Elämä on tylsää

Päivät etätöissä kotona, työpäivän jälkeen lenkki ulkona. Ruokaa ja loppuilta ruudun ääressä. Tätä toistuu päivästä toiseen. Perjantaina ja lauantaina voi ulkoilla päivällä, ei muuta muutosta. Viikon kohokohta on ruokakaupassa käynti.
Alkaa ahdistaa kotinurkat ja tämä elämän ykstoikkoisuus. Kävin ennen tapahtumissa, kahviloissa, ravintolassa syömässä, kauppakeskuksessa. Nyt kaikki sosiaaliset tapahtumat ja ihmiskontaktit on minimissä. Joskus käyn kaverin kansaa lenkillä.
Tiedän toki, että moni on samassa tilanteessa (jotkut kai elää normaalisti) ja periaatteessahan kaikki on hyvin kun on töitä ja toistaiseksi ainakin välttynyt koronalta. Silti tämä elämä kotona verkkareissa, tukka laittamattomatta tekee pian hulluksi. Yritän olla ajattelematta, että jatkuu varmasti koko talven.