onks tää normaalia?

Onko mitenkään mahdollista tavata ystäviä viikolla tai viikonloppuna? Se piristää kummasti. 

taidat kaivata tuuletusta.

kyllä mä välillä niitäkin johonkin väliin tungen.. alkaa vaan välilllä tuntuu et pää ei saa tarpeeks palautumisaikaa tästä suorittamistahdista.. kun koulussakin pumpataan hirvee määrä infoo aina päähän. sit käy näin et otan tän oman ajan illasta/yöstä ja sit kärsin seuraavana aamuna kun kuudelta herätys.

kuulostaa siltä että teet kärpäsestä härkästä.

Oikeastiko menee eväiden tekoon tunti joka ilta? ja päiväkotilainenhan saa ruuat päiväkodista, miksi teet erikseen eväitä? Jumppa on oma valintasi. Monet on töissä sen ajan kun sinä koulussa, koulussa on usein rennompaa useiden taukojen takia kuin töissä...

Omaan korvaan elämäsi kuulosta helpolta, toki itelläni ei vielä ole lapsia. Mutta pahimmillani olen herännyt kello viisi, lenkitellyt koirat, mennyt koulun työssäoppimisjaksolla töihin 7-14, kotiin laittaa ruokaa ja viemään koirat ja hoitaa kotia, iltalukiolle lähtö neljäntä ja kotiin ysiksi, jolloin vielä koirien iltalenkki ja läksyt ja nukkumaan joskus ennen puoltayötä.... toki rentoa sekin kun ei lapsia tässä härdellissä ollut mukana.

Mutta noin yleisesti ei kovin hektiseltä päiväsi kuulosta, enemmänkin sille että olet suorittaja joka ei osaa höllätä tai sanoa sukulaisille joskus ei...

varmaan sen hektisyyden tuo sitten ne lapset, joita mainitsit, että sinulla ei ole.. Uskon vakaasti siihen, että aivot tarvitsee rauhottumista ja jos kotonakin on metelihärdelli siihen asti kunnes nukahtavat niin sellaista tilaisuutta ei oikein synny.

Eväät teen erityisruokavalion takia, minkä mainitsinkin.

Ainakin koulu tuntuu mun mielestä aivoille tosi rankalta, kun tulee uutta tietoa pää täyteen joka tunti.. :O olkoon tauot tai ei..

Jumpalla yritän pitää itseäni kunnossa...ettei tilanne mene pahemmaksi.

miksi päiväkoti ei tarjoa lapselle erikoisruokavalion ruokaa? Outoa.

Muuten tuo vaikuttaa normaalilta, rankkaa kyllä, en kiellä, mutta eiköhän tuo jossain vaiheessa helpotu kun koulu loppuu ja pääset töihin ja kuskaamaan lapsia iltaisin harrastuksiin.

vielä ei ole varmaa diagnoosia, vaikka kokeilut on tehnyt ihmeitä.

lääkärit kun ei suostu kirjoittamaan lappua, ennen kuin löytyy jotain konkreettista. jep... tää on tätä..