Tajusin juuri, että oma äitini on aivan kuin "Tahdon asian" anoppi

Nyt tänään vasta silmäni avautuivat totaalisesti. Äitini on aivan ilmetty S. Rouhiala, vaan sillä erotuksella, että minä olen se josta äiti ei pidä ja jota arvostellaan. Miestä sentään pitää arvossa.

Aika kauheaa huomata moista, kun vielä äitini sarjaa seuratessaan kauhisteli anopin käytöstä ja naureskeli sille. Miten hän ei näe omassa toiminnassa mitään väärää?

Hän tulee meille ilomoittamatta, arvostelee ratkaisujamme, kehuu aina muita, ei kuuntele, on vaatimassa mieheni apua kaikkeen, ottaa lapset hoitoon pitkin hampain (kaksi kertaa vuodessa ja lapset nyt 8 ja 5) ja tekee selväksi kuinka rankkaa se on. Kertoo aina kuinka erinomaisesti aina hoitaa kaikki asiat ja kuinka syö terveellisesti ja käyt x kertaa viikossa jumpassa ja on kävellyt x km ja pyöräillyt x km ja leiponut ja sienestänyt, pessyt ikkunat kolme kertaa vuodessa jne..

Miten mä laittaisin nätisti näille asioille stopin?