi tätä nykymaailmaa kun kaikki on narsisteja, addiktoituneita, masentuneita jne.
[/quote]
Välittäminen ei missään muodossaan pidä sisällään sitä, että antaa kohdella itseään huonosti. Se on vain epäterveen riippuvuussuhteen ruokkimista.
Miksi siitä pitää eroon päästä? Varattu?