Kun aloititte yrittämään/odottamaan esikoista...

Olin 28v ja mieheni vuoden vanhempi. Molemmilla vakkarityöt ja asuntolaina. Kerran vaan päätimme että nyt olisi hyvä aika saada lapsi ja jätin heti ehkäisyn pois, raskaaksi saman tien. Toki olimme aina tienneet että jossain vaiheessa toivomme myös lapsia mutta aika extempore se sit tuli :)

Minä edellisen kesän ylioppilas, 19v, mies jo opiskeli. Minä en päässyt opiskelemaan ja vauvakuume oli vaivannut jo pari vuotta. Mentiin naimisiin ja pian aloin odottaa. Molemmat haluttiin lapsia, ei varsinaisesti yrittämällä yritetty kuitenkaan.

Nyt kolme lasta ja naimisissa ollaan oltu 15 vuotta.

Ap kiittää! Mukava kuulla, miten erilaisissa elämäntilanteissa tehdyt ratkaisut ovat kaikki kuitenkin olleet yhtälailla hyviä :)

Mielenkiinnolla kyselen, koska täällä olisi esikoinen toiveissa pian... Tähän asti on ollut jonkinlaista "sitten kun" -ajatusta ja aina on uusi löytynyt edellisen täyttyessä (tutkinnot, vakiduunit, avioliitto, oma asunto...), jälkikäteen ajatellen harvempi noista on ollut kynnyskysymys vaan se päätöksenteko itsessään on hirvittänyt. Onhan se nyt iso asia!  

Ja mikä meillä asian on tuntunut lopulta ratkaisevan, on se, että miehellä ehdittiin epäillä vakavaa sairautta. Joka siis (onneksi!) ei ollutkaan niin vakavaa, mitä olisi saattanut olla. Ihan hoidettavissa siis. Mutta säikähtihän siinä ja tajuttiin, että muut asiat muuttuvat helpommin (ja niissäkään ei nyt siis tällä hetkellä edes vikaa ole), eivätkä ne edes ole niitä tärkeimpiä - Vaan että lapsia kannattaisi ajatella oikeasti nyt, kun olemme kumpikin (mitä ilmeisimmin) terveitä. Eihän sitä tiedä viiden tai kymmenen vuoden päähän... Mitä tahansa voi sattua, myös jotain sellaista jonka vuoksi se lapsi jää kokonaan haaveeksi. On jopa vähän sellainen olo, että miksi ollaan näinkin kauan odoteltu. Vaadittiin vissiin vähän ravistelua ennenkuin rohkaistuimme :)

Nyt vain odotellaan viimeisiä tietoja, että asia on varmasti hoidossa. Ja itsellenikin varasin papan ja gynen, että tarkastetaan nyt minutkin.... Niin heti sen jälkeen saa ehkäisy jäädä. Jänniä aikoja siis.

Olin 25v. ja olin juuri mennyt naimisiin, opiskelut oli opiskeltu ja olin töissä.

Ostimme kolmion ja vaikka asuntolainan lisäksi oli opintolainat niin säästimme myös "vauvarahaa".

Vauvakuume iski ihan yllättäen ja kovaa.

Mutta eihän se sitten niin helppoa ollutkaan mutta terve tyttö syntyi kun olin 27v.

Olin 44, kun mietin, että ei tässä iässä enää vaaraa. Ehkäisynä siihen asti keskeytetty yhdyntä kierron riskipäivinä. Ekasta riskipäivänä sisälle lasketusta lastista tärähti plussa. Mies järkyttyi pahasti, suhde vaakalaudalla, elämä sekaisin. Mikäs tässä esikoista ootellessa.

Talouden piti olla kunnossa. Perusturvallisen elämäntilanteen halusimme siis tarjota, joten säästimme ensin vuosia.

Taloudellinen tilanne ainakin,vähän säästöjä,kihloissa ja menossa naimisiin.Ja opinnot loppusuoralla ja toinen ainakin töissä.

Edellinen vielä;ikää 25 ja 27v.Asuntosäästötili ja toinen säästi samalla palkastaan häätilille.Lainaton auto ja meille ainakin ideaalitilanne ennen asuntolainaa yms.

Oli talo, kesämökki, työpaikat molemmilla, rahaa säästössä ja lapselle tarjolla ennen kaikkea aikaa eli tiesin, että minulla olisi mahdollisuus olla äiti eikä hermoileva osa-aikavanhempi.