Onko sinun mahdotonta ymmärtää, että työssäkäyvällä perheellisellä on rahat aina loppu?
tuon yhden rahattomuusketjun tiimoilta kyselen minäkin. Meillä on suuri perhe, pienet palkat, opinto-, asunto- ja autolainaa. Useimmat ystäväni ovat ihan samassa tilanteessa, että kun kaiken maksaa ja kustantaa omasta pussistaan, on rahat AINA loppu, vaikka miten tiukkaa taloudenpitoa harrastaisi. Onko sitä jonkun mahdoton käsittää?
Kommentit (37)
Mulla sisko opiskeli 80-luvun lopulla yliopistossa (nosti kylläkin myös opintolainaa), sai opiskeluaikanaan lapsen ja mies oli työttömänä. Rahaa heillä oli silloin kuitenkin paljon enemmän käytettävissään kuin nyt.
Ja nyt siis molemmat ovat akateemisessa ammatissa. Lapsia on tosi jo 4.
onhan se toki valintakysymys, kyllä meillä rahat riittäisi, jos kuljettaisiin kaikki risoissa vaatteissa, ei annettaisi lasten harrastaa sitä mitä haluavat ja ei syötäisikään juuri mitään, vaan oltaisiin nälässä.
Näin ne rahat kuluvat:
Autolaina + autoverot/kk: 600 euroa
vuokra: 600 euroa
ruuat: 400 euroa
puhelinlaskut: 50-70 euroa
kotitaloustarvikkeet ja vaatteet (pesuaineet, ym pakolliset hankinnat, jne) 200 e
perheen harrastukset: 50 euroa
polttoaineet: 200 euroa/kk
sähkö + vesi: 50 euroa/kk
netti + tv-lupamaksu: 45euroa/kk
opintolainan lyhennykset: 100 euroa/kk
Eli hätävarakäyttöön jää vähän päälle 100 euroa kuussa, eli täytyy vain toivoa, että mitään hirmuisen yllättäviä kuluja ei koskaan tulisi.
EN oikein päässyt perille mitä ajoit tällä viestilläsi takaa? Siskollasi oli rahaa (lainarahaa) käytettävissä enemmän kuin nykyään palkkarahaa? Ei oikein voi verrata ilmaista opintorahaa ja lainaa, joka täytyy maksaa takaisin.
Vierailija:
Mulla sisko opiskeli 80-luvun lopulla yliopistossa (nosti kylläkin myös opintolainaa), sai opiskeluaikanaan lapsen ja mies oli työttömänä. Rahaa heillä oli silloin kuitenkin paljon enemmän käytettävissään kuin nyt.Ja nyt siis molemmat ovat akateemisessa ammatissa. Lapsia on tosi jo 4.
enempää tehdä jos on koko ajan rahat loppu! Ei kukaan ehkä vertaa lapsia rahaan, mutta täytyy kyllä ihan jokaisen peiliin katsoa jos muksuja tulee vaan lisää ja rahat eivät riitä edes niihin jotka jo on!
Meillä on kaksi lasta ja ihan realistisesti ajateltuna tiedän, että meillä ei ole varaa enää yhteenkään lapseen. Tai olisi, mutta se karsisi sitten muista kuluista joista en halua luopua, mä kun tykkään, että rahaa välillä on johonkin muuhunkin kuin pakolliseen (ah, odottelen jo kovasti varaamaani kampaaja-aikaa, johon on varaa, koska ei ole kolmatta lasta ;))
Jos niitä lapsia on vaikka neljä tai yli ja rahat koko ajan loppu niin saa kyllä itseään syyttää ja multa ei irtoa sympatiaa, itsehän ovat kuoppansa kaivaneet.
