Lue keskustelun säännöt.
Mitä se kertoo lapsen suhteesta vanhempiinsa jos kutsuu heitä
20.10.2013 |
etynimeltä?
Itse en edes pinenä tiennyt vanhempieni etunimiä. Oli vain iskä ja äiti.
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.10.2013 klo 18:47"]
Jotain vikaa väleissä.
Muistan lapsuudestani tällaisen nuoren joka kutsui vanhempiaan vain etunimillä. Oli jo ala-asteelta asti jotain asenneongelmaa ym. Oltiin varmaan yläasteella, kun sai pikkusisaruksen. Veti kauheat pultit asiasta, joten ei kyllä mielestäni ollut luonnollinen reaktio.
[/quote]
No mikäs sitten olisi ollut "luonnollinen" reaktio?
[quote author="Vierailija" time="20.10.2013 klo 18:49"]
[quote author="Vierailija" time="20.10.2013 klo 18:47"]
Jotain vikaa väleissä.
Muistan lapsuudestani tällaisen nuoren joka kutsui vanhempiaan vain etunimillä. Oli jo ala-asteelta asti jotain asenneongelmaa ym. Oltiin varmaan yläasteella, kun sai pikkusisaruksen. Veti kauheat pultit asiasta, joten ei kyllä mielestäni ollut luonnollinen reaktio.
[/quote]
No mikäs sitten olisi ollut "luonnollinen" reaktio?
[/quote]
Olla vaikka onnellinen ja tyytyväinen, että saa sisaruksen?????
Mielestäni edellä kuvattu on luonnollista, ei se, että uusi sisarus toivotetaan sinne jonnekin...
Ei kerro mitään, paitsi että se on heidän perheessään tapana. Kertooko se sitten muka jotain, että sanotaan isää isäksi, isiksi vai iskäksi?
Ja kielteiset tunteet on ihan normaaleja jos saa pikkusisaruksen.
Veikkaisin, että ainoa lapsi. Jos lapsen lähipiirissä ei ole ketään muita, jotka kutsuvat hänen vanhempiaan äidiksi ja isäksi, niin aika luonnollista, että ainakin jossain vaiheessa tämä matkii lähiympäristöään ja alkaa kutsua vanhempiaan kuten kaikki muutkin. Eli etunimillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaisin, että ainoa lapsi. Jos lapsen lähipiirissä ei ole ketään muita, jotka kutsuvat hänen vanhempiaan äidiksi ja isäksi, niin aika luonnollista, että ainakin jossain vaiheessa tämä matkii lähiympäristöään ja alkaa kutsua vanhempiaan kuten kaikki muutkin. Eli etunimillä.
Minä ja sisarukseni olemme aina kutsuneet vanhempiamme etunimellä, mutta väleissä ei ole koskaan ollut vikaa, nyt siis olemme jo aikuisia. Tavallisia, kilttejä lapsia olimme sekä kotona että koulussa. En ole varma, mistä tuo etunimillä kutsuminen johtuu tai mistä se alkoi. Ehkä siitä, miten lapsi vanhempia kutsuu, ei voi kauheasti vedellä johtopäätöksiä, ellei nyt sitten jollain loukkaavilla nimillä kutsu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapsi on jostain kumman syystä alkanut kutsumaan etunimeltä. Ennen kutsui äiti ja isi. Lapsella kaikki hyvin. Minua alkoi häiritsemään asia ja kysyin sitä meidän alle kouluikäiseltä. Vastaus oli ei isikään sano sinua äidiksi...
Äkkiseltään voisi päätellä, että suhteet ovat etäiset ja muodolliset. Mutta ei toki välttämättä. Harvinaistahan tuo on.
Kutsumalla omia vanhempiaan äidiksi ja isäksi (tai variaatioita noista nimityksistä) ihminen osoittaa nuo ihmiset ainutlaatuisiksi ja erityisiksi. Hän ei käytä muista pelkkää äiti/isä- nimitystä, vaan lisäksi tulee aina jokin määre (Ullan äiti, mieheni isä jne.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun tuttavapiirissä on yksi perhe jonka kaksi lasta kutsuu vanhempiaan etunimillä. Tiedän että perheessä on kaikki hyvin ja lapset ovat hyvin onnellisia ja heistä näkee että vanhemmat rakastavat lapsia valtavasti. Nämä molemmat lapset ovat minun mielestäni jotenkin ikäistään fiksumpia ja hyvin tiedostavia. Välillä he ovat puheissaan huvittavan pikkuvanhoja.
Joskus jos tiedustelen näiltä lapsilta vaikka viikonlopun kuulumisia niin he selostavat hyvin kohteliaasti että "leivoimme Piian kanssa pullaa ja Tomi vei meidät uimahalliin mutta valitettavasti Tomin uimahousut unohtuivat kotiin". Joskus kun lapset taas riehuvat isänsä kanssa pihalla niin innostuksissaan se saattavat huuvii vaikkapa että "ota isä kiinni" tms.
En todellakaan ole ajatellut että se kertoo yhtään mistään.
Mielestäni se ei kerro mitään lapsen suhteesta vanhempiinsa, mutta sitäkin enemmän vanhempien ongelmista sisäistää omaa rooliaan vanhempina.
Jotain vikaa väleissä.
Muistan lapsuudestani tällaisen nuoren joka kutsui vanhempiaan vain etunimillä. Oli jo ala-asteelta asti jotain asenneongelmaa ym. Oltiin varmaan yläasteella, kun sai pikkusisaruksen. Veti kauheat pultit asiasta, joten ei kyllä mielestäni ollut luonnollinen reaktio.