No, onneksi meillä on muutenkin sellainen tilanne, että kumpikaan meistä ei todellakaan tahdo enää lasta joten sinänsä on helppo sanoa :)
t. köyhä suurperheellinen (en muuten ole koskaan kuvitellut että köyhyytemme olisi jonkun vika, korkeitaan omamme)
Vierailija:
No, onneksi meillä on muutenkin sellainen tilanne, että kumpikaan meistä ei todellakaan tahdo enää lasta joten sinänsä on helppo sanoa :)
ennen 60 egellä sai enemmän kuin nyt esimerkiksi kaupasta ruokaa!!!
ELinkustannukset nousevat jatkuvasti ja ei ole varmaan kyse siitä, että aina opiskelijoiden pitäisi saada sama summa käteen kuussa, vaan siitä, että on ihmisarvoinen elämä... tai edes samanarvoinen työttömien saati sitten sossupummien kanssa. Opiskelijat vain halutaan pitää toimeentulorajojen alapuolella, koska " se kuuluu opiskeluaikaan" , kaikille ei ole rahaa (mutta nuorille silti suurimmat odotukset), pappa betalar eli vanhempien tulisi loputtomiin turvata lasten elämä jne.
Se silloinen opintoraha ei ollut edes alunperin tarkoitettu riittämään elämiseen, vaan koko systeemi oli sellanen että opiskelijoiden oletettiin rahoittavan opintonsa lainalla!
t. 90-luvulla opiskellut
Vierailija:
15! JOs meinaa lapsia ylipäätään saada, niin aika monen on ne nykyään tehtävä " nippuun" silloin kun niitä on tullakseen. Kyllä jokaisen lähipiirissä on sen verran lapsettomuudesta kärsiviä ja kalliista hoidoista maksavia, että tämän pitäisi jo aika konkreettisestikin tajuta..
Lapsettomia on minunkin lähipiirissäni, niin ystävissä kuin perheen sisälläkin, joten tiedän kyllä mitä se on. Mutta karu fakta on kuitenkin se, että jos ihminen keksii kolmekymppisenä (tai yli sen) haluta suurperheen, niin se on silloin hänen valintansa ja on hyväksyttävä se, että se on silloin mahdollisesti pois mm. työurasta ja taloudellisesta vapaudesta.
Vierailija:
Näin ne rahat kuluvat:Autolaina + autoverot/kk: 600 euroa
Olen muutaman vuoden maksanut autolainaa reilun 200 euroa kuussa. Aina on ajettu max viisi vuotta vanhalla autolla. Ensin oli pienempi auto, ja nyt menään jo tila-autolla. Ja nollasta on lähdetty liikkeelle. Joten ihmettelen suuresti, millä köyhä ajaa, jos 600 pitää maksaa.
Kaksi autoa on pakko olla molempien töiden vuoksi, julkisilla kulkeminen on mahdotonta täällä maaseudulla (sitä olisi vakaasti harkittu kyllä, jos vain olisi mahdollista!).
t. 29
Ihan sama asutko vuokralla vai maksatko omaa, kun asumistukeakaan ei saa. Päivähoitomaksut ovat täydet, eli 2 lapsen kanssa lähes 400¿.
Auto on ainakin meillä pakko olla miehen työmatkojen takia.
Voi melkein sanoa, että kaikki laskujen jälkeen jäävät rahat menee ruokaan ja bensaan. Joskus käymme ulkona syömässä tai ostamme kotiin jotain pientä, mutta yleensä rahat on aika tiukilla.
Olemme molemmat tavallisia duunareita ja palkat hieman alle keskitason.
t. kolmen (kohta neljän) työssäkäyvän lapsen äiti :) Että älkääpäs yleistäkö, että kaikki jotka haluavat ison perheen olisivat köyhiä!
Vierailija:
auto oli pakko hankkia, jotta mies saisi työpaikan, eikä tarvitsisi olla työttömänä. Ap
sillä tavallahan saan rahat kampaajalle ym....
oli pakko ottaa lainaa elämiseen ja vuokranmaksuun.